Vointiin liittyviä juttuja

Peto on nyt syönyt kuukauden verran niitä rauhoittavia. Ainakin tällä hetkellä lääkkeiden vaikutus on nähtävissä. Peto on rauhallinen (vähän liiankin) ja uninen. Lenkeillä Petsku jolkottelee mukana remmissä ja vapaana ollessaan sen jolkottelee melkein samaa vauhtia. Välillä näkee jopa pientä laukkaamista, mutta aika vähän. Kotona Peto nukkuu aika paljon sängyn alla, kun se ennen nukkui sängyn päällä. Kun lähden töihin, se katselee surkeana perään, eikä tietääkseni syö sille jätettyä herkkua kongin sisällä. Peto on vähän masentavaa katseltavaa tällä hetkellä. Mutta jatkan lääkitystä ja seurailen olotilaa vähän pidemmällä aikavälillä.

Lomaviikolla tein yhtenä päivänä niin, että jätin yhden ikkunan kaihtimen auki, että voin vakoilla vähän Pedon tekemisiä. Kun tulin kotiin n. puolentoistatunnin poissaolon jälkeen, hiippailin kurkkimaan ikkunasta. En tiedä, oliko Peto kuullut tuloni, vai oliko se viettänyt koko puolitoistatuntisen näkemälläni tavalla. Joo, se oli hiljaa, mutta selvästi ahdistunut. Peto seisoi eteisessä läähättäen ja tuijotti tuulikaapin ovea :( Vaikuttaisi siltä, että rauhoittavat ovat ainakin jonkin verran rauhoittaneet Petoa siinä mielessä, että se ei riehu poissaollessani samalla tavalla kuin ennen. Mutta ahdistusta ne eivät näytä poistaneen.

Työviikko meni melko hyvin (luullakseni) torstaihin saakka. Vaikka Petosella on lääkitys, sen ahdistus näyttää kuitenkin lisääntyvän, kun yksinolopäiviä tulee monta putkeen. Torstaina tuulikaapin oven lasi oli jälleen kuolaroiskeiden peitossa, eli Peto oli hyppinyt ja huutanut. Perjantaiksi otin sen sitten taas työpäivän ajaksi autoon. Viikonloppu meni tietenkin hyvin, kun Peto on ollut menoissani mukana ja tänään minulla on lomapäivä. Tämä viikko menee nyt sitten niin, että olen tiistain ja keskiviikon normaalisti töissä ja torstaina olen etäpäivällä. Eli siis kotona. Yritän viritellä läppärin tänään jotenkin niin, että saisin jonkinlaisen webbikameran kuvaamaan huomista työpäivää. Katsotaan, mitä sillä selviäisi.

Viimeviikon perusteella Peto pystyy olemaan rauhassa ehkä pari - kolme työpäivää peräkkäin. Mahtaisiko se sitten auttaa, jos tekisin viikon keskivaiheilla etäpäivän tai ottaisin Pedon päiväksi autoon? Sitä ajattelin nyt seuraavaksi kokeilla.

Viivin ja Leon olotilasta sitten jotakin uutta. Viivi oli tuossa jonkin aika sitten hampaiden putsauksessa ja samalla reissulla Leon selkä kuvattiin. Viivin hampaat olivat kuulemma todella kuluneet (sen olin myös itse huomannut), mutta muuten ihan ok kunnossa. Eläinlääkäri kysyi, että pureskeleeko Viivi kiviä. Tietääkseni ei, mutta luitahan se jyystää välillä motan tuntia putkeen. Hammaskivet putsattiin ja samalla rauhoituksella myös Viivin polvi kuvattiin. Hereillä ja lihasten jännityksessä polvi tuntui ihan hyvältä, mutta rahoitettuna eläinlääkäri huomasi tunnustellessa, että Viivin oikea polvi naksuu vähän. Siitä otettiin kuva ja luusto näyttää olevan polvessa ihan kunnossa. Yhdessä kohdassa näkyi jotain vaaleaa, joka saattaa olla jonkinlaista arpikudosta. Eläinlääkärin mukaan polvessa on todennäköisesti ollut joskus jonkinlainen vamma, joka on parantunut. Päädyttiin siihen, että asialle ei tehdä tällä hetkellä mitään, mutta jos oireet lisääntyvät, niin katsotaan uudelleen. Ontuminen viimeaikoina johtuu kuitenkin todennäköisesti siitä, että Viivin vasemmassa takajalassa oli yksi antura vähän turvoksissa, eli se on aristellut sitä. Anturakaan ei näyttänyt kuitenkaan tulehtuneelta tai mitään, joten myöskään sille ei tehdä mitään. Tällä hetkellä antura ei enää tunnu vaivaavan Viiviä.

Leon selkä ja lonkat sitten. Pyysin ottamaan lonkistakin kuvan samalla rauhoituksella. Nikamavälit olivat ok, kuvissa ei näkynyt mitään ahtautta. Lannenikamat olivat muuten ok, mutta viimeinen lannelikama ja ensimmäinen häntänikama ovat yhteenkasvaneet. Eläinlääkärin mukaan sen ei pitäisi vaivata koiraa ollenkaan. Googlettelemalla löysin yhden kirjoituksen, jonka mukaan vaiva voi aiheuttaa vanhemmiten takapään jäykkyyttä. Toisessa kirjoituksessa taasen luki, että se ei haittaa koiraa. Että tiedä nyt sitten. En aio kuitenkaan tämän löydöksen perusteella rajoittaa harrastuksia mitenkään. Alla olevassa kuvassa ympyröitynä se yhteenkasvanut kohta:

Ehkä Leon heikko takapään käyttö johtuu sitten tuosta. Alla vielä kuva lonkista, siitä en osaa paikallista tuota yhteenkasvanutta kohtaa (mahtaako se edes näkyä toisesta suunnasta otetussa kuvassa)

Eläinlääkärin mukaan lonkat ovat kunnossa. Itse en ole mikään asiantuntija, mutta tiiviltä nuo näyttävät. Virallista lausuntoa en Kennelliitosta tarvitse, koska eipä paperitonta koiraa jalostukseen kuitenkään käytetä. Eikä muutenkaan sellaista, jolla on mikään nikamavika, haittasi se koiraa tai ei.

Olisi tietysti ollut kiva, että selkä olisi ollut kokonaan ihan priimaa, mutta onneksi mitään elämistä ja harrastuksia haittaavaa ei löytynyt. Eli jatkamme Leon kanssa elämään ihan samalla vauhdilla kuin tähänkin saakka :)

Viikonloppuna olin Leon kanssa raunioleirillä, mutta siitä kuulumisia sitten joku toinen kerta. Odottelen tässä vähän, jos saisin jotain kuva- tai videomateriaalia viikonlopusta. Niin ja pikkukoiraset olivat tietty reissussa mukana.

Löydetty: tokomotivaatio

Siinä hetkellisen tokohuuman tunteessa menin siis laittamaan heti ilmoittautumisen kokeeseen, ennen kuin huuma menee ohi. Ja toden totta, kyllähän se treenimotivaatiokin nousi koepäivän lähestyessä. Ja tänään oli sitten totuuden hetki: Mikä meidän osaamisen taso on tällä hetkellä?

Paikalla makaaminen 3 minuuttia, ohjaaja piilossa: pyöreä nolla, elikkäs 0. Jokin koko liikkeen valmistelussa meni näköjään pieleen. Kun käskin Leon makuulle, haistelu alkoi välittömästi. Ja en ehtiny piiloon saakka, kun kutsuttiin takaisin kytkemään koira. Leo siellä seisoi ja haisteli hyvin tarkasti maata. Selväähän on, että ei siinä kohdassa OIKEASTI ollut mitään ylivoimaista hajua. Tuomarikin sanoi, että koira ei selvästi ollut oikein mukana. Leohan nousi paikkamakuusta myös pari viikkoa sitten treeneissä, mutta ajattelin sen olevan jokun yksittäinen kerta, kun nyt vaan sattui menemään pieleen. Harjoittelin kyllä sen jälkeen makuita ahkerasti, eikä ongelma toistunut. Paitsi nyt kokeessa. Kai se on myönnettävä, että meillä on oikeasti paikkamakuuongelma, joka olisi hyvä saada ratkaistuksi ennen seuraavan koetta. En nyt oikeasti vaan itse osaa paikantaa, että mitä teen niin kovin väärin tällä hetkellä, koska treeneissä paikkamakuu on mennyt kohtuuhyvin viimeaikoina sitä yhtä kertaa lukuunottamatta. Olen myös yrittänyt puuttua niihin ongelmakohtiin, mitä on treeneissä ollut nähtävillä ja niiden suhteen parannustakin on tapahtunut. Selvästi tämä minun nykyinen treenaustapani ei ole kuitenkaan vuosien varrella tuottanut oikeaa tulosta. Jotain on siis muutettava, mutta mitä?

No, paikkamakuun jälkeen koira autoon ja yritin koota oman pääni. Ja yllätysyllätys: taisin saada pääni kokoon :)

Seuraaminen taluttimetta: 10. Aika mahtavaa! Tuomari sanoi jopa, että se taisi olla päivän paras seuraaminen. Ja siis ennen meidän avointa luokkaa oli käyty läpi ja EVL ja VOI. Kyllä lämmitti mieltä siitäkin huolimatta, että mielestäni seuraaminen ei ollut ihan sitä, mihin me parhaimmillamme pystymme. Kuitenkin siihen nähden, että hallissa oli älyttömän kuuma ja paikkamakuu oli mennyt ihan poskelleen, olin seuraamiseen enemmän kuin tyytyväinen.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 9 ½. En edes tiedä, mistä puoli pistettä meni. Mutta lähes täydellinen suoritus siis. Ja Leo teki seuraamisen edelleen hyvin.

Luoksetulo: 8. Pysähtyminen oli omastakin mielestä löysä. Valui vähän, eikä pysähtynyt ollenkaan niin napakasti, kun mitä pitäisi. Eikä se tainnut ihan merkin kohdassakaan olla edellämainituista syistä.

Seisominen seuraamisen yhteydessä: 10. Tittidii tämäkin :) Tuomari sanoi, että seisomiskäsky oli hyvin ajoitettu. En oikeastaan tiedä, mitä hän sillä tarkoitti. Varmaankin annoin käskyn jotenkin Leon askeliin nähden niin, että sen oli helppo pysähtyä hyvin (?)

Noutaminen: 9. Uskoakseni piste meni noutokapulalle murahtamisesta ja/tai hieman levottomasta suusta kapulaa kantaessa. Leon mittakaavalla murahdus oli kyllä aika pieni :) Mutta tuohon suun levottomuuteen aion kyllä treeneissä puuttua, on se osannut kantaa kapulaa pureksimattakin.

Kauko-ohjaus: 0. Väittäisin, että tämä nollaaminen menee ainakin osittain kuumuuden piikkiin. Jo heti alussa Leo meni maahan hitaasti. Ensimmäinen istumaannousu sujuin kuitenkin mielestäni aika kivasti. Ja siitä maahan napakasti. Ja sen jälkeen Leksa ei sitten enää noussutkaan istumaan. Edes toisella käskyllä. En antanut kolmatta käskyä, koska ajattelin sen nollaavan liikkeen. Mutta ei se noussut enää lopussakaan istumaan toisellakaan käskyllä, joten nolla tuli joka tapauksessa. Taisi tulla jo liian monta tuplakäskyä ja yksi asennonvaihtokin jäi kokonaan tekemättä. Tässä kohdassa tuomari sanoi, että hän oli laskeskellut, että 1-tulos olisi tulossa paikkamakuun nollaamisesta huolimatta, mutta koska tämäkin nollattiin, niin ykkönen ei ole enää mahdollinen.

Estehyppy: 8. Leo hyppäsi aika semmonen löysän hypyn ja jäi sen vuoksi tosi lähelle hyppyestettä. Sen vuoksi takaisin hypätessä jalka kolahti esteeseen, joten pistemenetys taisi tulla siitä. Leosta näki, että se oli ihan puhki. Ja kuumuus piinasi kyllä minuakin, paita oli jo ihan märkänä ja ohimoilla virtasi hikikarpaloita.

Kokonaisvaikutus: 10. En muista, mitä tuomari sanoi...

Tällä suorituksella tänään VAS:n tokokokeesta AVO3-tulos pistemäärällä 127/200. Tuomarina oli Veijo Kinnunen. Osittain aika epäonnistunut suoritus, mutta monta juttua meni hyvin. Itselleni jäi kokeesta kuitenkin hyvä mieli. Niin ja selkeä korjauslista ;) Kaukokäskyissä muistan jatkossa palkata enemmän siitä toisesta istumaannoususta ja muutenkin siihen liikkeeseen pitäisi saada varmaan vähän enemmän potkua. Paikkamakuun kanssa olen kyllä pienoisessa pattitilanteessa tällä hetkellä. Ehkä ongelman ratkaisu on se leuka maassa -juttu? Mutta en oikein tiedä, miten sen kanssakaan kannattaisi nyt edetä. Varmistaa, että suoritus onnistuu tekemällä aluksi lyhyempiä pätkiä? Vai huomauttamalla aina, kun leuka irtoaa maasta? Sitten on vielä se juttu, että kesäkuumalla Leo ei pysty pitämään leukaa maassa, jos se läähättää. Että tätä pitää kyllä nyt vähän miettiä ja tutkia. Jos tätä blogia lukee syystä tai toisesta joku tokoguru, niin kommentteihin saa antaa hyviä vinkkejä.

Sitten vielä loppuun kuvamateriaalia Pedon läskileiri-projektista

Peto viikko sitten ja tänään

Pedon vyötärö on löytymässä :D Toki se on kuvissa vähän eri asennossa, eikä kuvakulmakaan ole ihan täysin sama, mutta on se laihtunut. Tuo läski ei onneksi ilmeisesti ehtinyt tarttumaan Petskuun vielä kovin tiukasti, kun se kerran lähtee näinkin hyvin. Peto on kuitenkin saanut ruokaa, tosin vähän normaalia vähemmän. Ja lenkkiä huomattavasti normaalia enemmän. Näin nopeita tuloksia tuskin olisi nähtävissä, jos Peto olisi ollut tuollainen tankki jo pidempään. On se vieläkin vähän paksu, mutta ei onneksi ihan niin paha enää, etteikö sen kanssa kehtaisi liikkua valoisalla.

Talvilomalla

Kysyn vaan, että miten nopeasti viikko voi mennä?!? Tässä mennään nyt lomaviikon torstaissa ja... ja... mihin tämä viikko oikein meni?

Sunnuntaina Petsku palasi kotiin. Tarkoitus oli, että tämän lomaviikon aikana harjoitellaan yksinoloa. Täytyy myöntää, että minun osaltani kyseessä on melko heikko esitys. Peto on ollut muutaman n. tunnin jakson kotosalla ja tänään kolmen ja puolin tunnin pätkän. Luullakseni nämä harjoitukset ovat menneet hyvin. Tämänpäiväinen pidempi pätkä oli nyt sellainen, että en pystynyt käydä oven takana kuuntelemassa, miten menee. Lähtiessä kukaan ei kuitenkaan huutanut perään, eikä kotiin tullessakaan kuulunut mitään ääntä. Se nyt ei tarkoita sitä, etteikö täällä olisi meluttu kuitenkin.

Hoidossa Peto oli kuulemma ollut kiltisti. Ja sitten sitä oli ruokittu oikein sillä tavalla reippaasti. Vein hoitoon sutjakan sporttisen pikkuterriirin ja pari viikkoa myöhemmin hain hoidosta Petoa muistuttavan minipossun :D En saanut kuviin oikein vangittua Pedon pyöreää olemusta, mutta tästä saa vähän käsitystä:

Lomaviikon teemana on ollut siis lenkkeilyä ja Pedon osalta myöskin vähän vähäisempää ruokailua. Herra on jo vähän laihtunut tai sitten oma silmä on tottunut tuohon tankeroiseen malliin. Maanantaina kyllä oikeastaan melkein vähän hävetti lähteä valoisalla lenkille kahden koiran ja yhden possun kanssa. Hyvin Peto on kuitenkin jaksanut mukana pulleudesta huolimatta. Lääkitys on kyllä tehnyt Pedosta muuten melko rauhallisen kaverin. Tai sitten se on tuo roikkuva masu ja vyötärön puuttuminen :D

Loman kunniaksi tein hyvässä seurassa myös pienen reissun. Varasimme Riikan kanssa Rajavuoren yhdeksi vuorokaudeksi. Sen vuorokauden aikana paineltiin pitkin metsiä yhteensä ainakin kuusi tuntia. Ja koska Rajavuoren reissu eväsretkineen oli niin onnistunut, menimme tänään vielä kunnon metsälenkille (eväsretkelle) toiseenkin paikkaan. Kameraa en ole jaksanut raahata pitkin metsiä, joten kuvia on otettu vain kännykällä. Mutta kyllä näistäkin kaverikuvista tunnelma ja ihanan talvinen sää välittyy:

Päivä 1

Päivä 2

Päivä 3

Viivi ei nyt sattuneesta syystä ole kuvissa mukana. On sekin päässyt lenkeille, mutta ei noille ryhmälenkeille. Se on ollut mukana, kun olen lenkkeillyt oman lauman kanssa. Ja sitten remmilenkeillä.  Peto on muuten ollut helppo kuvattava. Kun sen laittaa johonkin seisomaan, niin se vaan pönöttää paikallaan. Raukka ei ole kyllä ihan oma itsensä, toivottavasti tuo homma tasaantuu, kun herra laihtuu omiin mittoihinsa ja tottuu lääkitykseen. Siis oletan, että rahoittavien vaikutus tasaantuu ajan kanssa.

Mua ei oo yhtään haitannut, että talvi tuli takaisin. Eipä ole ollut kuraisia koiria :)

Viivin resepti: Näin tehdään kevät :)

"Hämmennä vettä niin, että siihen tulee kuplia..."

"Kuplat nautitaan tuoreena..."

"...runsaan veden kera."

"Syödään kuplia kunnes maha poksahtaa tai joku kieltää."

Välillä jotain muuta

En tiedä oliko viime viikonlopun reissu Pedon ahdituksen kannalta hyvä vai huono juttu. Mutta yhtäkaikki, tulipa lähdettyä koiraleirille aika lyhyellä varoitusajalla. Alunperin oli tarkoitus, että menen lauantaina käymään vaan päiväseltään, mutta jäinkin sitten yöksi ja treenailin vielä sunnuntainakin.

Lähdin lauantaiaamuna ajelemaan kohti Kannusta. Vähän oli semmonen olo, että voisihan sitä jäädä yöksikin, jos leirillä on tilaa. Sen vuoksi otin mukaan edes yhdet vaihtohousut ja Pedon lääkkeet. Sitten kuitenkin päätin, että en voi jäädä yöksi, enkä pakannut mitään muuta mukaan. Ajattelin, että näin en voi sitten muuttaa mieltäni paikanpäällä. Vaan mitäpä muuta sitä ihminen tarvitsee, kun parin puhtaita housuja, koirat ja niiden lääkkeet :D Siwasta sai koirille jauhelihaa, pakasterasioita ruoka-astioiksi ja itselle illaksi pari sihijuomaa.

Lauantaina tokoilin Leon kanssa vähäsen hallilla. Tein seuraamispätkiä ison peilin edessä ja tuota... pitäisi varmaan tehdä semmosta enemmän. Ei näyttänyt seuraaminen kyllä yhtään niin hienolta, kun olin kuvitellut sen näyttävän. Lisäksi Leo sai harjoitella paikkamakuuta leuka maassa ja kunnon häiriöissä. Aika hyvin Lerppu kyllä pitää leukaansa alhaalla, mutta kyllä sitä joutuu muistuttelemaan. Täytyy kai nyt vaan ottaa nollatoleranssi asian kanssa ja treenata se kunnolla loppuun saakka. Olen lipsunut asian kanssa ihan liikaa. Noh, paikkamakuun häiriönä oli muun muassa 10-viikkoinen australianpaimenkoiranpentu, jonka kanssa harjoiteltiin rullalautailua. Leon oli pakko nostaa pää ja katsoa tapahtumaa korvat tötteröllä, mitä en kyllä yhtään ihmettele. Ihan jouduin pariinkin kertaan huomauttamaan, että leuka täytyisi pitää kuitenkin maassa. Olinkohan kohtuuton?

Iltapäivällä ohjelmassa oli rakennusetsintää. Leolle ja minulle tehtiin semmonen treeni, että mentiin ensimmäisinä, enkä minäkään ollut nähnyt rakennusta ennen. Mielenkiintoinen rakennus työpajoineen, konehalleineen ja sosiaalitiloineen. Muistin tehdä tällä kerralla MELKEIN kaiken sääntöjen mukaan. Kun otin koiran sisään, istutin sen hetkeksi kalibroimaan nenää. Sen jälkeen lähdin käymään rakennusta läpi melko järjestelmällisesti. Noh, yksi nurkka jäi katsomatta, kun Leo nuuski yhtä ovenalustaa ja lähdin vähän turhan innokkaasti koiran perään. Se merkkaus ei tuottanut tulosta sillä hetkellä ja jatkoimme etsimistä jonkinlaisessa järjestyksessä. Lopulta löytyi yksi ukko, vaikka kolme oli piilotettu. Siinä vaiheessa olin käynyt rakennuksen läpi hyvin pitkälti kokonaan. Kun kysyttiin, että mitä on katsomatta tai missä koira on reagoinut, niin osasin kuitenkin sanoa, että se oven merkkaus pitäisi katsoa tarkemmin ja lisäksi se ensimmäinen tila, johon tultiin. Siellä Leo oli nenä pystyssä, mutta toki tilassa oli ihmisiä ja reppuja ja vaatteita ja kaikkea. Halusin kuitenkin katsoa senkin tarkemmin. Noh, se ovenmerkkauskohta oli semmonen, missä Leo lähti nytkin tarkentelemaan. Päättelin sitten itse, että maalimies on varmaankin yhden avonaisen oven takana ja siellähän se oli. Vielä kun saisi koirankin löytämään sen ihmisen. Leon piti mennä about 30 sentin päähän piilosta ennen kuin kadonnut löytyi. On nuo oventaukset vaan pirullisia! Se kolmas kadonnut löytyi siitä ensimmäisestä tilasta ja ihan läheltä sisääntulo-ovea. Leo oli kuulemma reagoinut etsittävään silloin heti alussa, mutta minä en sitä huomannut, kun olin niin keskittynyt siihen, että Leon täytyy istua ja kalibroida sitä nenäänsä. Kyllähän Leo siinä haisteli heti alussakin, mutta kun siinä oli niitä takkeja ja vaikka mitä, niin ajattelin haistelun johtuvan niistä. Hyvä treeni joka tapauksessa. Olen minä jotain oppinut, mutta ihan perillä ei olla kyllä vieläkään. Aina kun muistan jonkun asian, niin joku muu unohtuu. Pöh! Leo meni kuitenkin omasta mielestäni aika sopivaa vauhtia, enkä tällä kerralla paineistanut sitä häsläämistilaan muistaakseni missään vaiheessa. Vaikka tämäkään treeni ei mennyt täydellisesti, niin taputan nyt kuitenkin itseäni selkään edes vähän.

Kuva toisesta rakennusetsintäharjoituksesta

Sunnuntaina tein tokoilussa Leon kanssa liikkeiden aloituksia ja ruutua. Olen täälläkin kirjoittanut,että Leo on häiriöherkkä, mutta kyllä se vika taitaa jälleen kerran olla minussa. Kun keskityn täysillä, niin Leokin keskittyy. Ruudussa Leksa on jossain vaiheessa näköjään ruvennut menemään ruudun yli. Nyt kun mietin, niin on se tainnut tehdä sitä jo vähän aikaa. En vaan aikaisemmin ollut huomannut, että se tekee sitä aika systemaattisesti. Olipa siis hyvä, että oli uusi silmäpari katsomassa meidän touhuja! Koulutussession antina oli siis se,  että mun täytyy keskittyä tekemiseeni täysillä. Ja nyt pitää muistuttaa Leksaa, että mikä se oikea kohta siellä ruudussa olikaan. Kosketusalustaa suositeltiin ja saatan jopa ottaa sen käyttöön. Ehkä.

Tein sunnuntaina Leon kanssa vielä hyppytekniikkatreeniäkin. Se oli ihan uusi juttu Leksalle ja sen kyllä huomasi. Aluksi Leo yritti juosta lopussa olevalle lelulle hyppyesteiden ohitse. Kun sain sen sitten ymmärtämään, että ne lelun edessä olevat esteet on tarkoitettu hypättäväksi, niin Leo meni esteet tyyliin boing, BOING, boooiing, bo-boing, boinks. Eli viisi samankorkuista estettä, mutta viisi erilaista pomppua by Leksa. Seuraava toisto meni jo paremmin ja viimeistä estettä siirrettiin. Lisää toistoja ja viimeistä estettä siirrettiin joka toistolla. Leksa taisi oppia jotain uutta ja treeni oli sille selvästi raskas. Leo pomppi muutaman matalan esteen muutaman kertaan ja kieli roikkui melkein polvissa. Sivustakatsojien mielestä Leon hyppytekniikka näytti hyvältä. Tassut eivät tömisseet ja hypätessä kropan muoto näytti oikealta. Olen tähän arvioon tyytyväinen, itse kun en tästä asiasta tiedä ja ymmärrä oikein mitään. Voisin kuitenkin kuvitella osallistuvani jonkinlaiselle hyppytekniikkakurssille tämän kokemuksen jälkeen.

Pikkukoiraset eivät päässeet treenaamaan viikonlopun aikana mitään. No paitsi vieraassa paikassa nukkumista. Petoa ei tuntunut jänskättävän yhtään. Kävin huoneessa illan mittaan monta kertaa katsomassa, että miten siellä menee. Peto oli ovella vastalla joka kerta, mutta sängyllä oleva Pedonmuotoinen painauma kertoi, että Peto oli varmaankin ollut nukkumassa ja tullut ovelle vaan minua vastaan. Pinksu-panksu oli normaali epämiellyttävä matkaseuralainen, eli autossa riehuttiin normaaliin tapaan. Oli se välllä rauhassakin ja yöllä se ei kyllä riehunut yhtään, vaan oli boksissaan tosi kiltisti.

Extempore-leirin lisäksi viimeviikon tapahtumiin mahtui osteopaattista hierontaa Leolle ja Viiville. Molemmilla oli taas ihan kiitettävästi jumeja. Olen seuraillut Viivin takajalkojen käyttöä viimekuukausina ja tullut siihen tulokseen, että siellä suunnalla on jotain vikaa. Joskus riehumisen jälkeen Viivi jopa pitää oikeaa takajalkaa välillä koukussa kroppansa alla ja pomppii vähän matkaa kolmella jalalla. Hieroja tutki jalat nyt huolella ja totesi, että oikean takalajan polvi on hieman löysä ja lonksuu vähän. Se ei mene pois paikaltaan, mutta liikkuu kuitenkin vähän liikaa. Ilmeisesti Viivi välttelee jalan käyttämistä ja sen vuoksi kropan etupää jumiutuu. Selkä myös kipeytyy kropan vääränlaisen käytön vuoksi. Hieroja epäili, että polviongelma on traumaperäinen. Ja onhan Viivin polvet tutkittu nuorena ja ne olivat ihan kunnossa. Tuollainen vika tulee kuulemma yleensä sellaisessa tilanteessa, että jalka tarttuu johonkin ja koira tempaisee jalkaansa. Täytyy nyt sitten seurailla tilannetta ja miettiä, mitä tuolle tehdään. Vai tehdäänkö mitään.

Leolla oli myös jumeja ja lukkoja selässään. Hierojan mukaan Leon alaselän nikamavälit ovat tiukat tai ahtaat (mikä mahtaa olla oikea termi). Hän suositteli Leon selän ja lannerangan kuvaamista varmuuden vuoksi. Hänen mukaansa selkä on todennäköisemmin ok ja jumit johtuvat vain Leon räjähtävästä liikkumistavasta, mutta varmuuden saamiseksi kuvaaminen kannattaisi tehdä.

Tuli tehtyä alkuvuodesta vähän ylitöitä ja ajattelin säästellä niitä rahoja jotain lomareissua varten. Mutta nähtävästi laitan ne nyt sittenkin eläinlääkäriin. Mutta tämmöstähän tämä koiranomistaminen on. Jos on tehnyt valinnan, että haluaa pitää koiria, niin turha valittaa siitä syntyvistä kuluista.

Petonen on tällä hetkellä hoidossa, joten sen edistymisestä ei nyt ole tietoa. Maanantaina Petsku oli kotosalla työpäivän ajan, mutta en ole saanut naapureilta ainakaan mitään raporttia päivästä. Pedon mielentila kotiin tullessa oli semmonen, että ei se ole tainnut ihan rauhassa olla. Mutta mitään erityisempiä riehumisen jälkiäkään ei ollut näkyvillä. Vaikea sanoa, miten päivä on mennyt. Seurailen tilannetta.

Mutta tämmöstä tällä kerralla. Leiriltä taisin löytää sen hieman kadoksissa olleen tokokipinän ja ilmoittaudun kokeisiin nopeasti, ennen kuin fiilis menee ohi. Nyt varmaan kannattaisi sitten treenailla vähän ahkerammin ;) Jos vaikka kokeilisi tehdä kaikki liikkeet putkeen ainakin kertaalleen ja lähtisi sitten siitä korjaamaan rikkinäisiä osia.