Tällä viikolla

Ja taas on treenailtu. Maanantaina oli pelastushakutreenit. Viiville oli isompi etsintä teollisuusalueella. Kertomus oli, että 10 ruotsalaista "turistia" oli hukassa. Omalta alueelta löysin kaksi ja sen jälkeen sanoin, että alue on tutkittu. Vasta sen jälkeen minulle paljastettiin, että kolme ihmistä oli laitettu piiloon. Siinä vaiheessa tuli aika pettynyt olo. Toinen koira laitettiin katsomaan vielä aluetta läpi ja se toinen koira löysi kolmannen ihmisen - vähäsen etsintäalueen ulkopuolelta! Kaverit olivat tehneet minulle jäynän. Siinä vaiheessa kivi vierähti sydämeltä, ei tullutkaan mokattua pahasti. Sen kolmas etsittävä oli juuri ja juuri alueen ulkopuolella aika lähellä autotietä. Viivikin oli merkannut todennäköisesti maalimiestä, mutta kytkin Vinkusen tien vieressä, kun tajusin tien menevän ihan lähellä. Sinänsä emme tehneet virhettä, mutta hyvä muistutus tuo taas oli. Alueen reunat pitää muistaa aina katsoa myös tarkasti, muuten etsintäalueiden reunamille voi jäädä kaistale, jota kummankaan alueen koirakko ei ole katsonut kunnolla.

Siinä mennään: koira, ohjaaja ja suunnistaja

Leon kanssa otin pari ihmistä, toisen istutusten sekaan ja toisen lumikasan taakse. Leo sai hyvin hajun pöpelikössä olevasta maalista, mutta kun ihmistä ei heti löytynyt, niin piti nostaa jalkaa. Pian sen jälkeen etsittävä löytyi ja ilmaisu meni hyvin. Toinen etsittäväkin löytyi mukavasti, eikä ilmaisussa taaskaan mitään valittamista. Etsittävien välissä minun piti vähän komentaa Leksaa kovemmin, koska olimme lähellä autoteitä. Siitä Leksa otti taas senverran painetta, että nosti jalkaa. Kyllä tuo pisiminen viimeaikaisten huomioiden perusteella tuntuu olevan jonkinsortin sijaistoimintoa, kun painetta pääsee syystä tai toisesta vähänkin kertymään. Sinänsä hyvä, että syy jalannosteluun tuntuu olevan selvillä. Se ei tietenkään ole hyvä, että on tullut paineistettua Leksaa ehkä liikaa monessa tilanteessa. Mutta jos tuo nyt on ainut tapa, jolla paine näkyy Leon toiminnassa, niin huonomminkin voisi olla... kai.

Tiistaina oli Pedon viimeinen agility tälle keväälle. Viimeisen kerran kunniaksi meille oli rakennettu kakkosluokan vaikeustason rata muutamaa estettä vajaana. Vetäjän mukaan muutaman esteen poisjättäminen oikeastaan ehkä jopa vaikeutti radan loppupäätä. Rata mentiin aikasta lailla kilpailunomaisesti ajanottoineen. Pedon kanssa meni hyvin. Ohjasin itse yhden esteen väärinpäin ja yhden putken Peto taisi mennä väärästä päästä (senkin muistaakseni ohjasin itse väärin). Eli koira ei tainnut tehdä yhtäkään virhettä, vaan meni sinne mihin ohjasin. Toisella kierroksella se sama hyppy edelleen väärinpäin ja kepeiltä ehkä kielto. Tosin "tuomari" ei ollut huomannut kieltoa, joten hänen mukaansa rata oli melkein nolla (lepsu arvostelu). Kolmannella kierroksella Peto alkoi selvästi hyytymään ja ongelmia oli jo enemmän. Kyllä huomaa, että tämän pakkastalven jäljiltä Peto ei ole mitenkään parhaassa mahdollisessa kunnossa. Noh, kuntokuuri on jo aloitettu, sekä koirien että emännän. Tuloksia odotellessa...

Tänään vein valkoiset remmilenkille ja juoksemaan jääkiekkokaukaloon. Tunnin lenkki ja sen jälkeen siivoamaan pihaa Leksan kanssa. Nyt on ulkohäkistä kerätty pökäleet pois ja nurmikkoa haravoitu kuivista kohdista. Leon kanssa otin sitten vielä vähän tunnaria, kun kerta tuli ne kapulat tilattua. Laitoin nurmikolle kasan "puhtaita" kapuloita ja piilotin aina vain yhden omanhajuisen kapulan aika kauas kasasta. Viitisen toistoa ja Leo ainakin tajusi etsiä nenällä sitä piilotettua kapulaa. Kertaakaan se ei käynyt edes katsomassa puhtaiden kapuloiden kasaa, mutta se saattoi johtua siitäkin, että kasa oli tosiaan aika kaukana. Tunnarin jälkeen otin seuraamista eripituisia pätkiä, aika lyhyitä kuitenkin kaikki. Pisimmillään tuli varmaankin vaan korkeintaan 15 merin kuvio. Tällä kertaa vire ja kontakti pysyi aika hyvin. Mutta kyllä tässä vielä hommaa on ennen sitä virallista koetta. Lopuksi otin vielä noin neljän minuutin paikallamakuun ja siihen päälle puolen minuutin paikallamakuun. Pidemässä pätkässä oli vähäsen piippausta, mutta vasta parin minuutin jälkeen. Ja vain vähän. Siihen päälle hain vielä postin Leon kanssa niin, että Leo kulki mukana hallinnassa. Jätin Leksan vielä makaamaan vähän matkan päähän postilaatikoista ja hain itse postin. Siitä sattui menemään pari kävelijää ihan Leon ohi, mutta Leksa ei välittänyt mitään. Hyvä treeni, parempi mieli.

Viivin kanssa tottistelin kotosalla myös yhtenä iltana. Vinkunen menee kyllä niiiin hienosti. Kyllä harmittaa, että muut koirat ovat niin suuri ongelma minulle ja Viiville näin niinkuin yksikkönä. Jännitän niin pirusti Viivin käytöstä, että se käyttäytyy huonommin mun jännittämisen takia. Ehkä me vielä joskus päästään yhteisymmärrykseen, tai sitten ei. Kyllähän Vinkunen on tässä vuosien varrella rauhoittunut aika paljon. Mutta kyllä siitä sitä potkua vielä riittää senverran, että en taida uskaltaa vielä ainakaan hetkeen. 

Huomenna olisi sitten tokotreenit ja lauantaina Leon kanssa pelastuskoirakoe, peruskokeen pimeäosuus. Että kyllä tässä taas ohjelmaa riittää. Suunnittelin korkata viikonloppuna myös tämän vuoden jälkitreenit, jos sääennusteet todella pitävät paikkansa. Ja jos pelloille pystyy menemään...