Maanantaina lähdin tekemään jälkeä Riikan kanssa. Minä lupasin tehdä jäljen Sylville ja Riikka teki jäljet Viiville ja Leolle. Viiville tehtiin neljä jäljennostoa ja Leolle 300 - 400 metrin jälki kahden esineen kera. Sylville tein Makkara joka askeleelle jäljen ja niin pitkän kuin jaksoin. Olisin ehkä jaksanut tehdä vähän pidemmänkin jäljen, mutta tie tuli vastaan (strategisesti suunniteltu, niin ei tarvi tehdä niin pitkää jälkeä...). Sylvin jäljestä tuli ehkä jotain 150 metrinen, mutta sen tekemiseen meni sama aika, kun Riikalla Viivin ja Leon jälkien tekemiseen. Vaikka siitä voisi olla hyötyä etenkin Viiville, niin en aio kyllä aloittaa tuollaista makkarankylvämistä enää. Ihan kamalaa touhua. Tai no, jos tarkemmin ajattelee, niin voisihan Viiville joskus välillä tehdä sillointällöin jonkun lyhyen makkarajäljen. EHKÄ.
Viivin jäljennostot paranivat loppua kohti. Eli jälki nostetaan ja sen jälkeen sitä ajetaan 20 - 30 metriä. Sitten jäljellä on palkka ja se siitä. Sen jälkeen uuden jäljen nosto ja sama juttu. Varsinkin viimeisellä jäljellä Viivi olisi niin halunnut jatkaa jälkeä, mutta en päästänyt. Viivillä kun on jäljellä sitä motivaatio-ongelmaa, niin tällaiset harjoitukset ehkä parantavat motivatiota, jos neidille jää se ajatus, että nyt sinne metsään jäi lisää purkkeja, jotka olisivat löytyneet, jos olisi saanut jatkaa jälkeä. En edelleenkään usko, että Viivistä koskaan tulee mitään hyvää jälkikoiraa, mutta kyllä se jäljen osaa nostaa ja ajaakin sitä ainakin vähän matkaa. Ja sehän riittää, kun pystyy sanomaan, että tästä menee jälki tuohon suuntaan. Sitten oikea jälkikoira voi tulla ajamaan jäljen. Yritin piirtää jonkinlaisen kuvan maanantaisesta harjoituksesta, jos siitä saisi käsityksen asiasta.
Olin suunnitellut, että teen keskiviikkona pelastuskoiratreeneissä Viiville myös jäljennostoharjoituksen. Suunnitelmat muuttuivat, kun meillä olikin hälytreenit. Täytyy kyllä sanoa, että nyt meillä on tämä hälytreenisysteemi lähtenyt hyvin käyntiin ja harjoitukset ovat olleet hyviä. Olemme varmasti kaikki oppineet paljon uutta ja monta vanhaa asiaa on palannut mieleen. Näitä vaan lisää, niin saamme rutiinia hälytyshommiin ja yhteistyö saadaan saumattomaksi. Meille on tämän vuoden aikana tullut paljon uusia harrastajia, joiden kanssa nyt opetellaan vielä monia asioita. Enkä voi väittää, että itselläkään kaikki asiat tulisivat mitenkään "selkärangasta", meillä kun näitä hälytyksiä ei suuremmin ole. Periaatteessa perusasiat toimivat kyllä, mutta asioihin saataisiin ripeyttä, kun rutiinit ja roolit olisivat kaikille selvät. Jatkamme siis harjoituksia.
Jälki- ja hälytysharjoitusten lisäksi tähän viikkoon on mahtunut Pedon agilitytreenit. Tällä viikolla ei mennyt ihan niin hyvin. Rata oli vähän hankala ja töppäilin itse niin paljon, että Pedonkin into hiipui. "Kartturi perhana ei kerro, mihin pitää mennä, niin jään sitten haistelemaan" -mentaliteetti oli nähtävillä. Ja kun koira jää haistelemaan, minä käskytän kovemmin ja into vähenee vielä enemmän. Onneksi ihmisille ei ole luonnetestejä, saisin hermorakenteesta satapata miinusta!
Tänään oli Leon tokotreenit ja taas oma hermorakenne petti. Leo hösöttää ja touhottaa hallilla ihan älyttömästi, eikä aina oikein jaksa keskittyä tekemiseen. Sitten mua alkaa hermostuttamaan ja Leo häslää vielä enemmän. Sitten mua hermostuttaa vielä lisää ja Leo häslää vielä vähän enemmän. Sitten minä huudan ja sen jälkeen myös Leo huutaa. Loppua kohti saimme kuitenkin paketin jotenkuten kasaan. Jep, meillä on sunnuntaina tuolla omassa treenihallissa tokokokeet. Saapa nähdä ketä sitten naurattaa ja mistä syystä, niin.
Jospa tässä valmistautuisi pikkuhiljaa yöpuulle. Huomenna menemme Riikan kanssa heti aamusta tekemään jäljet pellolle. Pitihän sitä keksiä edes jotain ohjelmaa, kun olisi ihan sellainen koiratreenitön päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti