Tunnarikapulakasa on edelleen samassa paikassa pihan perällä, joten sitä sitten. Omaksi puolustuksekseni voin sanoa, että otin vaan kaksi toistoa. Ekalla kerralla vein kapulan piiloon taas aika kauas siita kapulakasasta. Hyvin meni. Olen palkannut Leksan pallolla nyt niin, että kun Leksa tuo kapulaa minullepäin, heitän pallon itsestäni katsoen taaksepäin. Tuon tunnarin kanssa kun esiintyy sitä pureskelua edelleen, niin en viitsi ottaa kapulan luovutuksia kovin paljon. Mutta eka kierros meni siis hyvin. Toisella kerralla vein oman kapulan lähemmäs sitä kasaa ja sitten se tapahtui: Leo meni etsimään omaa kapulaa ja löysi sen kasan. Mutta arvatkaapa mitä: Leo nuuhkaisi vaan kasaa ja jatkoi oman kapulan etsimistä! Jee! Oma löytyi ja siihen päälle kunnon leikit pallon kanssa. Piti lopettaa siihen ennenkuin homma menee pieleen. Ehkä tuo pallopalkka ei ole paras mahdollinen tuollaisessa harjoituksessa, jossa koiran pitäisi olla rauhallinen ja keskittynyt. Vielä homma ei kuitenkaan ole näköjään levinnyt käsiin sen takia.
Pallo normaalissa jäähypaikassaan kuivumassa
Eilen oli sitten pelastushakutreenit teollisuusalueella. Otin Leolle kolme mielestäni helpohkoa piiloa, koska tarkoitus oli treenata vain ilmaisua. Ensimmäinen etsittävä oli pienessä metsikössä heti alueen alussa, toinen rakennuksen nurkan takana ja kolmas roskalaatikon takana. Ensimmäisestä mentiin aluksi ohi niin että heilahti ja suoraan toiselle maalille. Siellä ilmaisun aloittamisen kanssa oli ollut vähän hässäkää, kun maalimiehen vieressä oli joku humiseva ilmaistointilaite. Leksa oli aluksi tuijoittanut laitetta vähän aikaa ja maalimies oli vilauttanut purkkia. Sen jälkeen ilmaisu tuli aika hyvin. Sen jälkeen ohjasin Leksaa vähän takaisin alkua kohti, kun sen ensimmäisen ohi mentiin niin vauhdilla. Maali löytyi heti ja siellä ei olllut ilmaisun kanssa mitään erikoista. Kolmaskin löytyi hyvin ja haukku alkoi aikalailla heti. Mutta kesken haukkuminen Leksa nousi ylös ja meinasi lähteä jotain haistelemaan. Maalimies kutsui Leoa vähäsen ja Leksa palasi haukkumaan. Näistä yhteenvetona voimme todeta, että nyt se ilmaisun takapakki-kohta taisi tulla. Sanoin tuossa kuukausi - pari sitten treeneissä, että homma on mennyt eteenpäin kokoajan niin hyvin, että joku takapakki tulee varmasti. Ja nyt se sitten tuli. Onneksi ilmaisu ei ole ihan kokonaan rikki, mutta jotain siinä on nyt mennyt vähän vinksalleen. Jatkamme siis harjoituksia ja taidamme palata vähän taaksepäinkin tuon ilmaisun kanssa. Ajattelin nyt aluksi löytää ehkä erilaisia alustoja tai muuten vähän erilaisia piiloja ilmaistavaksi. Ja pitkät haukut taidan unohtaa hetkeksi kokonaan.
Viiville otin muutaman vähän erikoisen piilon. Ensimmäinen maali oli veneen alla, toinen korkealla lastauslaiturilla ja viimeinen rengaskasan ja lavan välissä. Tuo viimeinen piilo oli osoittautunut yllättävän vaikeaksi jo muille koirille, koska rakennuksen seinän vieressä ilma jotenkin ilmeisesti pyöri ja kuljetti hajua aika kauas piilosta, mutta ihan piilon vieressä ei haissut ollenkaan. Veneen alla ollut ihminen löytyi aika helposti ja Viivi oli pussanut etsittävää kunnolla ennen haukkumisen aloittamista. Toinen piilo meni tosi hienosti: Viivi sai hyvin hajua siihen lastauslaiturin viereen ja alle. Vinkunen ei päässyt hyppäämään laiturille ja vähän aikaa neitikoira pöyri ja vinkui hajussa. Viivi oli tällä kertaa ihan itse niin fiksu, että se löysi lastauslaiturin päästä rappuset ja meni laiturille. Siellä se vielä tarkisti pari paikkaa ennenkuin löysi etsittävän. Taas parit pusut kadonneelle ja sitten päälle hyvä ilmaisu. Todella hienosti tarkennettu Viivi! Kolmannen kanssa Viivi joutui myös tekemään töitä. Hajun se sai samassa kohdassa kuin muutkin koirat, eli noin 15 metrin päässä piilolta rakennuksen seinän vieressä. Viivi kävi parikin kertaa haistelemassa rakennuksessa olevaa ovea, mutta ei aloittanut haukkumista. Muutaman kerran Viivi juoksi seinän vieressä edestakaisin ja kävi vähän nurkan takanakin toteamassa, että siellä hajua ei ole. Siitä se maali sitten löytyi, kun tarpeeksi haki. Haukkuminen alkoi pienen kiljahduksen saattelemana (taisi olla riemunkiljahdus, kun Riikka löytyi) ja jatkui vähän aikaa. Sitten Viivi huomasi, että renkaan ja lavan välistä mahtuu sittenkin piiloon sisälle ja kävi antamassa pikaisen pusun Riikalle. Haukku jatkui railakkaana ja palkkakin tuli. Viiviltä lähestulkoon nappisuoritus. Se olisi ollut täydellinen ilman tuota pussailua. Ensikerralla täytyy muistaa ohjeistaa maalimiehet, että työntävät Viivin heti pois, jos se yrittää tunkea syliin tai pussailemaan. Eipä se taas hetkeen olekaan pusutellutkaan noin innokkaasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti