Pedolle tein kaksi lyhyempää jälkeä. Ensimmäinen jälki oli semmoset 50 askelta ja toinen noin 70. Pellon keskellä oli aika märkä kohta ja toinen jälki meni sen märän kohdan yli. Mutta ensimmäinen jälki ensin. Aika kivasti meni. Peto kadotti jäljen kerran, mutta löysi takaisin ihan itse. Toisen jäljen haasteellinen kohta oli se märkä kohta. Haju oli varmaan levinnyt aika laajalle alalle ja siinä Peto pyöri vähän joka suuntaan. Märän kohdan jälkeen en itse muistanut, mistä olin mennyt. Oli pakko vaan mennä Petosen perässä, Peto kun tuntui tietävän, mihin se oli menossa. Ja Tadaa! Purkki löytyi! Peto teki ehdottomasti parasta työtä tänään.
Leon jälki oli semmoset 150 askelta ja sisälsi kolme purkkia loppupalkan lisäksi. Ajattelin aloittaa esineiden opettamisen purkeilla (en kyllä tiedä, onko se kaikista fiksuin tapa). Eka purkki oli jotain 25 askeleen kohdalla. Leksa pysähtyi tutkimaan purkkia ja pyysin tuomaan sen minulle. Purkki auki ja namit nassuun. Toinen purnukka odotti noin 40 askeleen päässä. Sama kostean kohdan ylitys tuotti vähän ongelmia, mutta purkki oli kostealla osuudella. Eli kun meni tarkasti, purkki löytyi. Sama juttu jälleen, Leo jäi ihmettelemään purkkia ja toi sen sitten pyynnöstä minulle. Seuraava rasia löytyi pian kosten jälkeen pienen mutkan päätteeksi. Tästä Leksa meinasi mennä ohi, mutta kun pyysin tuomaan rasian, se tuotiin. Jäljen loppupää ei mennyt ihan niin hyvin, mutta kyllä se viimeinenkin rasia löytyi. Jäljen loppu olikin sivutuulessa ja sen vuoksi Leksa varmasti meni vähän jäljen sivussa. En tiedä, oliko noita purkkeja liikaa ensimmäiseksi kerraksi. Toisaalta taas oli ehkä hyvä, että toistoja tuli vähän useampi. Ehkä teen vielä seuraavankin jäljen samaan tyyliin.
Sitten Viivi, meidän ei-jälkikoira. Olipa taas säätämistä. Kyllä Viivi vähän niinkuin jäljestikin, ainakan se ajautui aina suht oikeaan suuntaan. Purkeista se ei tajunnut oikein mitään. Ensimmäistä se nuuskaisi vähän mennessään, mutta oli jatkamassa matkaa. Kun sitten ravistelin purkkia, jonkinlainen haukahdus tuli. Palkka siitä. Toisen purkin kanssa sama juttu. Neiti vaan katsoi, että "aha, tossakin on tommonen" ja jatkoi matkaa. Taas sain yllyttää neitiä haukkumaan. Kolmas ja viimeinen purkki löytyi jo vähän paremmin, mutta senkin Viivi olisi mieluummin jättänyt sinne pellolle. Näytin purkkia ja pyysin Viiviä haukkumaan. Viivi halusi kuitenkin mieluummin tuoda purkin minulle, joten kun se kerran tuotiin, avasin sen sitten. Pitää kai miettiä vähän uudemman kerran, että miten haluan Viivin ilmaisevan esineet minulle. Olen yrittänyt vähän väkisin opettaa sitä haukkumaan esineille, kun eihän tuonkokoinen koira pysty tuomaan kuin korkeintaan lapasen tai pipon. Mutta luontaisempaa tuo tuominen kuitenkin tuntuisi Viiville olevan.
Ennen jälkien ajamista päästin kolmikon juoksemaan mummolan tielle ja pihamaalle. Viivi kävi ojissa puljaamassa ja Leo juoksenteli hepulissa ympäriinsä. Peto kaiveli myyränkoloja. Jokaiselle tuntui löytyvän sitä mieleistä tekemistä. Leksan tuli niin hiki, että kun se löysi ojasta lunta, siihen piti mennä makaamaan ja työnnellä naamaansa lumeen. Hölmö koira :)
Operaatio "Viivi ja Peto kavereiksi" on edistynyt ihan hyvin. Vein valkoiset taas jääkiekkokaukalolle juoksemaan, mutta tällä kertaa tyypit eivät leikkineet keskenään. Viivi löysi aluksi jääkiekon ja leikki sillä. Kun laitoin kiekon pois, Viivi löysi jääpallon. Heitin palloa muutaman kerran ja sitten lähdimme kotiin. Parantuneet välit näkyivät kuitenkin edes jollakin tavalla, koska Petokin sai jahdata palloa, eikä Viivillä hirttänyt kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti