Maanantaina ajelin töistä kotiin aikamoisessa sateessa ja hymyilin pirullisesti. Ajattelin, että tänään pidetään piiiitkät pelastuskoiratreenit, niin alkeiskurssilaisetkin saavat oikean käsityksen pelastuskoirailusta. Eli tosiaankin treenataan paskemmallakin kelillä, eikä aina treeneissä voi olla vaan auringonpaistetta ja lintujen laulua. Vaan arvatkaapa kuka sai pitkän nenän... Puin kunnon kurahousut jalkaan ja monta kerrosta vaatetta ylle. Sain sitten hikoilla kurahousuissani koko illan, koska vesisade loppui ja aurinkokin pilkisteli pilvien välistä. Taisivat ne linnutkin laulaa.
Viiville otimme jälleen kaksi liikkuvaa maalia. Ensimmäinen liikkui vaan vähän seisaallaan ja toinen jo ihan käveli pientä ympyrää. Molemmat ilmaistiin hyvin, tosin Viivi oli käynyt ainakin jälkimmäisen "pysäyttämässä" hyppäämällä vasten (koko kuuden kilon massallaan). Voisi kuitenkin sanoa, että tällä hetkellä liikkuvat maalimiehet taas sujuvat. Pitää kuitenkin muistaa jatkossakin ottaa aina välillä vaikka edes yksi liikkuva sillointällöin. Jospa ottaisin Viivin kanssa kesän teemaksi erilaisen maalimiehet. Jos ottaa aina useamman ihmisen piiloon joka kerralla ja edes yksi olisi joku spesiaalijutska.
Leolle oli kaksi ukkoa aika kaukana alusta. Tarkoitus oli, että Leo päästäisi enimmät höyryt alueen alussa, eikä löytäisi ketään sillä vouhottamisellaan. Suunnitelma toteutui aika hyvin. Leo oli suht kuulolla ja ihmiset löytyivät, kun meni sinne mihin käskin. Olin ohjeistanut, että toinen ihmisistä haukuttaisi Leksaa viitisen kertaa ja toinen 15 - 20 kertaa. Se olikin sitten kiva, kun sieltä jostain vähän kauempaa kuului se viisi haukkua ja sitten tuli hiljaista. Löysin kuitenkin Leon ja etsittävän samasta paikasta, kun huusimme kauempaa jo maalille, että pitää koiran itsensä luona, eikä päästä sitä lähtemään. Toisella maalilla tulikin se 18 haukkua ja ehdin paikalle itsekin paremmin. Kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu tuonkin kanssa. Se on vaan niin perhanan vaikea tottua siihen, että ei tiedä ihan koko ajan, missä koira tarkalleen menee. Tällä kerralla Leo pysyi kuitenkin aikalailla kuulo- tai näköetäisyydellä ja "katosi" vain silloin, kun se sai hajun etsittävästä.
Petosen agility ei mennyt ihan niin hyvin. Tiistaina oli aikamoinen puhuri ja hyppyesteetkin kaatulivat kentällä omia aikojaan. Myös putkiin piti laittaa paljon painoja, kun nekin liikkuivat tuulen mukana. Vähän kaikilla koirilla tuntui olevan ongelmia tällä kerralla ja niin oli myös Pedolla. Hyviä pätkiä päästiin, mutta esimerkiksi keppien kanssa ei sujunut oikein mitenkään. Ja aina välillä Peto nosti nenänsä tuulta vasten oli menossa johonkin. Toivottavasti seuraavalla kerralla sujuu vähän paremmin, Peto kyllä osaa enemmän kuin mitä se on tässä kesäkaudella näyttänyt uudelle vetäjälle.
Muuten tällä viikolla on enemmänkin vain lenkkeilty siellä ja täällä. Loppuviikosta vein koirat juoksentelemaan louhokselle ja sen ympäristöön. Viivi ja Peto tunsivat paikan ja katosivat heti, kun autonovea vähän raotti. Pian Viivin kimakka haukku kuului uimamontulta, vaikka itse olin vielä noin sadan metrin päässä autolla. Kun vähän viheltelin, niin sain valkoisetkin mukaan metsään. Mutta taas kun käveltiin takaisin päin, Viivi ja Peto lähtivät uimaan. Ajattelin antaa idiooteille pienen opetuksen. Eli laitoin Leksan autoon (niin, tällä kertaa paimenkoirani oli tosiaan paimenkoira ja pysyi lähelläni, eikä lähtenyt noiden lahopäiden kotkotuksiin mukaan) ja käynnistin auton. Odottelin vähän... ja ei mitään. Mistään suunnasta ei tullut näkyviin valkoista koiraa. Lähdin sitten varovasti liikkeelle ja pälyilin joka suuntaan vahingonilainen virne kasvoillani... ja ei mitään. Ajoin jo vähän matkaa tiellekin... ja ei mitään. Peruutin sitten takaisin louhokselle ja nousin autosta. Viivi se haukkua kimitti uimamontullaan edelleen. Vihelsin pari kertaa ja Peto tuli vettävaluvana näkyviin sorakasan takaa. Herralle tuli vähän kiire, kun hän huomasi auton olevan käynnissä ja Leksan jo kyydissä. Mutta Viiviä ei näkynyt vieläkään. Haukku oli kyllä lakannut. Odotin vielä hetken, niin johan neiti juoksi hiekka pöllyten sieltä suunnasta, johon olin alunperin jättänyt auton. Ehkä Viivi oli itseluottamusta uhkuen juossut "autolle" ja huomannut, että auto ei olekaan siellä. Näytti vähän siltä, että neitikoira oli jopa vähän säikähtänyt. Opetukseni ei nyt mennyt ihan suunnitelmien mukaan, mutta ehkä nuo kuitenkin saivat edes jotain ajattelemisen aihetta. Hemmetin vesipedot!
"Hmmm... voisikohan tästä hypätä..."
Louhoksen reissulla minulla oli kamera mukana, mutta ihan väärä putki. Kuvista tuli vähän huttua, mutta laitoin niitä nyt kuitenkin tähän lisämausteeksi. Kyllä niistä edes vähän erottaa, että mikä koira on kuvassa.
Tänään olin Leksan kanssa sitten paimentelemassa Ilmajoella. Tällä kertaa kaikki lampaat olivat aitauksessa ja mukana oli aika monta nuorempaakin karitsaa. Tyypit olivat aika herkillä ja lähtivät helposti kirmaamaan porukalla karkuun. Tuo vauhdilla juokseva lammaslauma saa koirankin helposti rynnimään, joten Leokin pidettiin pitkässä liinassa. Kun Leo oli liinassa, en ottanut itsekään keppiä avuksi. Ohjailin muutenkin Leksaa enemmän liinalla ja yritin pitää suutani pienemmällä. Ja herra meni niin nätistä häntä alhaalla ja muutenkin matalana. "Vasen" -käsky tuntui olevan Leolla jo ainakin jotenkin hallinnassa, ainakin se monta kertaa kääntyi heti vasemmalle käskyn kuultuaan. Kävelin tällä kertaa itse perässä ja ohjailin Leoa liinalla ja toistelin suuntakäskyjä samalla. Oli muuten aika paljon helpompaa sanoa ne käskyt oikeinpäin, kun itse oli samoin päin koiran kanssa. Lampaat lähtivät liikkeelle tosi helpolla, vähän liiankin. Leo kuitenkin tuntui ehkä sen vuoksi hakevan vähän enemmän jonkinlaista kaarta. Mieluusti se kuitenkin edelleen menisi suoraan lampaita kohti. Aina välillä sain antaa Leolle vähän "aja" käskyä ja Leo jopa meni lampaita kohti aika rauhallisesti ja matalana... kunnes lampaat lähtivät rynnimään pakoon hirveää vauhtia. Tällä kerralla tehtiin aika toisenlaisia harjoituksia edelliskertaan verrattuna. Mitään suurempaa läpimurtoa ei tullut edellenkään, mutta olin tosi tyytyväinen Leon asenteeseen. Nyt se ihan oikeasti paimensi ainakin vähän, kun edellisekerralla se vaan juoksi häntä pystyssä. Katsotaan, millä mielellä lampaat seuraavalla kerralla ovat. Itselleni taidan ottaa mukaan ilmastointiteippiä, niin osaan olla hiljaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti