Viime päivityksen jälkeen Viivi on päässyt treeneihin (ei tainnut kukaan yllättyä). Olen edelleen harjoitellut autoon menemistä ja siellä olemista sekä treeneissä että erikseen. Edistymistä on tapahtunut, mutta kyllä niitä takapakkejakin on mukaan mahtunut. Ehkä jos olen vaan sinnikäs, enkä päästä Viiviä autoon silloin, kun se riehuu, niin tuloksia alkaa näkymään jollakin aikavälillä. Viikonloppuna tein niin, että kun Viivi ei rauhoittunut millään, otin sen apukuskiksi. Ja siihen penkille neiti rauhoittui varmaan minuutissa. Ja ennen sitä olin yrittänyt saada sitä rauhallisesti takakonttiin ainakin vartin. Eilen kun lähdin pelastushakutreeneihin, sain Viivin autoon taas hiljaisuuden vallitessa. Treeneissä neiti tuli autosta ulos hiljaa ja meni takaisinkin hiljaa. Mutta ongelma on edelleen se, että miten palkkaan Vinkulaista, jos ajan itse autoa. Matkalla neiti petasi ja raapi väliseinää taas epätoivon vimmalla alkumatkasta. Ja kun tultiin treenipaikalle perille, Viivi haukkui vähänaikaa (kun ei päässyt HETI autosta ulos). No, katsotaan jos homma rauhaantuisi ihan sillä, kun saadaan ne tulemiset ja menemiset rauhoittumaan. Jospa kierrokset olisivat kokonaisuudessaan vähän matalammalla sillä tavalla. Pitää nyt keskittyä positiivisiin asioihin, eli onhan tässä jo paljon edistytty, vaikka valmista ei vielä olekaan.
Treenilöissä Viivi on toiminut normaaliin tapaan. Tosin viimeaikoina Viivin paikallapysyminen on mennyt (jos mahdollista) vielä huonommaksi. Pitää nyt ottaa neidin kanssa oikein tehokuuri paikallapysymiseen. Prinsessa kun on, Viivi ei voi maata kylmässä maassa, eli paikallaistumiseen tiedossa tehotreeniä. Ja ihan pitkiä metsälenkuroita pitäisi tehdä, että neidin yleiskunto pysyy hyvänä omasta kunnosta nyt puhumattakaan.
Peto-petskusen kanssa on käyty agilitytreeneissä normaaliin tapaan. Voin edelleen todeta, että koira osaa aika hyvin, ohjaaja ei. Ja itse jämähdän tekemään joitakin asioita kokoajan samalla tavalla, vaikka koira osaisi jo varmasti monimutkaisempiakin juttuja. Esimerkiksi juoksen jokaisen esteen lähelle näyttämään, että "tämä este tässä, hyppää tästä", vaikka Peto kyllä varmaan hakisi jo itsekin esteitä kauempaakin. Tällä viikolla treenihallissamme oli sähköt poikki ja harjoitukset piti keskeyttää illan pimetessä, koska valoja ei saatu päälle. Viereinen katuvalo loistaa kasvihuoneeseen vähän, joten jäin Petosen kanss tekemään jotain pikkujuttuja hallille. Otin A:lla vähän kontaktitreeniä ja keppejä molemmilta puolilta (myös siltä vaikeammalta puolelta). Kokeilin sitten yhden pätkän, että miten saan Pedon irtoamaan esteille, jos itse en juoksekaan ihan joka esteen vierestä. Ja hyvinhän se irtosi ainakin silloin, kun piti mennä parin hypyn kautta A:lle (jostain syystä kontaktiesteet ovat Pedon lemppareita). Sitten otin vielä putkella takaaleikkausta, joka on Pedolle ongelma. Hyvin meni, kun putken pää oli sopivasti vähän viistossa siihen suuntaan, mihin Pedon piti mennä. Mutta kun putkensuu oli suunnille suorakulmassa siitä suunnasta, mistä oltin tulossa, niin ei niin millään. Peto menee kyllä putkeen, mutta käntyy aina takaisin, kun huomaa minun vilahtavan takaansa. En käsitä, miten se homma pitäisi tehdä. Ehkä aluksi pitää vaan harjoitella noita helpompia kulmia ja kun ne sujuvat, niin pikkuhiljaa vaikeampia kulmia.
Viikonloppuna oli tokon koulutusohjaajakurssin ensimmäinen osa (toinen osa on marraskuussa). Nyt ensimmäisessä osassa käytiin läpi perustottelevaisuusjuttuja. Ja kun kurssille tarvittiin sitten perustottelevaisuustasoisia koiria, niin otin Pedon mukaan. Ja kylläpä Petskunen olikin mukava kurssikaveri. Herra osaa odottaa rauhassa omaa vuoroaan ja kun tehdään, niin tehdään täysillä. Peto oli mukana aika monessa tehtävässä ja suoritti kaikki mallikelpoisesti. Aluksi näytin Pedon kanssa, miten opetetaan tuolille hyppääminen kosketusalustan avulla. En ole itsekään oikeastaan tajunnut, miten moneen asiaan kosketusalustaa voikaan käyttää apuna. Viikonlopun aikana opin paljon uutta. Myös sen, että Peto on aika etevä pikkukoira. Ihan hyvä saada muistutusta välillä siitäkin, Peto tuppaa itsellä vähän jäämään noiden muiden varjoon, kun Leon ja Viivin kanssa harjoitellaan tavoitteellisemmin. Ja Peto on vähän niinkun isännän koira (muka).
Leon kanssa on käyty tokotreeneissä. Viimeksi harjoitusten teemana oli häiriö ja Leo... noh, häiriintyi. Aika hauska juttu tapahtui, kun otettiin paikallamakuuta ryhmässä ja häiriköitynä. Häirikkö heitteli leluja ja yhden noutokapulan koirien lähelle. Sitten häirikkö käveli rivin päähän ja huusi "hae!". Leo nousi heti, otti noutokapulan ja vei sen häiriköijälle. Ihan hieno nouto, mutta kun olisi pitänyt pysyä paikallamkuussa. Ja Leon noutokäsky on sitäpaitsi "Tuo". Niin kauan, kun häiriköitsijä touhaili, huuteli ja juoksenteli, Leo katseli hommaa tarkkaavaisesti ja vaiti. Muttakun kaikki kiinnostava loppui ja maattiin normaalisti rivissä, Leo vinkui. Maailman tylsin liike Leon mielestä, kerrankin oli edes vähän aikaa jotain tapahtumaa. Omasta mielestä hauskin juttu oli, kun häirikkö juoksi kiljuen paikkamakuurivin päästä päähän koirien ja meidän ohjaajien välistä. Huvittavan näköistä ja kuuloista :)
Yksi positiivinen juttu on myös se, että Viiviä ja Petoa voi taas pitää samassa tilassa sisällä ainakin valvotusti. Itse olen edelleen asian suhteen paljon varovaisempi kuin Oskari. Ehkä jännitän aika turhaan, muttakun en vaan saa kytkettyä omaa jännittämistä pois päältä, vaikka haluaisin. Ja mitä enemmän jännitän sitä enemmän koirat jännittävät. Pidän pieniä valkoisia edelleen erilläänkin, jos en pysty vahtimaan niitä kokoajan. Mutta tilanne on ehdottomasti menossa oikeaan suuntaan.
Kun tuota koirien kanssa touhaamista on muuten niin vähän, niin keksin yhden uudenkin projektin. Löysin yhdestä koirablogista linkin sellaiseen opetusvideoon, että miten koira opetetaan seisomaan etujaloillaan takapää ylhäällä. Olen nyt aloitellut hommaa vasta. Videossa sanotaankin, että homma kannattaa aloittaa varovasti, koska koiran täytyy kehittää tiettyjä lihaksia ennenkuin se pystyy seisomaan etujaloillaan. Tässä opetusvideo:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti