Välillä jotain muuta

En tiedä oliko viime viikonlopun reissu Pedon ahdituksen kannalta hyvä vai huono juttu. Mutta yhtäkaikki, tulipa lähdettyä koiraleirille aika lyhyellä varoitusajalla. Alunperin oli tarkoitus, että menen lauantaina käymään vaan päiväseltään, mutta jäinkin sitten yöksi ja treenailin vielä sunnuntainakin.

Lähdin lauantaiaamuna ajelemaan kohti Kannusta. Vähän oli semmonen olo, että voisihan sitä jäädä yöksikin, jos leirillä on tilaa. Sen vuoksi otin mukaan edes yhdet vaihtohousut ja Pedon lääkkeet. Sitten kuitenkin päätin, että en voi jäädä yöksi, enkä pakannut mitään muuta mukaan. Ajattelin, että näin en voi sitten muuttaa mieltäni paikanpäällä. Vaan mitäpä muuta sitä ihminen tarvitsee, kun parin puhtaita housuja, koirat ja niiden lääkkeet :D Siwasta sai koirille jauhelihaa, pakasterasioita ruoka-astioiksi ja itselle illaksi pari sihijuomaa.

Lauantaina tokoilin Leon kanssa vähäsen hallilla. Tein seuraamispätkiä ison peilin edessä ja tuota... pitäisi varmaan tehdä semmosta enemmän. Ei näyttänyt seuraaminen kyllä yhtään niin hienolta, kun olin kuvitellut sen näyttävän. Lisäksi Leo sai harjoitella paikkamakuuta leuka maassa ja kunnon häiriöissä. Aika hyvin Lerppu kyllä pitää leukaansa alhaalla, mutta kyllä sitä joutuu muistuttelemaan. Täytyy kai nyt vaan ottaa nollatoleranssi asian kanssa ja treenata se kunnolla loppuun saakka. Olen lipsunut asian kanssa ihan liikaa. Noh, paikkamakuun häiriönä oli muun muassa 10-viikkoinen australianpaimenkoiranpentu, jonka kanssa harjoiteltiin rullalautailua. Leon oli pakko nostaa pää ja katsoa tapahtumaa korvat tötteröllä, mitä en kyllä yhtään ihmettele. Ihan jouduin pariinkin kertaan huomauttamaan, että leuka täytyisi pitää kuitenkin maassa. Olinkohan kohtuuton?

Iltapäivällä ohjelmassa oli rakennusetsintää. Leolle ja minulle tehtiin semmonen treeni, että mentiin ensimmäisinä, enkä minäkään ollut nähnyt rakennusta ennen. Mielenkiintoinen rakennus työpajoineen, konehalleineen ja sosiaalitiloineen. Muistin tehdä tällä kerralla MELKEIN kaiken sääntöjen mukaan. Kun otin koiran sisään, istutin sen hetkeksi kalibroimaan nenää. Sen jälkeen lähdin käymään rakennusta läpi melko järjestelmällisesti. Noh, yksi nurkka jäi katsomatta, kun Leo nuuski yhtä ovenalustaa ja lähdin vähän turhan innokkaasti koiran perään. Se merkkaus ei tuottanut tulosta sillä hetkellä ja jatkoimme etsimistä jonkinlaisessa järjestyksessä. Lopulta löytyi yksi ukko, vaikka kolme oli piilotettu. Siinä vaiheessa olin käynyt rakennuksen läpi hyvin pitkälti kokonaan. Kun kysyttiin, että mitä on katsomatta tai missä koira on reagoinut, niin osasin kuitenkin sanoa, että se oven merkkaus pitäisi katsoa tarkemmin ja lisäksi se ensimmäinen tila, johon tultiin. Siellä Leo oli nenä pystyssä, mutta toki tilassa oli ihmisiä ja reppuja ja vaatteita ja kaikkea. Halusin kuitenkin katsoa senkin tarkemmin. Noh, se ovenmerkkauskohta oli semmonen, missä Leo lähti nytkin tarkentelemaan. Päättelin sitten itse, että maalimies on varmaankin yhden avonaisen oven takana ja siellähän se oli. Vielä kun saisi koirankin löytämään sen ihmisen. Leon piti mennä about 30 sentin päähän piilosta ennen kuin kadonnut löytyi. On nuo oventaukset vaan pirullisia! Se kolmas kadonnut löytyi siitä ensimmäisestä tilasta ja ihan läheltä sisääntulo-ovea. Leo oli kuulemma reagoinut etsittävään silloin heti alussa, mutta minä en sitä huomannut, kun olin niin keskittynyt siihen, että Leon täytyy istua ja kalibroida sitä nenäänsä. Kyllähän Leo siinä haisteli heti alussakin, mutta kun siinä oli niitä takkeja ja vaikka mitä, niin ajattelin haistelun johtuvan niistä. Hyvä treeni joka tapauksessa. Olen minä jotain oppinut, mutta ihan perillä ei olla kyllä vieläkään. Aina kun muistan jonkun asian, niin joku muu unohtuu. Pöh! Leo meni kuitenkin omasta mielestäni aika sopivaa vauhtia, enkä tällä kerralla paineistanut sitä häsläämistilaan muistaakseni missään vaiheessa. Vaikka tämäkään treeni ei mennyt täydellisesti, niin taputan nyt kuitenkin itseäni selkään edes vähän.

Kuva toisesta rakennusetsintäharjoituksesta

Sunnuntaina tein tokoilussa Leon kanssa liikkeiden aloituksia ja ruutua. Olen täälläkin kirjoittanut,että Leo on häiriöherkkä, mutta kyllä se vika taitaa jälleen kerran olla minussa. Kun keskityn täysillä, niin Leokin keskittyy. Ruudussa Leksa on jossain vaiheessa näköjään ruvennut menemään ruudun yli. Nyt kun mietin, niin on se tainnut tehdä sitä jo vähän aikaa. En vaan aikaisemmin ollut huomannut, että se tekee sitä aika systemaattisesti. Olipa siis hyvä, että oli uusi silmäpari katsomassa meidän touhuja! Koulutussession antina oli siis se,  että mun täytyy keskittyä tekemiseeni täysillä. Ja nyt pitää muistuttaa Leksaa, että mikä se oikea kohta siellä ruudussa olikaan. Kosketusalustaa suositeltiin ja saatan jopa ottaa sen käyttöön. Ehkä.

Tein sunnuntaina Leon kanssa vielä hyppytekniikkatreeniäkin. Se oli ihan uusi juttu Leksalle ja sen kyllä huomasi. Aluksi Leo yritti juosta lopussa olevalle lelulle hyppyesteiden ohitse. Kun sain sen sitten ymmärtämään, että ne lelun edessä olevat esteet on tarkoitettu hypättäväksi, niin Leo meni esteet tyyliin boing, BOING, boooiing, bo-boing, boinks. Eli viisi samankorkuista estettä, mutta viisi erilaista pomppua by Leksa. Seuraava toisto meni jo paremmin ja viimeistä estettä siirrettiin. Lisää toistoja ja viimeistä estettä siirrettiin joka toistolla. Leksa taisi oppia jotain uutta ja treeni oli sille selvästi raskas. Leo pomppi muutaman matalan esteen muutaman kertaan ja kieli roikkui melkein polvissa. Sivustakatsojien mielestä Leon hyppytekniikka näytti hyvältä. Tassut eivät tömisseet ja hypätessä kropan muoto näytti oikealta. Olen tähän arvioon tyytyväinen, itse kun en tästä asiasta tiedä ja ymmärrä oikein mitään. Voisin kuitenkin kuvitella osallistuvani jonkinlaiselle hyppytekniikkakurssille tämän kokemuksen jälkeen.

Pikkukoiraset eivät päässeet treenaamaan viikonlopun aikana mitään. No paitsi vieraassa paikassa nukkumista. Petoa ei tuntunut jänskättävän yhtään. Kävin huoneessa illan mittaan monta kertaa katsomassa, että miten siellä menee. Peto oli ovella vastalla joka kerta, mutta sängyllä oleva Pedonmuotoinen painauma kertoi, että Peto oli varmaankin ollut nukkumassa ja tullut ovelle vaan minua vastaan. Pinksu-panksu oli normaali epämiellyttävä matkaseuralainen, eli autossa riehuttiin normaaliin tapaan. Oli se välllä rauhassakin ja yöllä se ei kyllä riehunut yhtään, vaan oli boksissaan tosi kiltisti.

Extempore-leirin lisäksi viimeviikon tapahtumiin mahtui osteopaattista hierontaa Leolle ja Viiville. Molemmilla oli taas ihan kiitettävästi jumeja. Olen seuraillut Viivin takajalkojen käyttöä viimekuukausina ja tullut siihen tulokseen, että siellä suunnalla on jotain vikaa. Joskus riehumisen jälkeen Viivi jopa pitää oikeaa takajalkaa välillä koukussa kroppansa alla ja pomppii vähän matkaa kolmella jalalla. Hieroja tutki jalat nyt huolella ja totesi, että oikean takalajan polvi on hieman löysä ja lonksuu vähän. Se ei mene pois paikaltaan, mutta liikkuu kuitenkin vähän liikaa. Ilmeisesti Viivi välttelee jalan käyttämistä ja sen vuoksi kropan etupää jumiutuu. Selkä myös kipeytyy kropan vääränlaisen käytön vuoksi. Hieroja epäili, että polviongelma on traumaperäinen. Ja onhan Viivin polvet tutkittu nuorena ja ne olivat ihan kunnossa. Tuollainen vika tulee kuulemma yleensä sellaisessa tilanteessa, että jalka tarttuu johonkin ja koira tempaisee jalkaansa. Täytyy nyt sitten seurailla tilannetta ja miettiä, mitä tuolle tehdään. Vai tehdäänkö mitään.

Leolla oli myös jumeja ja lukkoja selässään. Hierojan mukaan Leon alaselän nikamavälit ovat tiukat tai ahtaat (mikä mahtaa olla oikea termi). Hän suositteli Leon selän ja lannerangan kuvaamista varmuuden vuoksi. Hänen mukaansa selkä on todennäköisemmin ok ja jumit johtuvat vain Leon räjähtävästä liikkumistavasta, mutta varmuuden saamiseksi kuvaaminen kannattaisi tehdä.

Tuli tehtyä alkuvuodesta vähän ylitöitä ja ajattelin säästellä niitä rahoja jotain lomareissua varten. Mutta nähtävästi laitan ne nyt sittenkin eläinlääkäriin. Mutta tämmöstähän tämä koiranomistaminen on. Jos on tehnyt valinnan, että haluaa pitää koiria, niin turha valittaa siitä syntyvistä kuluista.

Petonen on tällä hetkellä hoidossa, joten sen edistymisestä ei nyt ole tietoa. Maanantaina Petsku oli kotosalla työpäivän ajan, mutta en ole saanut naapureilta ainakaan mitään raporttia päivästä. Pedon mielentila kotiin tullessa oli semmonen, että ei se ole tainnut ihan rauhassa olla. Mutta mitään erityisempiä riehumisen jälkiäkään ei ollut näkyvillä. Vaikea sanoa, miten päivä on mennyt. Seurailen tilannetta.

Mutta tämmöstä tällä kerralla. Leiriltä taisin löytää sen hieman kadoksissa olleen tokokipinän ja ilmoittaudun kokeisiin nopeasti, ennen kuin fiilis menee ohi. Nyt varmaan kannattaisi sitten treenailla vähän ahkerammin ;) Jos vaikka kokeilisi tehdä kaikki liikkeet putkeen ainakin kertaalleen ja lähtisi sitten siitä korjaamaan rikkinäisiä osia.