Peto






Nimi: Korpihaaran Peto
Rotu: Jack Russell Terrier (Working russeli)
Syntymäaika: 9.7.2005
Korkeus: 39 cm
Silmät: Terveet
Polvet: 0/0

Peto muutti silloiseen perheeseemme 26.8.2005 Kurikasta. Pedosta oli tarkoitus tulla metsästyskoira ja siinä hommassa Peto olikin useamman vuoden. Luolakoirana Petsku ei päässyt toimimaan kovin paljon, mutta pääsi se haukkumaan supille ja jopa mäyrälle ladon alle. Enemmänkin Peto on toiminut ylösajavana lintukoirana ja jänisten liikkeelleajajana. Sen ansiosta on saatu useampikin metsäkanalintu ja metsäjänis saaliiksi. Peto on myös varmistanut, että haavakoita ei jää maastoon kitumaan, vaan saalis on aina saatu tavalla tai toisella kotiin saakka. Riistan luovuttaminen ei vaan ole oikein toiminut aina toivotulla tavalla ja sen vuoksi pakastimessa on ollut melko mureaa lihaa useammin kuin kerran.

Kävin Petosen kanssa pentu- ja perustottelevaisuuskursseilla parina ensimmäisenä vuotena, mutta sen jälkeen harrasteluun tuli pidempi tauko ja Petsku oli enemmänkin metsästyskaverina. Kun olen tehnyt muille koirilleni jälkeä, Petokin on päässyt harjoittelemaan jäljestystä siinä sivussa. Siitä olisikin tullut varmasti loistava mejä-koira, jos vaan aika ja mielenkiinto olisi riittänyt siihenkin lajiin. Myöhemmin harrastelin Pedon kanssa agilitya vähemmän tavoitteellisesti pari vuotta. Peto syttyi agilityyn huomattavasti minua nopeammin ja olisi se saattanut siinäkin lajissa menestyä. Ohjaajana minä olen vaan todella surkea, emmekä edistyneet siinä lajissa kovinkaan pitkälle. Ehkä meistä olisi voinut olla jopa kisaamaan jossain vaiheessa, mutta antidopingsääntöjen vuoksi Peto ei voi osallistua mihinkään virallisiin kilpailuihin.

Petskun elämänlaatua on alentanut kaikenlainen sairastelu sen elämän varrella. Vaikean eturauhastulehduksen vuoksi Peto kastroitiin alle kaksivuotiaana. Sen jälkeen Petoa on vaivannut virtsakiteet ja allergiat. Pissivaivat hävisivät itsekseen jossain vaiheessa, mutta allergioiden vuoksi Peto syö kortisonia koko ajan. Parin vuoden takaisten elämänmuutosten vuoksi Peto herkkänä tyyppinä alkoi ahdistua työpäivien aikana asunnossani ja sen vuoksi Peto palasi asumaan entiseen kotiinsa. Tällä hetkellä Petomies asustaa omakotitalossa ainoana koirana onnellisena kaikesta saamastaan huomiosta. Peto kuitenkin ilostuttaa minun päiviäni hännänheilituksellaan ja aurinkoisella luonteellaan satunnaisesti käymällä meillä hoidossa.