Jälkikokeeseen valmistautuminen

Ilmoitin Leksan noin kuukauden kuluttua pidettävään jälkikokeeseen. En ole kylläkään treenannut jälkeä juuri yhtään koko talvena. Ja jostain syystä Leo on keksinyt paikkamakuuseen sellaisen jutun, että se vaan ihan muina koirina nousee kesken kaiken. Ja kun sille huomauttaa asiasta, niin ilme on sellainen "Ai mitä muka?!?". Kun tähän sitten yhdistetään vielä se, että Leon kynsi on tosiaan katkipoikki, eikä sen kanssa voi treenata kunnolla, niin tuleva jälkikoe tulee menemään varmaan aivan erinomaisen hyvin :)

Vaikka Leksapoika on "sairaslomalla", niin voin kuitenki treenata edes jotain juttuja. Eilen aamulenkillä Leo sai pötkötellä viiden minuutin paikkamakuun. Ja taas jossain 1,5 minuutin kohdalla se nousi ihan muuten vaan. Vein sen takaisin paikalleen. Ja se porsas yritti nousta uudelleen noin kolmen minuutin kohdalla! Tehtiin sitten viiden minuutin paikkamakuu. Olisinko treenannu vaan liikaa juuri kolmen minuutin mittaisia paikallapysymisiä? Koska se tarvitaan maastokokeissa ja myös tokon avoimessa luokassa... mutta mistä se on tuon keksinyt, että paikkamakuusta voi yhtäkkiä vaan häippäistä?!? Varsinkin, kun se ei ole juurikaan lähtenyt mihinkään kesken kaiken moneen vuoteen. Täytyy oikein miettiä, että mitä teen väärin... Hallittavuusjuttujen lisäksi ajattelin treenailla Leon kanssa myös erilaisia ja erikokoisia esineitä varten. Ja jos elämä kynnen kanssa jatkuu hyvin, voisin ehkä viikonloppuna tehdä jäljennostoja johonkin pellolle tms. Katsotaan ehdinkö treenata yhtään pidempää jälkeä ennen koetta.

Huonolaatuinen kännykuva aamun paikkamakuutreenistä

Kynsi on kyllä parantunut tähän saakka aika hyvin, tosin viime viikonloppuna se aukesi yhden kerran. Aamulla kun tutkailin kynttä, se näytti aika hyvältä. Ydin ei enää "paista" kynnestä samalla tavalla, vaan kynnen päähän on muodostunut jonkinlainen rupi tai kuori. Olen päästänyt Leksaa myös juoksemaan vapaana nurmikentille, mutta en vielä maastoon. Kynsi tuntuu kestävän ihan hyvin ainakin pehmeillä alustoilla ryntäilyä. Mutta jospa varmuuden vuoksi vältettäisiin vielä sellaisilla alustoilla juoksemista, joissa kynsi voi osua johonkin kovaan. Kauluria Leo joutuu pitämään edelleen, koska kun kaulurin ottaa pois, niin Leo yrittää nuolla kynttään. Lenkeillä kynsi ei toki näytä vaivaavaan yhtään. Ja kun kauluri otetaan pois, kynnen imeskely ei ole Leon prioriteettilistalla ykkösenä. Kyllä siinä aina ensimmäisenä täytyy tarkistaa, onko siellä masun alla kaikki hyvin, kun sinne ei ole päässyt tutkimaan moneen tuntiin ;) Uroskoirat...

Mutta joo, yleensä valmistaudun jälkikokeeseen vähän eri tavalla. Mutta mennään nyt tällä kertaa sitten näin ja katotaan, mihin se riittää. Leon kanssa ei ole kyllä ollut ongelmia jäljellä pysymisessä yleensä, vaan juurikin jäljen nostaminen ja esineet ovat olleet enemmän se juttu, jota pitää harjoitella. Jos ei lasketa ihan kökköä koiranohjaajaa, joka ei aina luota koiraan riittävän hyvin tai unohtaa ottaa palkat mukaan jäljelle ;)

Lumietsintää ja muuta

Tämä blogin päivittäminen on nyt jäänyt vähän vähemmälle, kun koko ajan tuntuu olevan kaikenlaista muuta hommaa. Niinku esimerkiksi treenaamista :)

Järjestin ne lumietsintätreenit omalle yhdistykselle tuossa helmi-maaliskuun vaihteessa. Huolestuneena seurasin lumen sulamista ja se sulikin ihan silmissä. Vähän mietitytti, että mitenköhän meidän lumietsintöjen käy. Onneksi Rajavuoren isohkon parkkipaikan reunoille auratut lumikasat oli kuitenkin vielä riittävän suuret. Tiivistimme kasoja luolien kohdalta varmuuden vuoksi kuitenkin vähän tamppaamalla kasan päällä. Saimme kaivettua neljä erikokoista luolaa treenejä varten. Ja innokkaita kaivajia riitti. En ole näköjään ainut, joka mielestä tuo luolien kaivaminen ja niissä oleilu on siistiä :)

Aloitimme harjoitukset samalla tavalla, kun kurssilla oli tehty. Otin Leon ensimmäiseksi koiraksi, että saan demonstroitua harjoitukset. Ja heti iski se kuuluisa "demoefekti". Ensimmäinen maalimies meni luolaan niin, että Leo näki, mihin mentiin. Tämä meni hyvin. Sitten tehtiin niin, että Leo näki maalimiehen menevän luolaan, koira käännettiin ja maalimies vaihtoikin viereiseen luolaan. Päästin Leon etsimään. Ja mitä teki Leksa.... Meni sinne tyhjään luolaan (missä se maalimies äsken oli ja mihin Leo näki sen nytkin menevän) haukkumaan ja kaivamaan. Leon mielestä maalimies oli varmaan vaan mennyt tosi hyvin piiloon. Siellä se sitten möykkäsi ja kaapi. Kävi välillä ulkona ja meni takaisin luolaan metelöimään. Sanoin vaan siinä vaiheessa, että siellä kurssilla ei kenellekkään käynyt näin, mutta odotellaan, jos Leo keksisi itse. Siinä se sitten elämöi aikansa, kunnes autoin sen verran, että pyysin sen pois sieltä tyhjästä lumiluolasta heilumasta. Pienen miettimisen jälkeen Leon nenä ilmeisesti aukeni sen verran, että se ymmärsi mennä viereiseen luolaan ja sieltä se etsittävä sitten löytyikin. Leo olikin sitten ainut, jolle tapahtui tällainen aivopieru. Muiden koirat ajattelivat vähän enemmän :D Ehkä se on rotuvalinta tai sitten Leo reagoi vaan näköärsykkeisiin tuolla tavalla. Jos sille tehdään treeniä käyttämällä näköapua, niin nenä taitaa mennä kiinni. Luulen sen liittyvän siihen, että Leolla on luonnostaan taipumusta käyttää silmiään.

Lauantai meni mukavasti treenatessa, oikeastaan kaikkien treenit menivät hyvin. Ehdimme ottaa jopa kolme kierrosta, joten koirat pääsivät treeneissä jo hyvin eteenpäinkin. Suurelle osalle ehdittiin ottaa jo sellainenkin harjoitus, että luolan suu oli kokonaan lumella peitetty ja koira kaivautui maalimiehelle. Yhdelle koiralle otettiin lumeen haudattu maalimies, eli etsittävä ei ollut luolassa. Siinä oli koiralla mietittävää, kun se tarkasti jokaisen luolan pariin kertaan, eikä niistä löytynyt ketään. Pystyimme melkein näkemään kysymysmerkin sen pään päällä. Siinä liikkuessa se kuitenkin jossain vaiheessa haistoi maalimiehen ja osasi kaivaa etsittävän esiin lumen alta. Treenien järjestäjänä tuli kyllä hyvä mieli siitä, kun kaikilla osallistujillakin oli hyvä mieli. Kyllähän se aina vähän jänskättää, että jos homma ei sujukkaan. Ja tietty sekin lämmitti mieltä, että myös omat koirat saivat treenata lumietsintää. Myös Viiville otettiin sellainen harjoitus, jossa se sai kaivautua kahden maalimiehen luo. Vinku ei mitään näkölähtöjä kaivannut, kokemus tuo varmuutta. Treenien lopuksi luolat rikottiin ja siinä vaiheessa todettiin, että luolat olivat olleet oikeasti turvallisia. Yhdenkin päällä hypittiin kunnolla, eikä se sortunut kuitenkaan. Alustavasti juteltiin siitä, että ensi talvena voisi järjestää samanlaiset harjoitukset. Mä oon ainaski mukana lumilinnaleikeissä :)

Sunnuntaina oli sitten ohjelmassa hälytysharjoitukset. Olin saanut järjestettyä paikalle myös kaksi mönkijää, joista toisessa oli kärry. Harjoituksen tarkoitus oli reittietsintä niin, että koirakko on mönkijän tai sen kärryn kyydissä. Ajatuksena oli, että koira saisi etsittävästä hajun, ohjaaja osaisi lukea reaktion ja päästäisi koiran etsimään. Onneksi tämä toteutui edes yhden koirakon kohdalla :) Muut koirakot totesivat, että tätä asiaa täytyy vaan harjoitella lisää. Kiitos Kömpijöille harjoitukseen osallistumisesta! Ja kiitos myös maalimiehille, varsinkin sille yhdelle, joka joutui makaamaan piilossaan kolmatta tuntia. Ja katselemaan ohi ajavia mönkijöitä... Onneksi hänetkin lopulta löydettiin.

Muutenkin on hakua treenattu ja olen jopa tokoillut vähän keskimääräistä enemmän. Leolle otettiin viimeviikolla erilaisia esineitä, esimerkiksi reppu ja korkealla puussa oleva takki. Leo ähisteli esineiden kanssa vähän aikaa, mutta kun tuominen ei onnistunut, se haukkui niille. Hyyvä poika! Se oli treenin tarkoituskin. Muuten sen puussa olevan esineen paikallistamisessa piti vähän auttaa, joten treenailin itsekseni metsälenkillä puihin ripustettuja hanskoja. Muutaman toiston jälkeen Leo ymmärsikin jo etsiä esineitä myös puista ja kivien päältä.

Muutama viikko sitten hälytreeneissä Leo pääsi myös jäljestämään n. puolen kilometrin jäljen. Leksa löysi hienosti kaikki esineet ja jäljen päässä olevan maalimiehen. Se ei edelleenkään juuri hauku jäljen päässä olevia ihmisiä. Toki näen se löydetyn itsekin, kun kerran roikun narun toisessa päässä. Mutta tätäkin voisi vaikka jossain välissä harjoitella sillä tavalla oikein suunnitellusti.

Leksa ja Viivi pääsivät treenaamaan myös rakennusetsintää viikonloppuna. Kiitos treenien järjestäjille! Rakennuksessa oli yhdet ritiläportaat, joista minua varoitettiin. Yhdellä koiralla on aikaisemmin tarttunut kynsi niihin portaisiin. Päästin kuitenkin nolosti Leon juoksemaan rappuset alas ja nyt sillä on sitten kynsi rikki. Tuli taas oikein "hyvä koiranomistaja" -olo. Leksa on nyt sairaslomalla kaikista treeneistä. Kynsi on poikki noin puolestavälistä, mutta se irtonainen osa ei ole kokonaan irti, vaan sojottaa sivulle päin. Auts! Olen antanut palan olla kuitenkin vielä kiinni, jos se suojaa kynnen ydintä edes hieman. Ehkä se pala putoaa kuitenkin pois lähipäivinä. Ajattelin kokeilla tänään myös kynnen lyhentämistä erittäin varovasti. Kynsi on selvästi kipeä ja Leksaa vähän itkettää, kun sitä käsittelee. Raukkaparka... ja ihan kokonaan mun vika tämä homma :( Jos tästä jotain hyvää pitää löytää, niin pieni treenitauko tuli kyllä jo tarpeeseen. Jotenkin olen onnistunut taas täyttämään kalenterini niin tehokkaasti, että välillä on joka arki-ilta jotain menoa. Kiva välillä vaan lenkittää koirat rauhassa (Leo pystyy onneksi kävelemään) ja hoitaa kaikkia muita rästiin jääneitä hommia. Ja niitähän riittää. Kuten nyt esimerkiksi tärkeänä tämä blogin päivittäminen ;)

Leon kynsi. Auts :(