tiistai 22. maaliskuuta 2016

Treeniä ja arjen harjoittelua

Nyt kun on uusi pentu ja Leo tuntuu olevan kunnossa, olen löytänyt treenimotivaation jälleen. Jäynän kanssa on kiva tehdä uusia juttuja ja Leonkin kanssa on treenattu tokoa enemmän. Laskin tuossa yksi päivä, että tulipa treenattua yhden viikon sisään kolme kertaa tokoa ja kahdet hakutreenit. Lisäksi lenkit ja muut "maailman esittelemiset" Jäynälle. Kun siihen lisätään, että olin pari - kolme viikkoa kuumeessa ja flunssassa, niin välillä on ollut vähän väsy. Nyt tuntuu jo, että voimavarat ovat melkein normaalilla tasolla ja jaksan elää melkein kuten tavallisesti. Eli paikasta toiseen tukka putkella ottaen huomioon vain sen, että ehtiikö paikasta toiseen. Ei tarvitse miettiä, että jaksanko varmasti ;)



Leon kanssa on ollut tokossa seuraamisessa pientä keulimisongelmaa. Eli se on edistänyt ja välillä myös haukkunut. Perusasentoonkin tullaan pääasiassa vain nopeasti, ei niinkään tarkasti. Olen nyt sitten yrittänyt viilata tätä. Tällä hetkellä paikka on suurimmaksi osaksi melko hyvä, mutta kyllä Leksaa saa muistutella aika paljon. Se merkin kiertäminenkään ei mene ihan putkeen läheskään joka kerta. Leksa-paran päässä tuntuu olevan tällä hetkellä melkoinen sekamelska merkin kiertämisen, merkille pysähtymisen ja ruudun kanssa. Se tarjoaa mitä milloinkin ja jos homma ei mene ensiyrittämällä putkeen, niin Leo turhautuu ja haukkuu. Ja sitten mulla menee käämit. Tai en oikeastaan osaa edes sanoa, mikä on syy ja mikä seuraus. Joka tapauksessa näiden asioiden treenaamisesta olen kehittänyt itselleni termin "pahan mielen treenit". Eli nyt pitäisi saada fiilis kohdalleen kummallakin. Ja helpottaa treenejä. Ja keksiä sellaiset vihjeet, joista Leo tietää, mitä on tulossa. Nyt se tuntuu lähtevän vaan juoksemaan eteenpäin ja matkalla se sitten päättää, mitä se aikoo perillä yrittää. No, ei ehkä kuitenkaan ihan oikeasti mene noin, vaikka välillä siltä tuntuu. Viimeksi tein pitkästä aikaa tunnariakin Leksan kanssa. Muutamalla toistolla pääsin siihen, että vein oman kapulan jo samaan riviin muiden kanssa. Leo varmaankin muistaa tunnarin, mutta jos treenailen sitä, niin ehkä on parempi edetä kuitenkin asteittain helpommasta vaikeaan. Vähän niin kuin pikakelauksella alkeista valmiiseen suoritukseen.

Aika monet hakutreenit jäi väliin sairastamisen vuoksi. Leo pääsi kuitenkin lumietsintätreeneihin ja pihapiiri/rakennusetsintään. Vauhtia ja intoa on riittämiin ja hallintaa sitten vähän vähemmän. Leo kyllä löytää etsittävät nopeasti ja ilmaisu on hyvä. Mutta minä ei meinaa pysyä sen perässä, enkä tiedä koko ajan, missä se menee. Ehkä tämä ongelma menee itsestäänkin parempaan suuntaan sillä, että pääsemme treeneihin. Tai sitten ei. Toisaalta en haluaisi huutaa ja käskyttää Leksaa ihan hulluna, koska se vie fiilistä molemmilta.Täytynee vaan miettiä, miten treenit saisi toteutettua jotenkin niin, että kaahaamisella ei pääsisi haluttuun lopputulokseen. Ideoita otetaan vastaan ;)

Leo "onnellisena" Argon kyydissä

Koordinaatio vielä vähän hakusessa :)


Jäynän kanssa on tehty kaikenlaista pientä. Välillä se tuntuu jo osaavan jotain käskyjä, mutta ne eivät tietenkään toimi sadan prosentin varmuudella. Opettelussa meillä on: istuminen, katsekontakti, maahanmeno, sivulletulo ja maahanmeno purkille. Lisäksi yritän leikkiä erilaisilla leluilla ja opetella leikkimään Jäynän tavalla. Lumietsinnässä Jäynä pääsi aluksi minun kanssani lumiluolaan ja kun se meni hyvin, Jäynä sai syödä myös vieraan ihmisen kanssa lumiluolassa. Muutaman kerran sen kanssa on tehty reagointiharjoituksia, eli kävelty vaan metsässä ja jos/kun pentu saa hajun maalimiehestä, se saa mennä katsomaan, mitä sieltä metsästä löytyy. Hyvin Jäynä reagoi hajuun ja lähtee kyllä maalimiehelle. Mutta jos matkan varrella on esimerkiksi kiinnostava puolukanvarpu, niin se maalimiehen haju saattaa unohtua ja Jäynä jää pureskelemaan varpua. Mutta välillä se muistaa mennä loppuun saakka ja se palkkaantuu hyvin ruualla ja ihmisen rapsutuksilla. Eli kyllä se varmaankin ajan kanssa tuosta etenee. Onneksi meillä ei ole kiirettä asian kanssa. Lisäksi olemme tutustuneet maailmaan ja opetelleet arkeen kuuluvia asioita. On oltu Vaasan keskustorilla, rautatieasemalla ja Prismassa kuuntelemassa ostoskärryjen räminää. Tutustuttu metsään ja laavuihin sekä oltu yökylässä parissa paikassa. Autossa matkustamista ja odottelua Jäynä on päässyt myös kokeilemaan jo aika monta kertaa. On nähty eri näköisiä ja -värisiä koiria ja tutustuttu erilaisiin ihmisiin. Testattu ritiläportaita ja menty muutamia rappusia. Ampumistakin Jäynä on kuullut kerran aika kaukaa, eikä välittänyt siitä mitään. Hauska juttu kävi, kun otin poikkeuksellisesti metsälenkille nameja mukaan. Kun Jäynälle selvisi, että mulla on herkkuja taskussa, niin se yritti ilmeisesti tarjota sivulletuloa ihan oma-aloitteisesti. Mulla meni vähän aikaa, että tajusin, mitä se yrittää. Palkkasin sitten aktiivisuudesta ja tehtiin muutama sivulletulo imuuttamalla. Ihana pikkukoira <3

Sommarön linnakealueella

Paloasemalla

Viivi-raukka joutuu elelemään tällä hetkellä pääasissa makuuhuoneessa portin takana. Tietysti se pääsee lenkeille ja välillä laitan Jäynän portin taakse ja otan Viivin paijattavaksi. Aluksi mummo hieman protestoi tätä järjestelyä, mutta nyt se näyttää jo aika tyytyväiseltä mun sängyssä nukkuessa. Ostin Vinkuselle kuonokopan, että voisin välillä kokeilla päästää sitä Jäynän kanssa yhteen. Mutta Viivi veti niin sanotusti herneen nenään kuonokopasta, joten harjoittelemme nyt sen käyttöä niin, että Viivi oppii olemaan rennosti kopan kanssa. Vasta sitten kokeillaan, mitä se Jäynälle tekee. Ei sitä oikein tee mieli testata, että "katotaan leikkiikö ne, vai pureeko Viivi pentua päähän". Portin läpi Viivi ja Jäynä ovat kyllä haistelleet toistensa kuonoja monta kertaa joka päivä. Välillä Viivi heiluttelee häntää ja näyttää siltä, että haluaisi leikkiä pennun kanssa. Välillä taas Viivi murisee ja näyttää siltä, että se ei todellakaan halua leikkiä pennun kanssa. Joten en ole uskaltanut vielä ottaa riskiä.