Rauniokurssin antia

Noniin, nyt se rauniokurssilta luvattu selostus. Tällä kerralla kouluttajina olivat Nina Pulli ja Annika Himanen. Kurssi aloitettiin sillä, että jokaisen piti kirjoittaa ylös omat tavoitteet ja miten niihin tavoitteisiin pääsee. Oma tavoitteeni oli, että voisin tehdä Leon kanssa rauniokokeita ja siihen tavoitteeseen pääsee harjoittelemalla riittävästi ja oikeita asioita. Haasteena tässä minulla on se, että en ole koskaan nähnyt moista koetta livenä, enkä siis ihan tarkkaan tiedä, mitä asioita koetta varten pitäisi harjoitella. Halusin joka tapauksessa Leolle haastavampia harjoituksia ja jonkinlaisia häiriöitäkin. Tavallaan FRF-toimintakin voisi olla kiinnostavaa, mutta itselläni ei ole kyllä rahkeita siihen hommaan. Ei ole aikaa, enkä usko muutenkaan, että mulla olisi oikeasti riittävästi rohkeutta mennä oikeille raunioille mädäntyvien ruumiiden keskelle. Näkisin varmaan painajaisia elämäni loppuun saakka.

Lauantaina Leksalle tehtiin pointtaustreeni. Kouluttajien mukaan raunioilla kannattaa varsinkin näin alkuvaiheessa laittaa yksi ihminen piiloon kerrallaan, että koira ei voi vaihtaa maalimieheltä toiselle kesken tarkennuksen. Lisäksi on otettava huomioon, että ei tehdä koiralle epäreilusti laittamalla ihmisiä piiloon sellaiselle alueelle, jonka koira on jo etsinyt. Tällä ajatuksella Leolle tehtiin kolme ukkoa hieman haastavimpiin piiloihin. Ei siis ihan avoimiin piiloihin, mutta ei nyt umppareitakaan. "Häiriönä" kasoilla kulki ihmisiä siellä täällä. Tästä harjoituksesta ei jäänyt mitään erikoista mieleen. Leo pointtasi mielestäni hyvin, eikä edes yrittänyt haukkua, vaikka yhden piilon kohdalla se joutui tekemään vähän enemmän töitäkin. Hyvä aloitus siis. Nähtiin, missä mennään.

Lauantain ruokatauolla käytiin läpi siihen saakka tehtyjä harjoituksia. Saatiin hyvä keskustelu aikaan palkkaamisesta. Se on asia, johon pitäisi muistaa paneutua aina kunnolla. Kouluttajat kertoivat, että heidän koiransa eivät etsi ainuttakaa ukkoa, ennen kuin niille on rakennettu palkka kuntoon. Palkan täytyy olla sellainen, että koira todella haluaa sitä ja on valmis tekemään mitä vaan saadakseen palkkansa. Se ei riitä, että koira on tyytyväinen tai että palkka on melko hyvä. Se on oltava parasta, mitä koira tietää. Monesti maastossa maalimies on koiralle helpommin saavutettavissa ja joku palkka saattaa toimia. Mutta raunioilla koira saattaa joutua suurempien haasteiden eteen ja silloin "melko hyvä" palkka ei välttämättä riitä viemään koiraa niin pitkälle. Tämä keskustelu käytiin juurikin sen vuoksi, että parilla koiralla oli havaittavissa motivaation puutetta. Koirat jaksoivat työstää hankalaa piiloa vähän aikaa, mutta kun haaste tuntui liian hankalalta, koirat antoivat periksi. Kouluttajien mukaan ongelma on useimmiten näissä tapauksissa palkassa. Tämä asia jäi itselleni mieleen muhimaan erityisesti sen vuoksi, että olen tällä hetkellä toisena vetäjänä alkeiskursilla. Ymmärrän kyllä, että kukaan ei halua tulla sellaiselle kurssille, jossa käytetään koko kurssi siihen, että palkkaillaan koiria. Vaikka todellisuuden nimissä parin kuukauden kurssi siihen asiaan olisi hyvä käyttää. Leon kanssa olen mielestäni kuin sattuman kaupalla onnistunut löytämään oikean palkan. Onneksi Leksalla on tekemiseen niin hyvä motivaatio, että se on tällä hetkellä aika hyvässä kuosissa, vaikka palkkauksen kanssa on kyllä tehty matkan varrella virheitä. Taisi se meidän ilmaisuongelmakin aikanaan johtua ihan vaan väärästä palkasta...

Aika tyytyväiseltä näyttää :)

Sunnuntaina toivoin Leolle vielä haastavampaa harjoitusta. Sanoin, että ei ole tarkoitus tokikaan tehdä harjoitusta, jossa koira epäonnistuu. Mutta haluaisin kuitenkin, että se joutuisi vähän miettimään, eikä saisi palkkaansa liian helpolla. Mielestäni se meni lauantaina vähän "rallatellen" ja olin sitä mieltä, että Leokin olisi tyytyväisempi, jos se joutuisi näkemään vähän enemmän vaivaa. Ja sain mitä tilasin ;) Ensimmäinen ukko laitettiin syvään vaakaputkeen, jossa oli matkalla ohitettavana myös "pressuverho". Harjoitus tehtiin heittopalkalla. Eli minä heitin Leon palkan koulutajalle, joka heitti pallon toiselle kouluttajalle ja hän vei palkan "johonkin". Sitten koira päästetään perään. Leo lähti vauhdilla, mutta joutui tekemään töitä löytäkseen perille. Toinen ukko oli pystysyvässä kaivossa ja Leo joutui tekemään siinäkin vähän töitä. Ainakin ylittämään pari vaikeaa kasaa. Niin ja tämäkin siis heittopalkalla. Kolmannella maalimiehellä kävi pieni väärinymmärrys. Kysyin, että onko maalimiehellä palkka valmiina ja kouluttaja sanoi, että on. Hän oli kuullut väärin ja luuli minun kysyvän, että onko maalimies nyt valmis ja voinko heittää palkan. Eli tässä kävi sitten niin, että lähetin Leksan ilman heittopalkkaa. Hyvin se meni siitä huolimatta. Nyt maalimies oli yhden ylitettävän kasan takana putkessa niin, että edessä oli pressu. Leo oli kuulemma kokeillut pressua aluksi varovasti yhdella tassulla... sitten toisella tassulla... ja sen jälkeen Leo puski pressun läpi. JEE!

Loppupalaverissa kouluttajat olivat sitä mieltä, että Leo olisi melko valmis kokeeseen. Toki pointtaamista kannattaa harjoitella vielä lisää ja ilmaisukin täytyisi ottaa mukaan. Heidän mielestään ilmaisun kanssa tuskin tulee mitään ongelmia, Leo todennäköisesti haukkuu joka tapauksessa, jos maalimies ei sitä palkkaa. Kun kerran Leo osaa kuitenkin ilmaista jo.

Täytyy nyt sitten katsoa, miten tässä pääsisi raunioille harjoittelemaan vähän enemmän. Kesäloman aikana voisin tehdä "opintomatkan" johonkin rauniokokeeseen, niin tulisi sekin nähtyä. Taas on uutta treeni-intoa ja -ajatuksia pää täynnä.

Täytyy kyllä sanoa, että tämä koko kolmen kerran rauniokurssi oli todella hyvä. Aluksi oli luentokerta ja sitten nämä kaksi treeniviikoloppua. Itse olen todella kokematon raunioilla, mutta nyt ainakin tiedän, miten ne MM-kisavoittajat treenaavat. Eli sain todella paljon eväitä omaan treeniin ja myös muiden koirien palkkaamiseen. Näitä vaan lisää!

Ongelmia

Leolla on noudossa ollut jo oikeastaan pari vuotta sellainen ongelma, että se kuumuu vähän liikaa. Sillä on tapana murahtaa, kun se nostaa noutokapulan. Useammassa koulutuksessa olen kysynyt vinkkejä siihen, mutta oikein mikään ei ole tuottanut tulosta. Päätin sitten jo välillä, että murahtakoon.

Mutta kuten ongelmilla on tapana, tämäkin on pahentunut ajan kanssa. Ainakin harjoituksissa Leo on välillä haukahtanut jo kapulalla. Nyt haukkuminen on luonnollisesti lisääntynyt ja joskus Leo haukahtaa jo matkalla kapulalle. Eli asiaan on pakko puuttua. Yksissä harjoituksissa päätin kokeilla muutamia juttuja, mutta sain niillä haukkumisen vaan lisääntymään. Sitten meni jo itselläkin vähän hermo, josta seurasi tietysti vaan lisää haukkumista. Päätin, että jos Leo haukkuu, tökkään siltä noutokapulan suusta ja pyydän tuomaan uudelleen. Näin jälkeenpäin ajateltuna idea oli kuolleena syntynyt. Tietenkin tuolla tavalla kierrokset vaan nousivat ja haukkuminen lisääntyi. Sitten tajusin (liian myöhään), että parempi pitää taukoa, että omat kierrokset laskee.

Tein Leon kanssa vähän jotain seuraamista välillä ja palasimme sitten noutokapulan ääreen. Nyt yritin pysyä itse rauhallisena ja palkkasin namilla. Leo vaan nosti kapulaa maasta, ei tarvinnut tehdä mitään muuta. Sitten se sai pari kertaa hakea kapulan kauempaa, mutta laitoin noutokapulan johonkin hankalaan paikkaan (esim. seinän viereen), että Leon on pakko ottaa kapula rauhallisesti. Meni se ainakin paremmin, kun ne aikaisemmat harjoitukset, vaikka kyllä se vähän päästi ääntä siinäkin vaiheessa, kun se puoliksi ryömi hakemaan kapulaa junakontin alta. Se oli varmaan myös vähän turhan hauskaa. Mutta jotain tämmöstä meidän varmaankin kannattaa tehdä. Eli pääasiassa ihan vaan kapulan nostamista.

Ja sitten siihen jälkiongelmaan... Mentiin sitten taas takajälki. Hälytreeneissä Leo löysi alueemme rajalta jäljen ja lähti ajamaan sitä. Löytyi oikein pari esinettäkin ja palkkasin niistä oikein kunnolla. Treenin purussa sitten kävi ilmi, että olimme menneet taas takajälkeä. Tällä kerralla Leo ei kyllä yrittänyt kääntyä. Olisin varmaan sen jo tajunnut, mitä se tarkoittaa. Olen nyt uuden ongelman äärellä, enkä osaa oikein itse ratkaista asiaa. Laitoin siis sähköpostilla kyselyä jo yhdelle kokeneemmalle jälki-ihmiselle. Voin varmaankin tehdä edelleen jäljennostotreenejä, ei niistä ainakaan haittaa luulisi olevan. Mutta jotain muutakin tässä varmaan täytyy tehdä, että Leo ei vaan opi väärää asiaa... ellei jo oppinut? Varmaankin suurin vika on taas minussa, mutta nyt en ihan heti osaa sanoa, miten korjaan itseni tässä tilanteessa. No jaa, ainakin voisi tehdä jäljennostotreenejä niin, että minä en tiedä, kumpi suunta on se oikea. Mukana pitää kuitenkin olla joku, joka tietää oikean suunnan, etten taas pöllönä palkkaa väärästä asiasta.

Vaikka nyt vähän harmittaakin tuo jälkiasia, niin ainakin tiedän nyt ongelmasta ja voin tehdä jotain asian korjaamiseksi. Olin ollut tähän saakka hyvin pitkälti onnellisen tietämätön asiasta. Ja tuo nouto sitten... sitä kannattaa varmaankin treenata vain silloin, kun olen itse rauhallinen :D

17.-18.5. olimme oman yhdistyksen rauniokoulutuksen toisessa osassa Lapualla. Siitä kirjoitan raportin myöhemmin. Haluan kirjata hommat sen verran tarkasti, että en rustaa niitä nyt tähän.

Lopuksi vielä Pedon kuulumiset. Olen nyt nähnyt kaikkia naapureita taloyhtiön pihatalkoissa ja kysellyt, kuuluuko asunnostani meteliä päivisin. Ei kuulemma häiritsevissä määrin. Kerkesin olla tästä tiedosta melkein onnellinen vuorokauden ajan, mutta eilen totuus iski jälleen. Peto ei oikein tykkää myöhäisemmistä työvuoroistani ja tällä viikolla minulla oli sellainen. Sen sijaan, että tuulikaapin oven yksi lasi olisi kuolassa hyppimisestä, niin parina päivänä tällä viikolla koko ovi oli kuolassa. Ja lattiakin oven edessä. Lisäksi Petsku on juonut ja riehunut, juonut ja riehunut ja välissä vähä pissinyt ympäri kämppää. Ja kun tulin kotiin, Peto oli niin kierroksilla, että sillä meni varmaan vartti ennen kuin sen hengitys tasaantui. Taas tuli epätoivoinen olo. En näköjään pysty millään tarjoamaan Pedolle sellaisia olosuhteita, missä se voisi olla rauhallinen. Jos kerran pienikin asia saa sen ihan sekaisin. Tässä tapauksessa siis se, että en mennyt ja tullut töihin "normaaliin" aikaan. Aamulenkinkin jouduin tekemään epätavallista reittiä, kun meidän normaalilla reitillä oli jonkun sortin juoksukisat meneillään. Kaikkeen ei vaan voi varautua...

Lisään myöhemmin tähän videon Petosesta. Kuvasin sitä yhtenä päivänä, kun tulin kotiin. Pikkukaveri on hieman hengästynyt :(

Jälkijuttuja ja unohtunut syntymäpäivä

Muistan, kun ihmettelin silloin joskus tämän pelastuskoiraharrastuksen alkutaipaleella, että mitä tarkoittaa jäljen nostaminen. Yksinkertaisuudessaan siis sitä, että koira löytää sen jäljen. En osaa kyllä sanoa, kuka ja koska tämä termin on keksinyt. Mun yksinkertaisessa mielessä olisi vaan simppelimpää puhua jäljen löytämisestä.

Vappulenkiltä

Viimekirjoituksessa kerroin, että menin tietämättäni Leon kanssa takajälkeä (eli siis jälkeä väärään suuntaan. Taaksepäin) pitkän pätkän. Leo olisi halunnut kääntyä, mutta minä en antanut. Kun en tiennyt, mikä meillä oli ongelmana. Noh, päätin kuitenkin harjoitella Leon kanssa niitä jäljennostoja niin, että sillä on mahdollisuus lähteä vääräänkin suuntaan. Siitäpähän näkisin, että osaako Leo valita oikean suunnan. Ja osasihan se. Perantaina Leksalle tehtiin kolme jäljennostoa ja jokaisella se lähti oikeaan suuntaan. Toisessa nostossa se pöyri hieman ja varmisteli oikeaa suuntaa. Lähti kuitenkin varmasti oikeaan suuntaan, kun oli saanut asian itselleen varmistettua. Jälleen kerran näyttäisi siis siltä, että koiralla ei ole asian kanssa ongelmaa, vaan ongelma on taas siellä hihnan toisessa päässä. Päätin kuitenkin, että tätä asiaa on hyvä treenata ja samalla vaikeampia kulmia jäljelle tultaessa. Tuossa perjantaisessa harjoituksessakin kun tuli jäljelle maksimissaan 90 asteen kulmassa. Vaikealla kulmalla tarkoitan suunnilleen tätä:

Perjantaina tehtiin tosiaan jäljennostoja, metsälenkki ja Viiville pieni treeni. Viivi- Pinksula meinasi haljeta liitoksistaan, kun se näki ihmisen menevät metsään purkki kädessään. Pitelin Vinkua niin, että se ei nähtnyt, mihin piiloon mentiin. Kun sitten päästin sen, niin neiti lähti kuin raketti. Vauhtia oli todellakin enemmän kuin ajatusta. Melko helpon piilon paikantamiseen meni hieman aikaa, kun Viivi vaan juoksi edestakaisin ja ympyrää. Kun ihminen sitten löytyi kiven päältä ja heitti purkin Viiville, niin mummo meinasi taas poksahtaa, kun joutui odottamaan mua varmaan 10 sekuntia purkkia avaamaan. Että juu, kyllähän tuosta edelleen vauhtia ja intoa löytyy, vaikka eläkkeellä onkin :)

 

Evästauko

Ja ainiin! Nythän mulle on käyny semmonen hirvittävä virhe, että olen unohtanut Leon synttärit! Mun pentu täytti viisi vuotta 22.4. eikä syntymäpäivää ole juhlistettu mitenkään. Lupaan ja vannon, että ostan tänään kaupassa käydessä jotain spesiaaliherkkuja koirille. Nyt ei ole tähän hätään mitään synttärikuvaakaan Leksasta, joten laitan pentukuvan arkistojen kätköstä:

Leo kasvattajallaan varmaankin n. 8-viikkoisena