Jokunen viikko sitten löysin sen opetusvideon, että miten koira opetetaan "seisomaan käsillään". Olen naksutellut koirille tuota muutamana iltana viikossa ja aloitin ihan yhden kirjan päälle peruuttamisella. Huomasin aika nopeasti, että tyypit edistyvät hyvin eri tahtiin, vaikka olen harjoitellut jokaisen kanssa suunnilleen saman verran.
Viivi hoksasi homman jujun aika nopeasti. Varmaankin siksi, että neitihän osasi jo ennestään peruuttaa pari rappua. Viivin kanssa lisäsin korkeutta aika nopeasti (toivottavasti en liian nopeasti), koska perusajatuksen neiti oppi melkein heti. Nyt Viivi osaa jo nousta seinälle. Seuraavaksi sen kanssa voisi harjoitella pystysuorille pinnoille peruuttamista eri paikoissa. Nyt olen treenannut vain yhdessä ja samassa paikassa, eikä tälle hommalle ole mitään käskyäkään vielä olemassa. Myös käskysanaa voisi ruveta liittämään tekemiseen. Pitäisi vaan aluksi keksiä, mikä se käskysana voisi olla. Video Viivin harjoituksista (emäntä naksuttelee ihan miten sattuu):
Peto ei hoksannut hommaa ihan heti. Itselleen tyypillisesti Peto lätki kirjaa vain etutassulla, eikä päässyt siitä ajatuksesta oikein eteenpäin. Petoa ei voi liikaa myöskään käsin työnnellä, herra poistuu paikalta siinä vaiheessa. Pedolle laitettiin sitten "ohjurit", eli kirja seinän ja kaapin väliin. Sitten Peto aseteltiin (varovasti) "kujaan" ja kun herra sattui peruuttamaan, takajalat menivät kirjan päälle. Tätä ei tarvinnut tehdä montaa kertaa, kun Peto tajusi, mistä on kyse. Kuitenkin tähän alkuhäsläämiseen meni aikaa senverran, että Peto jäi heti vähän jälkeen Viivin tahdista. Näyttäisi kuitenkin siltä, että Petokin peruuttaa seinälle muutaman harjoituskerran jälkeen. Vielä pitää saada herralle senverran korkea alusta, että Peto joutuu ponnistamaan saadakseen takajalat riittävän ylös. Nyt se vielä ikään kuin astuu korokkeelle:
Leon kanssa homma ei sitten lähtenytkään sujumaan ihan niin hienosti. Yksi syy on se, että Leolle jos naksauttaa kerrankin väärään aikaan, herran käsityskyky loppuu. Ohjureilla homma sujuu jotenkuten, mutta ilman niitä hyvin satunnaisesti. Leo ilmeisesti luulee, että pitää vaan peruuttaa. Jos sattuu peruuttamaan korokkeen kohtaan, takajalat kyllä nostetaan korokkeen päälle. Mutta jos sattuu peruuttamaan ohi, niin sitten mennään vaan ohi. Leo yrittää muutaman kerran, mutta jos naksahdusta ei tule, käsityskyky loppuu taas. Leon mielestä olen ilmeisesti todella epälooginen. Hommaa vaikeuttaa sekin, että Leo on paljon isompi koira ja sen takajalkoja ei näe niin hyvin kuin noilla pienemmillä haukuilla. Olen yrittänyt laittaa Leolle vähän korkeamman alustan, että se edes ymmärtäisi tekevänsä jotain. Se kun ei tunnu hahmottavan kirjan- parin korkeuseroa oikein mitenkään. Jatkamme harjoituksia ja mietimme, mikä opetustapa Leolle sopisi. Ehkä se pitää laittaa peruuttamaan johonkin sohvan päälle, niin herra ei peruuta niin helposti ohi... ja tuumasta toimeen:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti