keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Käytöksen muokkausta

Päätin (isännän voimakkaalla painostuksella) tarttua nyt viimein tuohon Viivin auto-ongelmaan oikein kunnolla. Yritimme yhdessä miettiä, että mikä se mahtaisi olla se taikatemppu, millä neidin käytös saataisiin paranemaan. Olimme vähän eri linjoilla sen suhteen. Minä yritin lähteä ajattelemaan asiaa siltä kannalta, että miten saisin nopeassa ajassa paljon onnistuneita toistoja ja mikä olisi sellainen tapa, että pystyn toistamaan saman kuvion paikasta riippumatta. Isäntä ehdotti, että jos Viivi ei käyttäydy, se ei vaan pääse mukaan. Homma voisi toimia kotona, mutta mitäs sitten, kun olen siellä pellon laidalla, jätänkö koiran sinne? Lisäksi tuota ei voi tehdä mielestäni kovin montaa kertaa päivässä. Isäntä yritti ehdottaa kaikenlaista, mutta en kelpuuttanut mitään. Kun sitten pohdin asiaa itsekseni, päädyin siihen, että homma täytyy jotenkin naksutella neidille. Takana on kuitenkin satoja autoreissuja riehuen, niin tuskin löytyy sellaista tapaa, että kun on tehty parikymmentä kertaa toisin, niin homma alkaa sujumaan. Naksuttelemalla voi tehdä montakymmentä toistoa päivässä ja saadaan pienemmässä ajassa tehtyä määrällisestä monta harjoitusta.

Nyt Viivi on sitten toistaiseksi treenitauolla. Ajatuksena on, että autolla ei mennä mihinkään ennenkuin homma saadaan toimimaan. Katsotaan, miten oma pälli kestää... Aloitin viimeviikolla siitä, että vein Viivin auton takaluukun viereen istumaan ja naksuttelin siitä, kun neiti istuu rauhassa ja ottaa katsekontaktia. Olin positiivisesti yllättynyt siitä, miten nopeasti Viivi rauhoittui, koska aluksihan se oli taas niin kierroksilla, että pihisi ja pomppi auton vieressä ihan hysteerisenä. Olemme päässeet nyt hommassa siihen saakka, että Viivi pystyy odottamaan rauhassa auton vieressä (tosin se rauhoittuminen kestää vähän aikaa, mutta kokoajan vähemmän aikaa). Pystyn välillä jo avaamaan takaluukun niin, että Viivi on suht rauhassa. Viivi pystyy olemaan rauhassa jo siinäkin vaiheessa, kun takaluukku on auki. Olen jopa päästänyt sen muutaman kerran hyppäämään takaluukkuun ja Viivi on pystynyt istumaan siellä rauhassa, kun takaluukku on auki ja seison itse vieressä. Luulisin, että kun jatkan harjoittelua, pääsemme aika nopeasti siihen, että Viivi menee rauhassa autoon. En ole kuitenkaan oikein vielä keksinyt, että miten naksuttelen ja palkkaan siinä vaiheessa, kun takaluukku lyödään kiinni ja menen itse kuljettajan paikalle autossa. Pitäisi suunnitella joku namiautomaatti, jolla saan kuljettajan paikalta palkan tippumaan Viiville takaluukkuun. Ideoita?




Leon kanssa olimme viikonloppuna virallisissa tokokisoissa Vöyrillä, tuomarina oli Jaana Ala-Lähdesmäki. Tulos oli taas melkein ykkönen, eli ALO2 155 p. Hyvä tulos oli aika lähellä, mutta omaan mokaanhan tämä taas kaatui. Leon kanssa ei ole otettu hyppyä pitkään aikaan ja "hetsasin" Leoa vähän liikaa ennen hyppyä. Halusin varmistaa, että se varmasti hyppää, eikä ole liimaantunut perusasentoon. Ja hyppäsihän Leo hienosti ja jäi esteen taakse seisomaan. Leo vaan teki sen siinä vaiheessa, kun sanoin "valmis", eli ennenkuin liike virallisesti alkoi. Nollaksi meni sitten se. Tässä kaikki pisteet koottuine selityksineen:

Luoksepäästävyys: 10 pistettä. Tämä tuomari oli sitä mieltä, että kunhan koira ei pakita, niin hyvin menee. Leo vähän nousi, mutta istui heti uudelleen. Jollain muulla tuomarilla olisi ehkä rokotettu, mutta tällä kertaa ei.

Paikalla makaaminen: 9 pistettä. Yksi piste meni pienestä vinkumisesta, mutta muuten Leo oli mielestäni aika hienosti. Ainakin verrattuna aikaisempiin suorituksiin. Leo muisti jossain vaiheessa senkin, että "ainiin, se leuka" ja laski leuan maahan. Pää nousi, kun jotain kiinnostavaa tapahtui, mutta kolmesti Leo laski itse leuan maahan. Edistymistä, vihdoinkin!

Seuraaminen kytkettynä: 8,5 pistettä. En ollut itse tyytyväinen, katsekontaktia ei ollut juuri nimeksikään. Käännökset menivät siitä huolimatta aika ok, mutta kun lopussa oli täyskäännös ja seis, niin siinä Leo meni haistelemaan maata ja koko täyskäännös jäi herralta huomaamatta. Edellinen koira kieriskeli siinä kohdassa maassa, joten hajua siinä varmasti oli.

Seuraaminen taluttimetta: 7,5 pistettä. Meni vielä huonommin kuin edellinen. Paikka pysyi suht hyvin, mutta kontaktia ei ollut sitäkään vähää. Yhdessä käännöksessä Leo meinasi jäädä taas haistelemaan jotain ja joku perusasentokin taisi jäädä tekemättä. Noh, edes se lopun täyskäännös onnistui.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 10 pistettä. No se seuraaminen oli taas aikamoista jolkottelua. Meni kyllä maahan ja nousi ensimmäisellä käskyllä (siinä meillä on ollut ongelmia aina välillä). Olin ilmeisesti antanut myös vähän vartaloapua maahanmenossa, en kyllä tehnyt sitä tietoisesti. Ehkä olisi jo aika videoida omia treenejä...

Luoksetulo: 9,5 pistettä. Leo oli sitä mieltä, että "JES! Vihdoinkin saa juosta!" Lopun perusasento hieman vino, muuten hieno suoritus.

Seisominen seuraamisen yhteydessä: 7 pistettä. Seuraaminen vähän parempaa (kun sai välillä juosta). Pysähtyi hyvin, mutta olin taas kuulemma antanut vartaloapua. Kun olin palaamassa koiran viereen, Leo alkoi haistelemaan maata ja siirtyi vähän. Jäi kuitenkin seisomaan. Meillä on tuo paikallaseisominen on mennyt viimeaikoinan vähän takapakkia, pitäisi harjoitella sitä enemmän.

Estehyppy: 0 pistettä. Sen tuossa aikasemmin jo kävinkin läpi. Se jäi sanomatta, että siinäkin Leo muuten siirtyi vähän seisomisessa ja haisteli maata.

Kokonaisvaikutus: 8,5 pistettä. Suurimmaksi osaksi meidän tekeminen oli kuulemma hyvää. Maan haisteleminen sun muu pudotti kuitenkin kokonaisvaikutelmaa. Tuomari varmaan perusteli jotain muutakin, mutta suurin osa taisi mennä taas ohi... Olisi varmaan aiheellista kuunnella ja painaa mieleen noita palautteita.



Ihan ok tulos, kun ottaa huomioon viimeaikojen treenimäärän. Harmittaa kyllä aika tavalla, kun 1-tulos jäi niin pienestä kiinni. Jos olisin vaan nyökännyt, enkä sanonut ääneen, että "valmis". Tai jos olisin hetsannut vähän vähemmän. Jos, jos, jos...

Muuten kyllä pitää harjoitella kisanomaisesti paljon paljon enemmän. Kun itse jännitän, Leon vire laskee ja seuraamiset ovat aikamoista kuraa. Ja kun liikkeiden välissä pitäisi saada koira innostumaan, niin Leo tuntuu melkein vaan menevän flegmaattisemmaksi, mitä enemmän yritän kehua. Olen palkannut sitä ihan liikaa leikillä ja nameilla ja nyt Leo ei tunnu palkkaantuvan kehumisesta oikeastaan ollenkaan. Nyt en ole sitten oikein varma, että kummanko käytös tässä vaatii enemmän muokkaamista. Varmaan molempien. Itse en varmaan koskaan saa kokonaan koejännitystä pois, joten Leon pitäisi vaan oppia kestämään sitä. Mutta miten saadaan jännitystä harjoituksiin?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti