lauantai 30. huhtikuuta 2011

Vappuaaton touhuja

Ei ole juotu skumppaa, eikä syöty tippaleipaa. On lenkitetty koiria. Ja käyty katsomassa jälkimaastoja syksyn pelastuskoirakokeeseen. Samalla Riikka sai harjoitella suunnistamista. Lähdettiin tällaisesta helpohkosta "Kävele reilu kilometri vieraan metsän läpi" -harjoituksesta. Tehtävä ei ehkä olisi kovin vaikea, ellei alueella olisi jotain kahtasataa ojaa, joista kartalle on merkitty jotain muutama kymmenen. Homma meni todella mallikkaasti, kunnes päätimme lähteä seuraamaan yhtä ojaa. Kävi sitten ilmi, että se oja ei tietenkään ollut se, jota olimme kartalta katsoneet (ylläripylläri). Ei muutakuin kompassi takaisin kauniiseen käteen ja tielle päädyttiin. Katsoimme GPS:stä, että Riikka oli pysynyt tosi hyvin linjassa niin kauan, kun mentiin kompassin mukaan. Harjoituksen opetus oli (jälleen kerran), että kompassi on suunnistajan paras kaveri. Karttakin on ihan kiva kaveri. GPS sopii siihen, jos haluaa piirtää jälkeä tai mitata etäisyyksiä. Suunnistamiseen sitä ei pidä juurikaan käyttää. Onnistunut reissu kaikenkaikkiaan. Leo ja Sylvi saivat kunnon lenkin, me saimme hyvän suunnistusharjoituksen sekä pullaa ja mehua (jotka sain pidettyä salaisuutena siihen saakka, että oli tarjoilujen aika). Ja koemaastot tuli katsastettua ja todettua hyviksi.

Sylvi ja Leo

En ottanut Viiviä ja Petoa mukaan maastoon tällä kertaa. Petoa en sen vuoksi, että nyt taitaa olla metsäkanalintujan soitimet menossa. Hormonihuuruissa kukkolinnut eivät yleensä edes huomaa viereen astelevaa koiraa, tai niin olen ainakin kuullut väitettävän. En sitten viitsinyt lähteä kokeilemaan, saako Peto aikaiseksi jonkinlaisen joukkoteurastuksen. Viivin jätin kotiin, koska en ole varma, miten se tulee toimeen Sylvin kanssa. Vinkunen ja Peto pääsivät sitten lenkille ennen metsään lähtöä. Ja näyttivät ne jälleen tyytyvän reilun tunnin remmilenkkiin ja omassa pihassa pöllöttämiseen. Nyt meillä on taasen unelias tunnelma kotosalla.



torstai 28. huhtikuuta 2011

Epäviralliset tokokisat

Tänään oli se Leon epävirallinen tokokoe. Olin ilmoittanut Leksan mölliluokkaan, että voin palkata sitä liikkeiden välissä tarvittaessa. Tällä kertaa liikkeet olivat: Seuraaminen kytkettynä, maahanmeno seuraamisen yheydessä, luoksetulo, seisominen seuraamisen yhteydessä ja hyppy. Viimeisenä otettiin vasta luoksepäästävyys ja minuutin paikallamakaaminen.



Seuraaminen kytkettynä lähti liikkeelle aika ok. Vähän Leksa huuhaili ja sen vuoksi täyskäännös meni ihan pipariksi. Pysähtymisessäkin Leo taisi jäädä seisomaan. Siitä kuitenkin ysi, koska kisasimme mölliluokassa. Itse olin aika tyytyväinen, se meni kuitenkin paremmin mitä odotin.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä. Kivasti meni, seurasi aika hyvin ja meni maahan ensimmäisellä käskyllä. Olisi voinut mennä vähän nopeamminkin. Nousi kuitenkin istumaan vasta toisella käskyllä, joten ysi napsahti.

Luoksetulosta kymppi! Olin itsekin tyytyväinen, Leo tuli lopuksi jopa suoraan perusasentoon, mikä ei ole ihan itsestäänselvyys tässä liikkeessä.

Seisominen seuraamisen yhteydessä. Siitäkin kymppi, jes! Seisominen on viimeaikoina mennyt vähän niin ja näin, Leo tarjoaa aika helposti maahanmenoa nykyään. Tänään homma sujui kuitenkin hyvin.

Hypystä ysi, koska Leo meni maahan hypyn taakse. Jos jotain positiivista pitää keksiä, niin nousi istumaan ensimmäisellä käskyllä. Herralla kun on tapana juurtua maahan vähän liiaksikin välillä. Eikä muuten haukkunut hypyssä, sitäkin joskus esiintyy.

Luoksepäästävyys oli kymppi, siinä ei mitään erikoisempaa. Leo pysyi vierellä, vaikka vähän häntää heiluttelikin.

Minuutin paikallamakaaminen kasi. Meni maahan vasta toisella käskyllä ja maatessa haisteli ja taisi vähän vinkuakin. Nousi istumaan kuitenkin ensimmäisellä käskyllä.

Kokonaisvaikutus ysi. Tuomarin mukaan olisin voinut innostaa ja kehua liikkeiden välissä vähän paremmin. Ja muutenkin meni oli paikoitellen vähän vaisuhkoa.

Täytyy muuten sanoa, että en palkannut liikkeiden välissä, koska Leksalla tuntui pysyvän kontakti kohtuullisesti kokoajan. Leosta kyllä huomasi, että mun jännittäminen vaikutti siihen jonkinverran. Seuraamisessa sen huomaa, kun Leksa yrittää rauhoitella minua (ja varmaan myös itseään) haahuilemalla ja liikkeiden välissä haistelemalla maata. Uskallan kuitenkin mennä siihen virallisen kokeeseen aika hyvillämielin tämän jälkeen. Vähän jänskättää ne seuraamiset, kun niitä on vielä kaksi. Ja paikallamakuuta täytyy vaan harjoitella ja harjoitella. Myös hyppyä pitää treenata vähän lisää. Palkkaamattomuus ei tunnu ainakaan tällä hetkellä olevan kovin suuri ongelma.

Pistemääräksi saimme tänään 183/200. Sillä irtosi 4. sija aika kovatasoisessa mölliluokassa, jossa oli 7 osanottajaa. Ei tällä suorituksella olisi oikeassa kokeessa ehkä ihan sitä 1-tulosta saatu, mutta onhan tässä vielä kuukauden verran aikaa treenata ;) Kokeeseen lähden hakemaan 1-tulosta (koska pitäähän sitä olla tavoitteita), mutta en ole älyttömän pettynyt, vaikka huonomminkin menisi. Jokin ajatus pitäisi kuitenkin saada tuohon paikallamakuun harjoitteluun. Millähän ihmeellä sen saisi pysymään hiljaa ja haistelematta? Ajattelin kokeilla takapalkkaa tai jotain muuta vastaavaa. Pitkillä paikallamakuilla olen tainnut saada aikaan sen, että Leksan mielestä koko liike on tajuttoman tylsä, joten jotain tekemistä täytyy keksiä.

sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Huh hellettä!

Puin tänään lenkille ehkä hieman liikaa vaatetta päälle. Ja vielä kaikenlisäksi mustat housut ja mustan fleecetakin. Tuli vähän hiki. Kuten myös koirille. Viiville ja Pedolle riitti näköjään reilun tunnin remmilenkki tänään ihan hyvin. Vein ne jälleen jääkiekkokaukaloonkin juoksemaan, mutta tyypit jolkottelivat kaukalon kerran ympäri hyvin laiskannäköisesti. Liian kuuma siihenkin hommaan.



Leo on saanut olla ulkohäkissä ja äsken Leksa kävi vähän juoksemassa naapurin Toivo-koiran kanssa. Tai tarkoitus oli, että pojat olisivat juosseet keskenään. Todellisuudessa homma meni niin, että Leo ajoi naapurin Hermanni-kissan puuhun ja vahtasi sitten sitä puuta. Mutta hiki tuli siinäkin hommassa. Sain Leksasta jonkinlaisen seisomiskuvankin omassa pihassa, kun Leksa vahtasi edelleen sitä puuta:



Siinäpä ne tärkeimmän tähän mennessä. Olen menossa Pedon kanssa vielä tänään yhden kaverin luo mahdollisesti rottajahtiin. Kaveri oli nähnyt pihassa tällä viikolla jonkun eläimen, joka oli kuulemmasta näyttänyt rotalta. Sanoin kyllä, että Peto ei välttämättä löydä rottaa, mutta kaverin mukaan hänen mielensä on rauhallisempi, kun Peto on käynyt katsomassa heidän terassinalustansa. Voin tulla myöhemmin raportoimaan, jos jotain raportoitavaa tulee. Luulen kyllä, että reissu menee enemmänkin meidän omistajien juoruiluksi.

perjantai 22. huhtikuuta 2011

Leo kaksi vuotta

Synttäripäivän kunniaksi Leo pääsi lenkille yksin. Lenkillä juostiin vähän kepin perässä, kirmailtiin vapaana pellolla ja nuoltiin tyttöpissoja teiden varsilta. Luulen, että tuo listan viimeinen oli eniten tämän 2-vuotiaan nuorenmiehen mieleen.

keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Mannekiineja

Sain Oskarin innostumaan taas salamavalojen kanssa. Tällä kertaa testattiin taustana valkoista lakanaa. Kuvista voimme päätellä, että kahdella salamalla ei saa kovin helpolla ihan kokonaan varjotonta kuvaa. Lakana saisi olla myös paksumpi ja jonkun kannattaisi ehkä silittää se ensin. Ihan ok kuvia muuten.











Leosta ei montaa hyvää kuvaa tullut. Se taas häsäsi niin, että lakana oli aina ihan rutussa tai sitten koira väärässä kohdassa salamavaloihin nähden. Tai ei Leksa ehkä loppuviimein häsännyt juuri sen enempää kuin nuo pienetkään, Leon häsäämisen voimasta vaan tavaraa lentää vähän toiseen tyyliin.

tiistai 19. huhtikuuta 2011

Tunnaria ja pelastuskoirailua

Sanoin pitäväni Leksalle sunnuntaina lepopäivän, mutta en sitten ihan kokonaan malttanutkaan. Pissitin koirat sunnuntaina omassa pihassa, joka on hieman kurainen tähän aikaan vuodesta. Ajattelin sitten, että voisihan sitä samalla pesemisellä vähän muutakin siinä pihassa tehdä...



Tunnarikapulakasa on edelleen samassa paikassa pihan perällä, joten sitä sitten. Omaksi puolustuksekseni voin sanoa, että otin vaan kaksi toistoa. Ekalla kerralla vein kapulan piiloon taas aika kauas siita kapulakasasta. Hyvin meni. Olen palkannut Leksan pallolla nyt niin, että kun Leksa tuo kapulaa minullepäin, heitän pallon itsestäni katsoen taaksepäin. Tuon tunnarin kanssa kun esiintyy sitä pureskelua edelleen, niin en viitsi ottaa kapulan luovutuksia kovin paljon. Mutta eka kierros meni siis hyvin. Toisella kerralla vein oman kapulan lähemmäs sitä kasaa ja sitten se tapahtui: Leo meni etsimään omaa kapulaa ja löysi sen kasan. Mutta arvatkaapa mitä: Leo nuuhkaisi vaan kasaa ja jatkoi oman kapulan etsimistä! Jee! Oma löytyi ja siihen päälle kunnon leikit pallon kanssa. Piti lopettaa siihen ennenkuin homma menee pieleen. Ehkä tuo pallopalkka ei ole paras mahdollinen tuollaisessa harjoituksessa, jossa koiran pitäisi olla rauhallinen ja keskittynyt. Vielä homma ei kuitenkaan ole näköjään levinnyt käsiin sen takia.

Pallo normaalissa jäähypaikassaan kuivumassa

Eilen oli sitten pelastushakutreenit teollisuusalueella. Otin Leolle kolme mielestäni helpohkoa piiloa, koska tarkoitus oli treenata vain ilmaisua. Ensimmäinen etsittävä oli pienessä metsikössä heti alueen alussa, toinen rakennuksen nurkan takana ja kolmas roskalaatikon takana. Ensimmäisestä mentiin aluksi ohi niin että heilahti ja suoraan toiselle maalille. Siellä ilmaisun aloittamisen kanssa oli ollut vähän hässäkää, kun maalimiehen vieressä oli joku humiseva ilmaistointilaite. Leksa oli aluksi tuijoittanut laitetta vähän aikaa ja maalimies oli vilauttanut purkkia. Sen jälkeen ilmaisu tuli aika hyvin. Sen jälkeen ohjasin Leksaa vähän takaisin alkua kohti, kun sen ensimmäisen ohi mentiin niin vauhdilla. Maali löytyi heti ja siellä ei olllut ilmaisun kanssa mitään erikoista. Kolmaskin löytyi hyvin ja haukku alkoi aikalailla heti. Mutta kesken haukkuminen Leksa nousi ylös ja meinasi lähteä jotain haistelemaan. Maalimies kutsui Leoa vähäsen ja Leksa palasi haukkumaan. Näistä yhteenvetona voimme todeta, että nyt se ilmaisun takapakki-kohta taisi tulla. Sanoin tuossa kuukausi - pari sitten treeneissä, että homma on mennyt eteenpäin kokoajan niin hyvin, että joku takapakki tulee varmasti. Ja nyt se sitten tuli. Onneksi ilmaisu ei ole ihan kokonaan rikki, mutta jotain siinä on nyt mennyt vähän vinksalleen. Jatkamme siis harjoituksia ja taidamme palata vähän taaksepäinkin tuon ilmaisun kanssa. Ajattelin nyt aluksi löytää ehkä erilaisia alustoja tai muuten vähän erilaisia piiloja ilmaistavaksi. Ja pitkät haukut taidan unohtaa hetkeksi kokonaan.

Viiville otin muutaman vähän erikoisen piilon. Ensimmäinen maali oli veneen alla, toinen korkealla lastauslaiturilla ja viimeinen rengaskasan ja lavan välissä. Tuo viimeinen piilo oli osoittautunut yllättävän vaikeaksi jo muille koirille, koska rakennuksen seinän vieressä ilma jotenkin ilmeisesti pyöri ja kuljetti hajua aika kauas piilosta, mutta ihan piilon vieressä ei haissut ollenkaan. Veneen alla ollut ihminen löytyi aika helposti ja Viivi oli pussanut etsittävää kunnolla ennen haukkumisen aloittamista. Toinen piilo meni tosi hienosti: Viivi sai hyvin hajua siihen lastauslaiturin viereen ja alle. Vinkunen ei päässyt hyppäämään laiturille ja vähän aikaa neitikoira pöyri ja vinkui hajussa. Viivi oli tällä kertaa ihan itse niin fiksu, että se löysi lastauslaiturin päästä rappuset ja meni laiturille. Siellä se vielä tarkisti pari paikkaa ennenkuin löysi etsittävän. Taas parit pusut kadonneelle ja sitten päälle hyvä ilmaisu. Todella hienosti tarkennettu Viivi! Kolmannen kanssa Viivi joutui myös tekemään töitä. Hajun se sai samassa kohdassa kuin muutkin koirat, eli noin 15 metrin päässä piilolta rakennuksen seinän vieressä. Viivi kävi parikin kertaa haistelemassa rakennuksessa olevaa ovea, mutta ei aloittanut haukkumista. Muutaman kerran Viivi juoksi seinän vieressä edestakaisin ja kävi vähän nurkan takanakin toteamassa, että siellä hajua ei ole. Siitä se maali sitten löytyi, kun tarpeeksi haki. Haukkuminen alkoi pienen kiljahduksen saattelemana (taisi olla riemunkiljahdus, kun Riikka löytyi) ja jatkui vähän aikaa. Sitten Viivi huomasi, että renkaan ja lavan välistä mahtuu sittenkin piiloon sisälle ja kävi antamassa pikaisen pusun Riikalle. Haukku jatkui railakkaana ja palkkakin tuli. Viiviltä lähestulkoon nappisuoritus. Se olisi ollut täydellinen ilman tuota pussailua. Ensikerralla täytyy muistaa ohjeistaa maalimiehet, että työntävät Viivin heti pois, jos se yrittää tunkea syliin tai pussailemaan. Eipä se taas hetkeen olekaan pusutellutkaan noin innokkaasti. 

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Läpihuutojuttu... NOT!

Niin se liiallinen ylimielisyys sitten rankaistaan. Leon koe ei mennyt läpi, ei lähellekään. Kerrotaampa vaikka aluksi arvostelu ja sen jälkeen vuorossa kootut selitykset.

Etsintäsuunnitelma oli erinomainen. Suunnittelin kiertäväni alueen rajat ensin ja jos sillä ei kaikki löydy, katsotaan tilannetta siinä vaiheessa uudemman kerran. Lisähuomautuksissa sanotaan, että suunnitelma oli tehty hyvin ja ososuhteet huomioonottaen.

Ohjaajan toiminta on kohdassa hyvä. Itse tekeminen oli kuulemma ihan ok, mutta jännittäminen näkyi höpöttämisenä.

Koiran toiminnasta on senverran, että hallittavuus erinomainen. Muuten koiran toimintaa ei pahemmin pystynytkään arvostelemaan, koska koesuoritus jäi hyvin lyhyeksi. Lähdimme maastoon ja ensimmäinen etsittävä löytyi aikalailla heti. Leo pyöri maalimiehen ympärillä ja paiskasi maaten eri kohtiin. Kaikenlaista ähinää ja puhinaa kuului, mutta kunnon haukkua ei tullut ollenkaan. Päätin lopettaa kokeen sitten siihen. Testaaja sanoi, että jos olisin hyväksynyt tuon ilmaisun, koetta olisi ehkä voinut jatkaa ja katsoa, miten homma etenee. Itse en kuitenkaan halunnut jatkaa, koska oli selvää, että koira ei käyttäytynyt normaalisti.

Sitten tulee omaa arviointia. Leo on kerran harjoituksissa tehnyt samalla tavalla. Silloinkaan en oikein osannut sanoa, että miten tilanne erosi normaalista. Sama juttu nytkin. En osaa sanoa oikeastaan mitään yksittäistä isoa juttua, mikä selittäisi ilmaisuongelman. Oma jännittäminen oli varmasti yksi suurimmista syistä. Ehkä sekin, että maalimies löytyi niin läheltä ja minä pyörin muutaman metrin päässä. Yleensähän Leo irtoaa aika kauas maalimiehelle. Leon ei pitäisi kuitenkaan häiriintyä siitä, että olen lähellä, sitä on harjoiteltu. Väsymys saattoi myös vaikuttaa, koska koesuorituksemme oli yhden aikaan yöllä. En tiedä, onko sillä vaikutusta, että oltiin pimeässä metsässä. Talven lumitilanteesta johtuen talven aikana ei ole kovin paljon metsässä oltu. Ilmaisuaongelmaan lukuunottamatta homma sujui kuitenkin aika normaaliin tapaan. Hallintaosio meni tosiaan hyvin ja Leo lähti innokkaana maastoon. Maalimies nostettiin hyvin, eli ei juostu ohi. Leo pystyi syömään maalimiehellä annetun palkan, joten ei se ihan lukossa ollut. Nyt pitäisi jotenkin pystyä toistamaan samankaltainen tilanne ja katsoa, miten homma menee. Kokeen jälkeen laitoin Leon autoon ja otin saman maalimiehen vielä piiloon rakennuksen nurkalle. Ja yllättäen haukkuminen ei onnistunut sittenkään. En saanut Leksaa haukkumaan edes itselleni. Yritän tänään malttaa mieleni ja antaa Leksalle lepopäivän, eli en aio haukuttaa sitä tänään kotonakaan. Huomenna on treenit, joissa aion ottaa ilmaisuharjoituksia. Se olkoon teemana nyt jonkinaikaa. Ilmaisua erilaisilla alustoilla, erilaisilla maalimiehille. Löytöjä heti alueen alussa ja jollakin pitäisi saada itsensäkin jännittyneeksi.

Viimeyönä olin pettynyt koesuoritukseen, mutta nyt suurin pettymyksen tunne on jo ohi. Ainakin tiedämme, mitä pitää harjoitella. Näin se tosiaan kostautuu, kun on liian itsevarma. Olin kuvitellut, että koe tulisi menemään läpi heittämällä, mutta totuus olikin jotain muuta. Taisin mainostaa etukäteen sitäkin, että koe ei jännitä juuri yhtään. Sekin osoittautui vääräksi väitteeksi. Omaa vuoroa odottaessa täpisin ja touhasin aika tavalla. Mitenkähän sitä saisi viikkotreeneihin kokeenomaisen jännityksen päälle, että Leonkin tottuisi siihen? Tai miten saisin oman koejännityksen vähenemään?

lauantai 16. huhtikuuta 2011

Jälkipellot korkattu

Muutama viikko sitten olin keväthangilla lapsuusmaisemissa. Nyt olin samoissa maisemissa tekemässä jälkeä sulalle pellolle. Aika villiä. Sää oli hieman tuulinen, mutta pääasiassa sain jäljen aika hyvin myötätuuleen. Jäljet olivat ajettaessa noin 45 minuuttia - 1 tunnin vanhoja.

Pedolle tein kaksi lyhyempää jälkeä. Ensimmäinen jälki oli semmoset 50 askelta ja toinen noin 70. Pellon keskellä oli aika märkä kohta ja toinen jälki meni sen märän kohdan yli. Mutta ensimmäinen jälki ensin. Aika kivasti meni. Peto kadotti jäljen kerran, mutta löysi takaisin ihan itse. Toisen jäljen haasteellinen kohta oli se märkä kohta. Haju oli varmaan levinnyt aika laajalle alalle ja siinä Peto pyöri vähän joka suuntaan. Märän kohdan jälkeen en itse muistanut, mistä olin mennyt. Oli pakko vaan mennä Petosen perässä, Peto kun tuntui tietävän, mihin se oli menossa. Ja Tadaa! Purkki löytyi! Peto teki ehdottomasti parasta työtä tänään.

Leon jälki oli semmoset 150 askelta ja sisälsi kolme purkkia loppupalkan lisäksi. Ajattelin aloittaa esineiden opettamisen purkeilla (en kyllä tiedä, onko se kaikista fiksuin tapa). Eka purkki oli jotain 25 askeleen kohdalla. Leksa pysähtyi tutkimaan purkkia ja pyysin tuomaan sen minulle. Purkki auki ja namit nassuun. Toinen purnukka odotti noin 40 askeleen päässä. Sama kostean kohdan ylitys tuotti vähän ongelmia, mutta purkki oli kostealla osuudella. Eli kun meni tarkasti, purkki löytyi. Sama juttu jälleen, Leo jäi ihmettelemään purkkia ja toi sen sitten pyynnöstä minulle. Seuraava rasia löytyi pian kosten jälkeen pienen mutkan päätteeksi. Tästä Leksa meinasi mennä ohi, mutta kun pyysin tuomaan rasian, se tuotiin. Jäljen loppupää ei mennyt ihan niin hyvin, mutta kyllä se viimeinenkin rasia löytyi. Jäljen loppu olikin sivutuulessa ja sen vuoksi Leksa varmasti meni vähän jäljen sivussa. En tiedä, oliko noita purkkeja liikaa ensimmäiseksi kerraksi. Toisaalta taas oli ehkä hyvä, että toistoja tuli vähän useampi. Ehkä teen vielä seuraavankin jäljen samaan tyyliin.

Sitten Viivi, meidän ei-jälkikoira. Olipa taas säätämistä. Kyllä Viivi vähän niinkuin jäljestikin, ainakan se ajautui aina suht oikeaan suuntaan. Purkeista se ei tajunnut oikein mitään. Ensimmäistä se nuuskaisi vähän mennessään, mutta oli jatkamassa matkaa. Kun sitten ravistelin purkkia, jonkinlainen haukahdus tuli. Palkka siitä. Toisen purkin kanssa sama juttu. Neiti vaan katsoi, että "aha, tossakin on tommonen" ja jatkoi matkaa. Taas sain yllyttää neitiä haukkumaan. Kolmas ja viimeinen purkki löytyi jo vähän paremmin, mutta senkin Viivi olisi mieluummin jättänyt sinne pellolle. Näytin purkkia ja pyysin Viiviä haukkumaan. Viivi halusi kuitenkin mieluummin tuoda purkin minulle, joten kun se kerran tuotiin, avasin sen sitten. Pitää kai miettiä vähän uudemman kerran, että miten haluan Viivin ilmaisevan esineet minulle. Olen yrittänyt vähän väkisin opettaa sitä haukkumaan esineille, kun eihän tuonkokoinen koira pysty tuomaan kuin korkeintaan lapasen tai pipon. Mutta luontaisempaa tuo tuominen kuitenkin tuntuisi Viiville olevan.

Ennen jälkien ajamista päästin kolmikon juoksemaan mummolan tielle ja pihamaalle. Viivi kävi ojissa puljaamassa ja Leo juoksenteli hepulissa ympäriinsä. Peto kaiveli myyränkoloja. Jokaiselle tuntui löytyvän sitä mieleistä tekemistä. Leksan tuli niin hiki, että kun se löysi ojasta lunta, siihen piti mennä makaamaan ja työnnellä naamaansa lumeen. Hölmö koira :)


Operaatio "Viivi ja Peto kavereiksi" on edistynyt ihan hyvin. Vein valkoiset taas jääkiekkokaukalolle juoksemaan, mutta tällä kertaa tyypit eivät leikkineet keskenään. Viivi löysi aluksi jääkiekon ja leikki sillä. Kun laitoin kiekon pois, Viivi löysi jääpallon. Heitin palloa muutaman kerran ja sitten lähdimme kotiin. Parantuneet välit näkyivät kuitenkin edes jollakin tavalla, koska Petokin sai jahdata palloa, eikä Viivillä hirttänyt kiinni.

torstai 14. huhtikuuta 2011

Tällä viikolla

Ja taas on treenailtu. Maanantaina oli pelastushakutreenit. Viiville oli isompi etsintä teollisuusalueella. Kertomus oli, että 10 ruotsalaista "turistia" oli hukassa. Omalta alueelta löysin kaksi ja sen jälkeen sanoin, että alue on tutkittu. Vasta sen jälkeen minulle paljastettiin, että kolme ihmistä oli laitettu piiloon. Siinä vaiheessa tuli aika pettynyt olo. Toinen koira laitettiin katsomaan vielä aluetta läpi ja se toinen koira löysi kolmannen ihmisen - vähäsen etsintäalueen ulkopuolelta! Kaverit olivat tehneet minulle jäynän. Siinä vaiheessa kivi vierähti sydämeltä, ei tullutkaan mokattua pahasti. Sen kolmas etsittävä oli juuri ja juuri alueen ulkopuolella aika lähellä autotietä. Viivikin oli merkannut todennäköisesti maalimiestä, mutta kytkin Vinkusen tien vieressä, kun tajusin tien menevän ihan lähellä. Sinänsä emme tehneet virhettä, mutta hyvä muistutus tuo taas oli. Alueen reunat pitää muistaa aina katsoa myös tarkasti, muuten etsintäalueiden reunamille voi jäädä kaistale, jota kummankaan alueen koirakko ei ole katsonut kunnolla.

Siinä mennään: koira, ohjaaja ja suunnistaja

Leon kanssa otin pari ihmistä, toisen istutusten sekaan ja toisen lumikasan taakse. Leo sai hyvin hajun pöpelikössä olevasta maalista, mutta kun ihmistä ei heti löytynyt, niin piti nostaa jalkaa. Pian sen jälkeen etsittävä löytyi ja ilmaisu meni hyvin. Toinen etsittäväkin löytyi mukavasti, eikä ilmaisussa taaskaan mitään valittamista. Etsittävien välissä minun piti vähän komentaa Leksaa kovemmin, koska olimme lähellä autoteitä. Siitä Leksa otti taas senverran painetta, että nosti jalkaa. Kyllä tuo pisiminen viimeaikaisten huomioiden perusteella tuntuu olevan jonkinsortin sijaistoimintoa, kun painetta pääsee syystä tai toisesta vähänkin kertymään. Sinänsä hyvä, että syy jalannosteluun tuntuu olevan selvillä. Se ei tietenkään ole hyvä, että on tullut paineistettua Leksaa ehkä liikaa monessa tilanteessa. Mutta jos tuo nyt on ainut tapa, jolla paine näkyy Leon toiminnassa, niin huonomminkin voisi olla... kai.



Tiistaina oli Pedon viimeinen agility tälle keväälle. Viimeisen kerran kunniaksi meille oli rakennettu kakkosluokan vaikeustason rata muutamaa estettä vajaana. Vetäjän mukaan muutaman esteen poisjättäminen oikeastaan ehkä jopa vaikeutti radan loppupäätä. Rata mentiin aikasta lailla kilpailunomaisesti ajanottoineen. Pedon kanssa meni hyvin. Ohjasin itse yhden esteen väärinpäin ja yhden putken Peto taisi mennä väärästä päästä (senkin muistaakseni ohjasin itse väärin). Eli koira ei tainnut tehdä yhtäkään virhettä, vaan meni sinne mihin ohjasin. Toisella kierroksella se sama hyppy edelleen väärinpäin ja kepeiltä ehkä kielto. Tosin "tuomari" ei ollut huomannut kieltoa, joten hänen mukaansa rata oli melkein nolla (lepsu arvostelu). Kolmannella kierroksella Peto alkoi selvästi hyytymään ja ongelmia oli jo enemmän. Kyllä huomaa, että tämän pakkastalven jäljiltä Peto ei ole mitenkään parhaassa mahdollisessa kunnossa. Noh, kuntokuuri on jo aloitettu, sekä koirien että emännän. Tuloksia odotellessa...

Tänään vein valkoiset remmilenkille ja juoksemaan jääkiekkokaukaloon. Tunnin lenkki ja sen jälkeen siivoamaan pihaa Leksan kanssa. Nyt on ulkohäkistä kerätty pökäleet pois ja nurmikkoa haravoitu kuivista kohdista. Leon kanssa otin sitten vielä vähän tunnaria, kun kerta tuli ne kapulat tilattua. Laitoin nurmikolle kasan "puhtaita" kapuloita ja piilotin aina vain yhden omanhajuisen kapulan aika kauas kasasta. Viitisen toistoa ja Leo ainakin tajusi etsiä nenällä sitä piilotettua kapulaa. Kertaakaan se ei käynyt edes katsomassa puhtaiden kapuloiden kasaa, mutta se saattoi johtua siitäkin, että kasa oli tosiaan aika kaukana. Tunnarin jälkeen otin seuraamista eripituisia pätkiä, aika lyhyitä kuitenkin kaikki. Pisimmillään tuli varmaankin vaan korkeintaan 15 merin kuvio. Tällä kertaa vire ja kontakti pysyi aika hyvin. Mutta kyllä tässä vielä hommaa on ennen sitä virallista koetta. Lopuksi otin vielä noin neljän minuutin paikallamakuun ja siihen päälle puolen minuutin paikallamakuun. Pidemässä pätkässä oli vähäsen piippausta, mutta vasta parin minuutin jälkeen. Ja vain vähän. Siihen päälle hain vielä postin Leon kanssa niin, että Leo kulki mukana hallinnassa. Jätin Leksan vielä makaamaan vähän matkan päähän postilaatikoista ja hain itse postin. Siitä sattui menemään pari kävelijää ihan Leon ohi, mutta Leksa ei välittänyt mitään. Hyvä treeni, parempi mieli.

Viivin kanssa tottistelin kotosalla myös yhtenä iltana. Vinkunen menee kyllä niiiin hienosti. Kyllä harmittaa, että muut koirat ovat niin suuri ongelma minulle ja Viiville näin niinkuin yksikkönä. Jännitän niin pirusti Viivin käytöstä, että se käyttäytyy huonommin mun jännittämisen takia. Ehkä me vielä joskus päästään yhteisymmärrykseen, tai sitten ei. Kyllähän Vinkunen on tässä vuosien varrella rauhoittunut aika paljon. Mutta kyllä siitä sitä potkua vielä riittää senverran, että en taida uskaltaa vielä ainakaan hetkeen. 

Huomenna olisi sitten tokotreenit ja lauantaina Leon kanssa pelastuskoirakoe, peruskokeen pimeäosuus. Että kyllä tässä taas ohjelmaa riittää. Suunnittelin korkata viikonloppuna myös tämän vuoden jälkitreenit, jos sääennusteet todella pitävät paikkansa. Ja jos pelloille pystyy menemään...

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Talviturkki pois x 2

Viivi on viikonlopun aikana heittänyt talviturkin ja heittänyt talviturkin. Jänskä arvoitus...

Aluksi lähti talviturkki, kun Viivi pulahti ojaan uimaan. Päästin neidin jäähileiden sekaan polskuttelemaan, kun oltiin jo lähellä kotia. Peto katseli uimista vierestä, kasteli varpaansa ja perääntyi pois. Liian kylmää vielä meidän nahkikselle.

Samaisella lenkillä tapahtui jotain muutakin iloista. Viivi ja Peto leikkivät keskenään! Kävin remmilenkillä juoksuttamassa valkoiset jääkiekkokaukalossa. Puhuin puhelimeen ja puhelun aikana Viivi vaani Petoa ja yritti saada herraa leikkimään ainakin viisi kertaa. Lopuksi Peto heltyi ja spurttaili Viivin kanssa pitkin kaukaloa. Pari kertaa Peto jopa pysähtyi vähän pöllöttämään. Peto "elämä on vakava asia" Petskunen on leikkinyt viimeksi yli vuosi sitten. Talvella se kerran melkein leikki Viivin kanssa, mutta muisti sitten, että leikkiminen on typerää. Tällä kertaa Petokin suorastaan vapautui. Lisää vaan siis lenkkeilyä Viivi + Peto -kokoonpanolla, niin noiden välit voisivat lämmetä vielä lisää. Ja tuo puhelimeen puhuminen on muuten aika varma keino saada tyypit leikkimielelle. Kerran vuosi - pari sitten kokeilin teoriaa. Olin myös silloin juoksuttamassa koiria jääkiekkokaukalossa. Otin puhelimen korvalle ja puhelin jotain epämääräistä... ja leikki alkoi. Mikähän taika siinäkin on?



No sitten sen toinen talviturkin heitto. Otin ja nypin neitikoiramme tänään. En ottanut ihan kaikkea pois, mutta aikamoisen kasan kyllä. Nyt on Viivillä taas kesätukka. Meinasin nyppiä Vinkulan jo pari viikkoa sitten, mutta sitten minulle iski se jännetuppitulehdus. Käsi tuntui kestävän ainakin noin tunnin nyppimisen. Vähän yritän vielä tuota rannetta varoa, ehkä turhaan. Mutta ei vara venettä kaada.



Ettei menisi ihan vaan hehkuttamiseksi, niin kyllä tähän viikonloppun mahtui yksi vähän vähemmän mukavakin juttu. Pedon poski turposi eilen ihan yhtäkkiä aikamoiseksi limpuksi. Katsoimme sohvalla elokuvaa ja elokuvan loputtua huomasimme asian. Ennen elokuvaa Peto näytti aikalailla normaalilta. Ihme juttu. Aamulla poski oli vielä vähän turvoksissa, mutta nyt naama on jo melkein normaali. Pedon suussa näkyy ylähampaiden ikenen ja huulen yhtymäkohdassa jonkinlainen haava/reikä, ehkä turvotus johtui siitä. Pitää nyt vähän seurailla tilannetta. Peto on kuitenkin syönyt ihan hyvin ja ollut reippaalla tuulella, joten mistään kamalan vakavasta ei ehkä ole kyse. Ainakaan toivottavasti.

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Koekalenteri...tai sen alku

Noni, nyt mä oon tuominnut itseni ikuiseen tuskaan ja ahdistukseen. Tai ainakin reilun kuukauden mittaiseen jatkuvaan jännitämiseen. Tai siis... ilmoittanut Leon muutamaan kokeeseen.

16.4. pelastushakukoe, peruskokeen pimeäosuus. Tämä ei oikeastaan hirveästi jännitä. Viivin kanssa olen käynyt senverran tämän lajin kokeissa, että pahin jännitys on jo koettu. Tässä olisi nyt vajaa pari viikkoa aikaa hioa paikallapysyminen varmemmaksi. Vähän enemmän voisin myös harjoitella Leon pysäyttämistä maastossa. Muuten Leon vauhdilla kokeen pitäisi olla aika varma nakki, ellei jotain ihmeellistä sitten tapahdu.

28.4. epävirallinen tokokoe. Ilmoitin Leon mölliluokkaan. Ajattelin varmuuden vuoksi pitää auki sen vaihtoehdon, että voin palkata Leksan jossain välissä. Tavoitteena olisi mennä koe läpi palkkaamatta, mutta pelataan varman päälle. Liian vähän on tullut tehtyä kilpailunomaista treeniä ja niissäkin vähissä treeneissä olen huomannut oman jännittämiseni vaikuttavan Leoon aika tavalla. Tämän kokeen jälkeen on sitten vielä aikaa treenata viralliseen kokeeseen niitä asioita, jotka menivät pieleen (ja varmasti jotain menee, vaikka Leksan pitäisi osata liikkeet aika hyvin).



22.5. virallinen tokokoe. Aaargh! Jo pelkkä ajatus saa puntit tutisemaan. Tähän mennessähän mulla on tuota tokokoe-kokemusta Viivin kanssa yhdestä epävirallisesta ja yhdestä virallisesta kokeesta. Eli jännittää, ja paljon. Mutta nyt kun tuli ilmoittauduttua, niin on PAKKO treenata kunnolla. Pitäisiköhän väsätä hyppykin omaan pihaan jostain pahvilaatikosta ja rimoista? Pitäisiköhän treenata seuraamista melki joka päivä? Pitäisiköhän ottaa joku paikallamakuutreeni vaikka nyt heti olohuoneessa? Pitäisiköhän mennä nukkumaan? Saankohan nukuttua? Missä Leo on? Ai, se makaa tuossa vieressä... Pitäisiköhän treenata sitä paikallamakuuta vielä ennen nukkumaanmenoa? Minkähänkokoisen pahvilaatikon tarvitsen? Onkohan routa sulanut niin paljon, että saan jotkut kakkoskakkosen pätkät lyötyä maahan? Millä teroitan ne tolpat? Kirveellä? Pitäisiköhän ottaa se paikallamakuutreeni nyt heti?... ...