Leon elämän alkumetrejä

Leksahan tuli meille noin 8,5 kuukauden ikäisenä Ylöjärveltä. Leon syntymäkoti on Walesissa ja "kasvattajalla" on kotisivutkin. Sieltä löysin tällaisen videon:

Videon otsikkona on Morning playtime. Aikamoisessa laumassa Leo on ilmeisesti kasvanut. Ilmankos se tuntuu reagoivan Viivin ja Pedon tekemisiin niin voimakkaasti. Tyyppi on oppinut lukemaan lauman ja koirakavereiden viestejä varmastikin hyvin heti pennusta. En sitten tiedä, paljonko se on ihmisten kanssa ollut tekemisissä, mutta ainakin Leo on nykyään ihmisten suhteen avoin. Lapsiin Leo ei ole kyllä tottunut edellisessä kodissaan eikä meilläkään. Ja tuota videota katsoessa voisi päätellä, että syntymäkodissakaan ei niitä lapsukaisia ole juuri nähty.

Edelliseltä omistajalta sain silloin joskus aikoja sitten Leon pentukuvia, joita kasvattaja on aikanaan hänelle lähettänyt. Tässäpä muutama kuvatus vauva-Leosta:

Voisihan sitä koiralla paremmatkin lähtökohdat olla, mutta myöskin paljon huonommat.

Seuraamista

Viime perjantaina tokotreeneissä oli teemana seuraaminen ja kouluttajana ryhmän ulkopuolinen kouluttaja. On se vaan hyvä, että välillä joku katsoo meidänkin touhuja vähän "uusi silmin", koska meillähän on ollut seuraamisen kanssa viimeaikoina ongelmia. Ja kuinka ollakkaan, syy löytyi taas hihnan yläpäästä.

Ongelmana on ollut se, että Leo ei pidä kontaktia varsinkaan pidemmillä pätkillä. Olen sitten ajatellut, että sillä ei ole riittävästi motivaatiota, eli täytyy palkata reilusti. Siinähän on sitten käynyt tämä perinteinen, että mitä passivisempi koira on sitä aktiivisemmaksi ohjaaja on mennyt. Ja kun homman pitäisi olla juuri toisinpäin. Eli ohjaaja on passiivinen ja koira aktiivinen. Sain kouluttajalta satikutia siitä, että miksi palkkaan koiraa ihan hulluna, vaikka se ei edes tehnyt juuri mitään. Ja jos se saa ihan pienestä jutusta ison palkan, niin mitä koira saa palkaksi isommasta tekemisestä? Nii-in, sen saman jymypalkan. Miksi se koira siis tekisi mitään isompaa, kun kerran ihan pienestäkin hommasta saa superpalkan. Taas on koira kouluttanut tehokkaasti omistajaansa, niin.

Testailtiin muutamaa juttua Leksan kanssa ja sain paljon uusia vinkkejä. Kuten esimerkiksi sen, että Leolle riittää palkaksi jo sekin, että välillä vaan vilautan lelua, mutta seuraaminen jatkuu sen jälkeen. Ja lelun saa sitten vasta pidemmän pätkän jälkeen. Leo kyllä kuumeni tuosta tavasta vähän yli, mutta pitää vaan löytää nyt se oikea lelunvilautustapa. Toinen juttu, joka Leon kanssa näyttäisi toimivan, olisi pakotteet. Tämä huomattiin sattumalta, kun astuin Leon tassulle vahingossa ja sen jälkeen Leksa tarjosi tosi hienoa kontaktia. En edellenkään aio ottaa pakotteita käyttöön, koska en osaa käyttää niitä oikein. Ja väärin käytettyinä niistä saattaa olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Perinteisin pakote olisi hihnasta nyppäisy ja senkin kanssa pitäisi osata toimia oikeaan aikaan ja oikealla voimakkuudella. Varmastikin oikein käytettynä sellainenkin voisi Leon kanssa toimia, mutta nimenomaan vain oikein käytettynä. Elikkäs tällainen säheltäjäohjaaja saa unohtaa koko homman. Ihan hyvä kuitenkin tietää, että jos joskus astun Leon tassulle vahingossa, niin siitä ei ole ainakaan todennäköisesti haittaa ;)

Olin ajatellut nyt talven aikana treenata tuota seuraamista, paikkamakuuta ja ylempien luokkien liikkeitä. Nythän sainkin sitten mukavasti uusia vinkkejä, että miten tuota seuraamista harkkaan. Lisäksi otin perjantaina Leon kanssa noutoja; avoimen luokan noutoa, hyppynoutoa ja tunnistusnoutoa. Kaksi ensimmäistä meni hyvin, tunnarin kanssa oli enemmän ongelmia. Leo häiriintyy niin helposti, tällä kerralla ajatus katkesi, kun yksi koira haukahti juuri ratkaisevalla hetkellä toisella puolella hallia. Sain kuitenkin viimeiseksi edes jotenkuten onnistuneen toiston, eli ei se ihan poskelleen mennyt. Pitäisi nyt taas kotona ottaa tuota tunnaria vähän kuuriluontoisesti.

Operaatio käsilläseisonta

Jokunen viikko sitten löysin sen opetusvideon, että miten koira opetetaan "seisomaan käsillään". Olen naksutellut koirille tuota muutamana iltana viikossa ja aloitin ihan yhden kirjan päälle peruuttamisella. Huomasin aika nopeasti, että tyypit edistyvät hyvin eri tahtiin, vaikka olen harjoitellut jokaisen kanssa suunnilleen saman verran.

Viivi hoksasi homman jujun aika nopeasti. Varmaankin siksi, että neitihän osasi jo ennestään peruuttaa pari rappua. Viivin kanssa lisäsin korkeutta aika nopeasti (toivottavasti en liian nopeasti), koska perusajatuksen neiti oppi melkein heti. Nyt Viivi osaa jo nousta seinälle. Seuraavaksi sen kanssa voisi harjoitella pystysuorille pinnoille peruuttamista eri paikoissa. Nyt olen treenannut vain yhdessä ja samassa paikassa, eikä tälle hommalle ole mitään käskyäkään vielä olemassa. Myös käskysanaa voisi ruveta liittämään tekemiseen. Pitäisi vaan aluksi keksiä, mikä se käskysana voisi olla. Video Viivin harjoituksista (emäntä naksuttelee ihan miten sattuu):

Peto ei hoksannut hommaa ihan heti. Itselleen tyypillisesti Peto lätki kirjaa vain etutassulla, eikä päässyt siitä ajatuksesta oikein eteenpäin. Petoa ei voi liikaa myöskään käsin työnnellä, herra poistuu paikalta siinä vaiheessa. Pedolle laitettiin sitten "ohjurit", eli kirja seinän ja kaapin väliin. Sitten Peto aseteltiin (varovasti) "kujaan" ja kun herra sattui peruuttamaan, takajalat menivät kirjan päälle. Tätä ei tarvinnut tehdä montaa kertaa, kun Peto tajusi, mistä on kyse. Kuitenkin tähän alkuhäsläämiseen meni aikaa senverran, että Peto jäi heti vähän jälkeen Viivin tahdista. Näyttäisi kuitenkin siltä, että Petokin peruuttaa seinälle muutaman harjoituskerran jälkeen. Vielä pitää saada herralle senverran korkea alusta, että Peto joutuu ponnistamaan saadakseen takajalat riittävän ylös. Nyt se vielä ikään kuin astuu korokkeelle:

Leon kanssa homma ei sitten lähtenytkään sujumaan ihan niin hienosti. Yksi syy on se, että Leolle jos naksauttaa kerrankin väärään aikaan, herran käsityskyky loppuu. Ohjureilla homma sujuu jotenkuten, mutta ilman niitä hyvin satunnaisesti. Leo ilmeisesti luulee, että pitää vaan peruuttaa. Jos sattuu peruuttamaan korokkeen kohtaan, takajalat kyllä nostetaan korokkeen päälle. Mutta jos sattuu peruuttamaan ohi, niin sitten mennään vaan ohi. Leo yrittää muutaman kerran, mutta jos naksahdusta ei tule, käsityskyky loppuu taas. Leon mielestä olen ilmeisesti todella epälooginen. Hommaa vaikeuttaa sekin, että Leo on paljon isompi koira ja sen takajalkoja ei näe niin hyvin kuin noilla pienemmillä haukuilla. Olen yrittänyt laittaa Leolle vähän korkeamman alustan, että se edes ymmärtäisi tekevänsä jotain. Se kun ei tunnu hahmottavan kirjan- parin korkeuseroa oikein mitenkään. Jatkamme harjoituksia ja mietimme, mikä opetustapa Leolle sopisi. Ehkä se pitää laittaa peruuttamaan johonkin sohvan päälle, niin herra ei peruuta niin helposti ohi... ja tuumasta toimeen:

Pikkuhiljaa oikeassa vireessä

Leon tokokoe meni tänään hyvin. Olin itse tyytyväinen suoritukseen muilta osin, mutta seuraaminen varsinkin kytkettynä oli aika kökköä. Vire oli koko kokeen ajan melkein ideaali, vähän enemmän saisi olla vielä potkua. Ja paikkamakuussa vähemmän vinkumista... Mutta mennään sitten liike kerrallaan.

Luoksepäästävyys 10. Leo nousi taas ja meni vähän tuomaria vastaan. Tuomari kuitenkin sanoi, että "Ai se oli vapaana ja tuli noin nätisti. Sitten sen on kymppi".

Paikalla makaaminen 8,5. Leo vinkui ja haisteli vähän maata. Muuten se oli aika nätisti paikallaan. Laskin ajankäyttöni vähän väärin, enkä ehtinyt ottaa Leon kanssa kunnon rauhoittumista ennen paikkamakuuta. En tiedä, olisiko se ollut kokonaan vinkumatta sittenkään, mutta ehkä piippaamista olisi ollut vähemmän.

Seuraaminen kytkettynä 7. Kontaktia ei ollut taaskaan juuri nimeksikään. Käännökset menivät yhtä lukuunottamatta ihan ok. Ehkä siinä yhdessä kohdassa oli joku haju, koska moni muukin koira huuhaili samassa kohdassa.

Seuraaminen taluttimetta 8. Kun remmi oli pois, Leo oli paremmin mukana. Käännöksiin olin melko tyytyväinen ja aina välillä Leo tarjosi kontaktiakin. Jotenkin kokeessa tuo seuraaminen menee vaan aina huonosti. Ja nyt oli vielä aika pitkä kuviokin.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10. En katsonut, että menikö maahan. Ajattelin, että on se aina mennyt ja jos nyt ei mennyt, niin sitten ei mennyt. Ja menihän se :)

Luoksetulo 10. Jep, tämä meillä onnistuu yleensä aina, vaikka mikään muu ei onnistuisikaan. Nyt ei ollut mielestäni edes vinoa perusasentoa lopussa.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 9,5. Puoli pistettä meni siitä, kun kuulemma hidastin niin paljon käskyn antamisen yhteydessä. En kuitenkaan kääntynyt taaskaan katsomaan, että meniköhän se. Olen siis kehittynyt!

Estehyppy 10. Kun kysyttiin, että olenko valmis, niin nyökkäsin vaan päätä. Leo pysähtyy hypyn jälkeen esteen taakse itsestään, mutta yritän aina saada seiso-käskyn osumaan samaan aikaan sen kanssa. Nyt tassutkin pysyivät paikallaan, kun kävelin Leksan viereen. Hyvä hyvä.

Kokonaisvakutus 9. Tuomari sanoi, että liikkeiden välissä Leo meni välillä liian flegmaattiseksi, niin siitä tuli pisteen menetys. Kehui kuitenkin, että itse liikkeet menivät hyvin.

Tällä suorituksella tänään Veijo Kinnuselta VAS:n kokeista ALO1 tulos pistemäärällä 179,5. Sijoitus oli kolmas kymmenestä koirasta. Ja kyllä, olen tyytyväinen. Sekä itseeni että koiraan. En jännittänyt ihan niin paljon kun viimeksi, varmaankin siksi, että oltiin omalla hallilla. Ehkä se sitten oli tuo oma halli, joka sai Leonkin toimimaan hyvin. Toivon tietysti, että se ei johtunut siitä, koska sehän tarkoittaisi, että Leo pi pysty toimimaan vieraassa paikassa noin hyvin. Enkä minä. Mutta ei pilata hyvä fiilistä nyt tällaisilla pohdinnoilla, vaan nautitaan tästä menestyksestä :)

Leo palkintojen kanssa...

... paitsi että palkintolelu on jo Viivin käsittelyssä <3

Jälkiä pellolle ja metsään

Muutama tunti siinä vaan vierähti, kun neljälle koiralle tehtiin jäljet. Sylvi ja Aatu pääsivät jäljestämään, omista koirista Viivi ja Leo.

Viiville tehtiin pellolle pieni pätkä niin, että jäljellä oli satunnaisesti nameja. Ja kyllä tässä Viivin kanssa kannattaa kai ainakin pellolle niitä nakkeja kylvellä. Neiti meni paljon keskittyneemmin ja tuhina vaan kuului. Nyt yritin keskittyä siihen, että osaisin lukea, koska Viivin on jäljellä ja koska ei. Pellolla painaumat näkyivät niin, että näin, missä jälki menee ja missä Viivi. Ihan hyvä harjoitus meille. Kyllä Viivikin vetää silloin, kun se on jäljellä. Ja kun jälkeä pitää vähän etsiä, Viivi ei vedä. Tuollaisen kuusikiloisen sirpukan vetäminen on vaan niin pientä, että pitää olla herkät näpit. Mutta kyllä meidän touhu ainakin välillä näyttää ihan jäljestämiseltä:

Vinkuselle oli myös metsän puolella kaksi jäljennostoa. Ensimmäinen meni ihan plörinäksi, mutta toinen meni jo paremmin. Kun sitten menimme takaisin polulle, Viivi näki mörkön. Riikkahan se siellä oli ja puhuikin kokoajan. Hyvä, että Vinkusella on parin viikon päästä aika silmätarkastukseen. Riikka sai Vinkusesta kyllä hyvän kuvan, kun Viivi jäi epäluuloisena tuijottamaan kyykkivää Riikkaa:

"Hetkinen, kukas sää oot?"

Leon jälki alkoi pellolta ja jatkui metsään, lopussa oli vielä lyhyt pätkä peltoa. Jäljellä oli pituutta arviolta 300 metriä ja ikää pari tuntia. On tuo Leon peltojäljestys aikamoista roiskimista, mutta kyllä se jälkikin sieltä löytyi. Ja esine. Ojanylityskin meni aika kivasti. Oli vaan niin iso oja, että käskin Leon maahan, että pääsen itse rämpimään ylös.

Metsä oli melkoista ryteikköä ja minä lähinnä vaan raahauduin perässä, kun Leo jäljesti. Esine tuotiin metsässä paljon paremmin kuin pellolla. Ehkä pitää tehdä välillä esineruutua myös pellolla. Loppupätkä pellolla meni taas vähän soosaamiseksi, mutta kyllä se loppupalkkakin löytyi. Ihan hyvä treeni tämäkin. En tiedä, pitäisikö Leolle kokeilla pellolla myös nameja. Se kyllä saattaa jättää ne syömättä...

Loppupalkka syötynä, vedetään vähän henkeä kumpikin

Pimeä laskeutuu

Viime viikonloppuna kelloja siirrettiin ja nyt pimeä tulee tautisen aikaisin. Näin päivätyössä käyvänä ihmisenä en juuri ehdi lenkittämään koiria tai tehdä yleensäkään mitään valoisaan aikaan. Ärsyttää.

Maanantaina lähdin tekemään jälkeä Riikan kanssa. Minä lupasin tehdä jäljen Sylville ja Riikka teki jäljet Viiville ja Leolle. Viiville tehtiin neljä jäljennostoa ja Leolle 300 - 400 metrin jälki kahden esineen kera. Sylville tein Makkara joka askeleelle jäljen ja niin pitkän kuin jaksoin. Olisin ehkä jaksanut tehdä vähän pidemmänkin jäljen, mutta tie tuli vastaan (strategisesti suunniteltu, niin ei tarvi tehdä niin pitkää jälkeä...). Sylvin jäljestä tuli ehkä jotain 150 metrinen, mutta sen tekemiseen meni sama aika, kun Riikalla Viivin ja Leon jälkien tekemiseen. Vaikka siitä voisi olla hyötyä etenkin Viiville, niin en aio kyllä aloittaa tuollaista makkarankylvämistä enää. Ihan kamalaa touhua. Tai no, jos tarkemmin ajattelee, niin voisihan Viiville joskus välillä tehdä sillointällöin jonkun lyhyen makkarajäljen. EHKÄ.

Viivin jäljennostot paranivat loppua kohti. Eli jälki nostetaan ja sen jälkeen sitä ajetaan 20 - 30 metriä. Sitten jäljellä on palkka ja se siitä. Sen jälkeen uuden jäljen nosto ja sama juttu. Varsinkin viimeisellä jäljellä Viivi olisi niin halunnut jatkaa jälkeä, mutta en päästänyt. Viivillä kun on jäljellä sitä motivaatio-ongelmaa, niin tällaiset harjoitukset ehkä parantavat motivatiota, jos neidille jää se ajatus, että nyt sinne metsään jäi lisää purkkeja, jotka olisivat löytyneet, jos olisi saanut jatkaa jälkeä. En edelleenkään usko, että Viivistä koskaan tulee mitään hyvää jälkikoiraa, mutta kyllä se jäljen osaa nostaa ja ajaakin sitä ainakin vähän matkaa. Ja sehän riittää, kun pystyy sanomaan, että tästä menee jälki tuohon suuntaan. Sitten oikea jälkikoira voi tulla ajamaan jäljen. Yritin piirtää jonkinlaisen kuvan maanantaisesta harjoituksesta, jos siitä saisi käsityksen asiasta.

Olin suunnitellut, että teen keskiviikkona pelastuskoiratreeneissä Viiville myös jäljennostoharjoituksen. Suunnitelmat muuttuivat, kun meillä olikin hälytreenit. Täytyy kyllä sanoa, että nyt meillä on tämä hälytreenisysteemi lähtenyt hyvin käyntiin ja harjoitukset ovat olleet hyviä. Olemme varmasti kaikki oppineet paljon uutta ja monta vanhaa asiaa on palannut mieleen. Näitä vaan lisää, niin saamme rutiinia hälytyshommiin ja yhteistyö saadaan saumattomaksi. Meille on tämän vuoden aikana tullut paljon uusia harrastajia, joiden kanssa nyt opetellaan vielä monia asioita. Enkä voi väittää, että itselläkään kaikki asiat tulisivat mitenkään "selkärangasta", meillä kun näitä hälytyksiä ei suuremmin ole. Periaatteessa perusasiat toimivat kyllä, mutta asioihin saataisiin ripeyttä, kun rutiinit ja roolit olisivat kaikille selvät. Jatkamme siis harjoituksia.

Jälki- ja hälytysharjoitusten lisäksi tähän viikkoon on mahtunut Pedon agilitytreenit. Tällä viikolla ei mennyt ihan niin hyvin. Rata oli vähän hankala ja töppäilin itse niin paljon, että Pedonkin into hiipui. "Kartturi perhana ei kerro, mihin pitää mennä, niin jään sitten haistelemaan" -mentaliteetti oli nähtävillä. Ja kun koira jää haistelemaan, minä käskytän kovemmin ja into vähenee vielä enemmän. Onneksi ihmisille ei ole luonnetestejä, saisin hermorakenteesta satapata miinusta!

Tänään oli Leon tokotreenit ja taas oma hermorakenne petti. Leo hösöttää ja touhottaa hallilla ihan älyttömästi, eikä aina oikein jaksa keskittyä tekemiseen. Sitten mua alkaa hermostuttamaan ja Leo häslää vielä enemmän. Sitten mua hermostuttaa vielä lisää ja Leo häslää vielä vähän enemmän. Sitten minä huudan ja sen jälkeen myös Leo huutaa. Loppua kohti saimme kuitenkin paketin jotenkuten kasaan. Jep, meillä on sunnuntaina tuolla omassa treenihallissa tokokokeet. Saapa nähdä ketä sitten naurattaa ja mistä syystä, niin.

Jospa tässä valmistautuisi pikkuhiljaa yöpuulle. Huomenna menemme Riikan kanssa heti aamusta tekemään jäljet pellolle. Pitihän sitä keksiä edes jotain ohjelmaa, kun olisi ihan sellainen koiratreenitön päivä.