Seuraamista

Viime perjantaina tokotreeneissä oli teemana seuraaminen ja kouluttajana ryhmän ulkopuolinen kouluttaja. On se vaan hyvä, että välillä joku katsoo meidänkin touhuja vähän "uusi silmin", koska meillähän on ollut seuraamisen kanssa viimeaikoina ongelmia. Ja kuinka ollakkaan, syy löytyi taas hihnan yläpäästä.

Ongelmana on ollut se, että Leo ei pidä kontaktia varsinkaan pidemmillä pätkillä. Olen sitten ajatellut, että sillä ei ole riittävästi motivaatiota, eli täytyy palkata reilusti. Siinähän on sitten käynyt tämä perinteinen, että mitä passivisempi koira on sitä aktiivisemmaksi ohjaaja on mennyt. Ja kun homman pitäisi olla juuri toisinpäin. Eli ohjaaja on passiivinen ja koira aktiivinen. Sain kouluttajalta satikutia siitä, että miksi palkkaan koiraa ihan hulluna, vaikka se ei edes tehnyt juuri mitään. Ja jos se saa ihan pienestä jutusta ison palkan, niin mitä koira saa palkaksi isommasta tekemisestä? Nii-in, sen saman jymypalkan. Miksi se koira siis tekisi mitään isompaa, kun kerran ihan pienestäkin hommasta saa superpalkan. Taas on koira kouluttanut tehokkaasti omistajaansa, niin.

Testailtiin muutamaa juttua Leksan kanssa ja sain paljon uusia vinkkejä. Kuten esimerkiksi sen, että Leolle riittää palkaksi jo sekin, että välillä vaan vilautan lelua, mutta seuraaminen jatkuu sen jälkeen. Ja lelun saa sitten vasta pidemmän pätkän jälkeen. Leo kyllä kuumeni tuosta tavasta vähän yli, mutta pitää vaan löytää nyt se oikea lelunvilautustapa. Toinen juttu, joka Leon kanssa näyttäisi toimivan, olisi pakotteet. Tämä huomattiin sattumalta, kun astuin Leon tassulle vahingossa ja sen jälkeen Leksa tarjosi tosi hienoa kontaktia. En edellenkään aio ottaa pakotteita käyttöön, koska en osaa käyttää niitä oikein. Ja väärin käytettyinä niistä saattaa olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Perinteisin pakote olisi hihnasta nyppäisy ja senkin kanssa pitäisi osata toimia oikeaan aikaan ja oikealla voimakkuudella. Varmastikin oikein käytettynä sellainenkin voisi Leon kanssa toimia, mutta nimenomaan vain oikein käytettynä. Elikkäs tällainen säheltäjäohjaaja saa unohtaa koko homman. Ihan hyvä kuitenkin tietää, että jos joskus astun Leon tassulle vahingossa, niin siitä ei ole ainakaan todennäköisesti haittaa ;)

Olin ajatellut nyt talven aikana treenata tuota seuraamista, paikkamakuuta ja ylempien luokkien liikkeitä. Nythän sainkin sitten mukavasti uusia vinkkejä, että miten tuota seuraamista harkkaan. Lisäksi otin perjantaina Leon kanssa noutoja; avoimen luokan noutoa, hyppynoutoa ja tunnistusnoutoa. Kaksi ensimmäistä meni hyvin, tunnarin kanssa oli enemmän ongelmia. Leo häiriintyy niin helposti, tällä kerralla ajatus katkesi, kun yksi koira haukahti juuri ratkaisevalla hetkellä toisella puolella hallia. Sain kuitenkin viimeiseksi edes jotenkuten onnistuneen toiston, eli ei se ihan poskelleen mennyt. Pitäisi nyt taas kotona ottaa tuota tunnaria vähän kuuriluontoisesti.