Tokoilua, hakuilua, lomailua

Meillä on ollut tässä loppuvuoden aikana tokotreeneissä useampikin ulkopuolinen kouluttaja treenejä vetämässä. Jos ei muuta, niin olen ainakin saanut paljon erilaisia vinkkejä! En edes muista kaikkea ja osan vinkeistä jätän tietoisesti käyttämättä. Välillä on kuitenkin ihan hyvä vähän nöyrtyä ja antaa periksi joistain periaatteista ja ainakin kokeilla jotain erilaista. Yhdeltä kouluttajalta sain seuraamisongelmiin edelleen vinkiksi sitä hihnasta nykimistä. Ja tiedän se toimivan Leon kanssa oikein käytettynä. Mutta kun en osaa (tai oikeastaan en ehkä halua osata?) käyttää sitä oikein, niin en aio ottaa hihnasta nykimistä repertuaariini.

Tunnistusnoudon kanssa kokeilin kotona sitä Melakarin hommaa, mutta ei se toiminut. Leolla oli liikaa kierroksia siihen. Homma varmaan toimisi, jos kierrokset saisi alemmas. Homma juju oli se, että koiralle ei anneta käskyä, vaan annetaan sen itse hoksata, mitä pitää tehdä. Lattialla on iso määrä tunnarinoutokapuloita ja seassa on useampikin "oma". Ja mitä tekee Leo? Tarjoaa kapuloiden päällä makaamista, niiden päälle "kuolemista" ja haukkumista. Kun sitten vähän osoitin kapuloita, niin se toi minulle nopeasti ja tehokkaasti ensimmäisen tielleen osuvan kapulan. Tämä toistettiin ehkä neljästi ja sitten sattui tulemaan yksi oikea kapula. Palkkasin siitä ja keräsin kapulat pois. Oma hermorakenne ei kestänyt, nih. Ja kun kerta ei saa suuttua, niin ei voinut tuota tehdä. Kokeilin toisen kerran vielä ulkona. Nyt vein kapulat niin, että Leo ei nähnyt niitä etukäteen (että ei nostaisi kierroksia sen takia). Sitten tehtiin pihassa ihan niitä näitä ja saavuttiin kapuloiden luo. Jäin vaan seisomaan ja odottamaan, että Leo keksisi. Ei keksinyt. Tarjosi maahanmenoa ja ympäripyörimistä. Kapulat vaan lenteli. Kun sitten yritin rauhoittaa Leksaa ja vähän osoittaa sormella kapuloita, niin se taas toi supernopeasti niistä vaan jonkun. Palkkasin siitä ja keräsin taas kapulat pois. Ennen seuraavaa harjoitusta mietin vähän, että mitäköhän tuon kanssa tekisi. Voin tietty jatkaa sitä yhden kapulan piilottamista ja pitää muita vaan kasalla jossain. Jos se nyt toimii enää silläkään, kun kierroksia on niin vietävästi.

Mutta se tokoilusta, siirrytään hakuiluun. Viivin kanssa olen ottanut nyt viimekerroilla irtoamisharjoituksia. Hyvällä tuulella saimme sen irtoamaan mukavan itsenäisesti vähän pidemmällekin hajun perässä. Muilla avuilla homma ei oikein toiminut. Pimeässä se ei nähnyt heiluttelevia maalimiehiä ja ääniavuilla se lähti väärään suuntaan. Vanhuus ei tule koirallekkaan ilman vaivoja... Leon kanssa kokeilin pidempää partiointia (noin tunti) ja huomasin sen pysyvät itsenäisesti sopivalla etäisyydellä, jos alueella ei ole hajuja. Ihan kiva tietää, että se on kykeneväinen oikealla etäisyydellä työskentelyynkin. Hajuun törmätessä se kyllä irtosi turhan kauas. Ja pitkän partioinnin jälkeen maalimies oli vähän auttanut ilmaisun aloittamisessa. Aloitettuaan haukkumisen Leo kuitenkin pysyi maalimiehellä hyvin, eikä yrittänyt lähteä minua hakemaan. Jatkossa siis paljon palkkaa ilmaisun aloittamisesta Leolle.

Etsi kuvasta Viivi...

Tässä vaiheessa voisin pahoitella pitkiä päivitysvälejä. Yhtenä syynä on kotikoneelle ilmaantuneet parit pelit, joita pelataan iltaisin yömyöhään. Ja minä en ole se pelaaja. Tässä pyhien aikaan olemme olleet myös paljon mökillä ja siellä ei paljon nettiin pääse. Enkä kyllä siellä halua koneella istua muutenkaan :) Olen ulkoillut pakkasellakin niin paljon, että naamani tuntuu putoavan kokonaan pois pieninä hiukkasina.

Ehkä pakkasista johtuen Viivillä on parissa tassussa jonkinlainen kynsivallitulehduksen alku. Mikähän maaginen kahdeksan vuoden "parasta ennen" -päiväys Viiville on tullut vastaan? Tuntuu, että sillä on nyt koko ajan jotain pientä kremppaa jossain kohtaa kroppaa. Yritän saada nuo tassuttimet nyt kuntoon ensin kotikonsteilla. Ei viitsisi taas syöttää Vinkuselle antibioottikuuria. Että tervetuloa tötterö päähän (ettei voi nuolla kynsiä) ja tassuihin vaikka Bepanthen.

Näiden kuvien myötä jään odottamaan seuraavaa vuotta. En aseta tällä kertaa oikein mitään tavoitteita koirien suhteen. No sen voisin toivoa, että kaikki pysyisivät terveinä. Ehkä muiden tavoitteiden suhteen palaan asiaan myöhemmin.

Tokokurssilla ja seuraavaksi linnanjuhliin

Toivoin saavani Melakarin tokokurssilta hyviä vinkkejä ja niitä myöskin sain. Seuraamiseen sain ohjeeksi, että minun pitäisi kävellä pidempiä askeleita, jolloin koiran olisi helpompi sovittaa oma tahtinsa oikeaksi. Nykyisellä askelpituudella kuulemma molemmat tikutamme ja häsläämme aika paljon. Ja tosiaan, kun sitten testasin harppomista, niin meno oli paljon tasaisempaa. Leo ei häslännyt ollenkaan niin paljon. Johtuu varmaan myös siitä, että kouluttaja suositteli luopumaan lelupalkkaamisesta seuraamisessa kokonaan, että meininkin menisi vähän tasaisemmaksi. Kuulemma koiralla riittää viettiä ja moottoria ilman leluakin. Tapahtui se aikaisemmiltakin kursseilta tuttu asia. Homma meni ihan erinomaisesti kouluttaja neuvoilla. Ei kertakaikkiaan minkäänlaista ongelmaa. Nähtäväksi jää, saanko homman toimimaan ilman kouluttajaakin.

Tein myös ruutua, vaikka etukäteen oli ilmoittanut tekeväni tunnaria. Parilla muullakin oli ongelmana tunnari ja näinkin jo, mitä heidän kanssaan tehtiin. Ruutua siis. Melakarin ohje oli, että ensin koiralle opetetaan vauhti ja vasta sen jälkeen paikka. Ja vauhti tulee sillä, että noin 9:nä kertana 10:stä ruudussa on se lelupalkka. Sain myös ihan uudenlaisen tavan palkata oikeaan paikkaan pysähtymisestä. En olisi uskonut, että homma voi toimia niin kuin se toimi. Eli jätän koiran kauemmas istumaan ja menen itse melko lähelle ruutua lelun kanssa. Sitten huudan "Ruutu!" ja tsädäm! Leo juoksi ohitseni suoraan ruutuun. Huusin "Seiso!" ja heitin lelun koiran jalkoihin. Olin ihan varma, että Leo juoksee vaan luokseni tai ainakin ruudun ohi minua tuijottaessaan. Vaan ei, homma toimi jopa kahdesti peräkkäin. Kai se on vaan uskottava, että kouluttaja tosiaan tiesi, mitä oli tekemässä ;)

Paikkamakuuseen sain myös uutta näkökantaa. Ensinnäkin se haisteluongelma ei kuulemma parane sillä, että kiellän joka käänteessä ja jatkuvasti haistelemasta koko hallilla. Eli jos vaikka teen jotain ihan muuta ja kiellän haistelemasta, niin se ei korjaa haisteluongelmaa paikkamakuussa. No, ei se tosiaan tähän mennessä ole auttanut, olen yrittänyt vaan kokonaisvaltaisesti vähentää haistelua. Sanoin, että olemme harjoitelleet leuka maassa makaamista ja Melakarin mukaan se todennäköisesti toimii. Näytin sitten, miten olemme harjoitelleet ja heti sain neuvoja. Leo makaa yleensä lonkallaan paikkamakuussa ja niin ei kuulemma kannata makuutta, jos on leuka maassa (tai ei ollenkaan, en ole varma). Hänen mukaansa koiran on hankala nousta perusasentoon, jos on neljäkin minuuttia maannut leuka maassa ja lonkalla. Olen nyt sitten kotona harjoitellut leuka maassa makaamista kroppa suorana. Tai siis olen harjoittanut koiraa makaamaan niin *huutonaurua*

Linnanjuhlista sitten. Presidentti Niinistö on kutsunut linnanjuhliin pelastuskoirien MM-kisajoukkueen ryhmänjohtajan. Suomen joukkuehan voitti tänävuonna maailmanmestaruuden Tsekeissä. Aika hienoa, että pelastuskoiratoiminta noteeraataan tällä tavalla. Tässä yhteydessä on väärinkäsitysten välttämiseksi kuitenkin todettava, että itselläni ei ole mitään tekemistä pelastuskoirien MM-joukkueen kanssa. Tunnen kuitenkin jonkinlaista ylpeyttä siitä, että tämä harrastus on saanut huomiota.

Olen myös itse menossa itsenäisyyspäivänä eräänlaisiin linnanjuhliin. Kyseessä on Itsenäisyyspäivän vastaanotto Kakolassa. Vastaanotto alkaa keskiviikkoiltana klo 20 ja päättyy torstaiaamuna klo 6. Ohjelmassa on rakennusetsintää Kakolan tiloissa. Tapahtuma on järjestetty jo useampana vuotena, mutta en ole lähtenyt ajelemaan Turkuun, koska tuo aikataulu on melko tiukka. Nyt tapahtuma järjestetään kuitenkin viimeistä kertaa, joten päätin vääntyä pieneen solmuun ja järjestää työni niin, että ehdin paikalle iltakahdeksaan mennessä. Kakolaan on tulossa paljon porukkaa ympäri Suomea, joten kiva päästä näkemään taas erilaisia koirakoita. Odottelen innolla jo reissua, vaikka raskas se tulee olemaan. Itselläni kun on työpäivä perjantaina. Enkä ole vielä päättänyt, että missä päin Suomea aion nukkua. Toisaalta olisi kiva lähteä ajelemaan kotia kohti heti tapahtuman jälkeen ja nukkua sitten rauhassa kotona. Mutta mahdanko pysyä hereillä sitä about neljää ja puolta tuntia? Jäisinkö nukkumaan Turkuun muutamaksi tunniksi kaverin luo? Vai nukkuisinko matkalla autossa sitten, kun tulee väsy? Saapa nähdä. Joudun muuten ottamaan kaikki koirat mukaan Turkuun, joten se tuo omaa lisähaastettaan reissuun. Mutta pakko vaan lähteä, vaikka homma ei olekaan ihan helposti järjestettävissä.