Vointiin liittyviä juttuja

Peto on nyt syönyt kuukauden verran niitä rauhoittavia. Ainakin tällä hetkellä lääkkeiden vaikutus on nähtävissä. Peto on rauhallinen (vähän liiankin) ja uninen. Lenkeillä Petsku jolkottelee mukana remmissä ja vapaana ollessaan sen jolkottelee melkein samaa vauhtia. Välillä näkee jopa pientä laukkaamista, mutta aika vähän. Kotona Peto nukkuu aika paljon sängyn alla, kun se ennen nukkui sängyn päällä. Kun lähden töihin, se katselee surkeana perään, eikä tietääkseni syö sille jätettyä herkkua kongin sisällä. Peto on vähän masentavaa katseltavaa tällä hetkellä. Mutta jatkan lääkitystä ja seurailen olotilaa vähän pidemmällä aikavälillä.

Lomaviikolla tein yhtenä päivänä niin, että jätin yhden ikkunan kaihtimen auki, että voin vakoilla vähän Pedon tekemisiä. Kun tulin kotiin n. puolentoistatunnin poissaolon jälkeen, hiippailin kurkkimaan ikkunasta. En tiedä, oliko Peto kuullut tuloni, vai oliko se viettänyt koko puolitoistatuntisen näkemälläni tavalla. Joo, se oli hiljaa, mutta selvästi ahdistunut. Peto seisoi eteisessä läähättäen ja tuijotti tuulikaapin ovea :( Vaikuttaisi siltä, että rauhoittavat ovat ainakin jonkin verran rauhoittaneet Petoa siinä mielessä, että se ei riehu poissaollessani samalla tavalla kuin ennen. Mutta ahdistusta ne eivät näytä poistaneen.

Työviikko meni melko hyvin (luullakseni) torstaihin saakka. Vaikka Petosella on lääkitys, sen ahdistus näyttää kuitenkin lisääntyvän, kun yksinolopäiviä tulee monta putkeen. Torstaina tuulikaapin oven lasi oli jälleen kuolaroiskeiden peitossa, eli Peto oli hyppinyt ja huutanut. Perjantaiksi otin sen sitten taas työpäivän ajaksi autoon. Viikonloppu meni tietenkin hyvin, kun Peto on ollut menoissani mukana ja tänään minulla on lomapäivä. Tämä viikko menee nyt sitten niin, että olen tiistain ja keskiviikon normaalisti töissä ja torstaina olen etäpäivällä. Eli siis kotona. Yritän viritellä läppärin tänään jotenkin niin, että saisin jonkinlaisen webbikameran kuvaamaan huomista työpäivää. Katsotaan, mitä sillä selviäisi.

Viimeviikon perusteella Peto pystyy olemaan rauhassa ehkä pari - kolme työpäivää peräkkäin. Mahtaisiko se sitten auttaa, jos tekisin viikon keskivaiheilla etäpäivän tai ottaisin Pedon päiväksi autoon? Sitä ajattelin nyt seuraavaksi kokeilla.

Viivin ja Leon olotilasta sitten jotakin uutta. Viivi oli tuossa jonkin aika sitten hampaiden putsauksessa ja samalla reissulla Leon selkä kuvattiin. Viivin hampaat olivat kuulemma todella kuluneet (sen olin myös itse huomannut), mutta muuten ihan ok kunnossa. Eläinlääkäri kysyi, että pureskeleeko Viivi kiviä. Tietääkseni ei, mutta luitahan se jyystää välillä motan tuntia putkeen. Hammaskivet putsattiin ja samalla rauhoituksella myös Viivin polvi kuvattiin. Hereillä ja lihasten jännityksessä polvi tuntui ihan hyvältä, mutta rahoitettuna eläinlääkäri huomasi tunnustellessa, että Viivin oikea polvi naksuu vähän. Siitä otettiin kuva ja luusto näyttää olevan polvessa ihan kunnossa. Yhdessä kohdassa näkyi jotain vaaleaa, joka saattaa olla jonkinlaista arpikudosta. Eläinlääkärin mukaan polvessa on todennäköisesti ollut joskus jonkinlainen vamma, joka on parantunut. Päädyttiin siihen, että asialle ei tehdä tällä hetkellä mitään, mutta jos oireet lisääntyvät, niin katsotaan uudelleen. Ontuminen viimeaikoina johtuu kuitenkin todennäköisesti siitä, että Viivin vasemmassa takajalassa oli yksi antura vähän turvoksissa, eli se on aristellut sitä. Anturakaan ei näyttänyt kuitenkaan tulehtuneelta tai mitään, joten myöskään sille ei tehdä mitään. Tällä hetkellä antura ei enää tunnu vaivaavan Viiviä.

Leon selkä ja lonkat sitten. Pyysin ottamaan lonkistakin kuvan samalla rauhoituksella. Nikamavälit olivat ok, kuvissa ei näkynyt mitään ahtautta. Lannenikamat olivat muuten ok, mutta viimeinen lannelikama ja ensimmäinen häntänikama ovat yhteenkasvaneet. Eläinlääkärin mukaan sen ei pitäisi vaivata koiraa ollenkaan. Googlettelemalla löysin yhden kirjoituksen, jonka mukaan vaiva voi aiheuttaa vanhemmiten takapään jäykkyyttä. Toisessa kirjoituksessa taasen luki, että se ei haittaa koiraa. Että tiedä nyt sitten. En aio kuitenkaan tämän löydöksen perusteella rajoittaa harrastuksia mitenkään. Alla olevassa kuvassa ympyröitynä se yhteenkasvanut kohta:

Ehkä Leon heikko takapään käyttö johtuu sitten tuosta. Alla vielä kuva lonkista, siitä en osaa paikallista tuota yhteenkasvanutta kohtaa (mahtaako se edes näkyä toisesta suunnasta otetussa kuvassa)

Eläinlääkärin mukaan lonkat ovat kunnossa. Itse en ole mikään asiantuntija, mutta tiiviltä nuo näyttävät. Virallista lausuntoa en Kennelliitosta tarvitse, koska eipä paperitonta koiraa jalostukseen kuitenkään käytetä. Eikä muutenkaan sellaista, jolla on mikään nikamavika, haittasi se koiraa tai ei.

Olisi tietysti ollut kiva, että selkä olisi ollut kokonaan ihan priimaa, mutta onneksi mitään elämistä ja harrastuksia haittaavaa ei löytynyt. Eli jatkamme Leon kanssa elämään ihan samalla vauhdilla kuin tähänkin saakka :)

Viikonloppuna olin Leon kanssa raunioleirillä, mutta siitä kuulumisia sitten joku toinen kerta. Odottelen tässä vähän, jos saisin jotain kuva- tai videomateriaalia viikonlopusta. Niin ja pikkukoiraset olivat tietty reissussa mukana.