Rauniokurssin antia

Noniin, nyt se rauniokurssilta luvattu selostus. Tällä kerralla kouluttajina olivat Nina Pulli ja Annika Himanen. Kurssi aloitettiin sillä, että jokaisen piti kirjoittaa ylös omat tavoitteet ja miten niihin tavoitteisiin pääsee. Oma tavoitteeni oli, että voisin tehdä Leon kanssa rauniokokeita ja siihen tavoitteeseen pääsee harjoittelemalla riittävästi ja oikeita asioita. Haasteena tässä minulla on se, että en ole koskaan nähnyt moista koetta livenä, enkä siis ihan tarkkaan tiedä, mitä asioita koetta varten pitäisi harjoitella. Halusin joka tapauksessa Leolle haastavampia harjoituksia ja jonkinlaisia häiriöitäkin. Tavallaan FRF-toimintakin voisi olla kiinnostavaa, mutta itselläni ei ole kyllä rahkeita siihen hommaan. Ei ole aikaa, enkä usko muutenkaan, että mulla olisi oikeasti riittävästi rohkeutta mennä oikeille raunioille mädäntyvien ruumiiden keskelle. Näkisin varmaan painajaisia elämäni loppuun saakka.

Lauantaina Leksalle tehtiin pointtaustreeni. Kouluttajien mukaan raunioilla kannattaa varsinkin näin alkuvaiheessa laittaa yksi ihminen piiloon kerrallaan, että koira ei voi vaihtaa maalimieheltä toiselle kesken tarkennuksen. Lisäksi on otettava huomioon, että ei tehdä koiralle epäreilusti laittamalla ihmisiä piiloon sellaiselle alueelle, jonka koira on jo etsinyt. Tällä ajatuksella Leolle tehtiin kolme ukkoa hieman haastavimpiin piiloihin. Ei siis ihan avoimiin piiloihin, mutta ei nyt umppareitakaan. "Häiriönä" kasoilla kulki ihmisiä siellä täällä. Tästä harjoituksesta ei jäänyt mitään erikoista mieleen. Leo pointtasi mielestäni hyvin, eikä edes yrittänyt haukkua, vaikka yhden piilon kohdalla se joutui tekemään vähän enemmän töitäkin. Hyvä aloitus siis. Nähtiin, missä mennään.

Lauantain ruokatauolla käytiin läpi siihen saakka tehtyjä harjoituksia. Saatiin hyvä keskustelu aikaan palkkaamisesta. Se on asia, johon pitäisi muistaa paneutua aina kunnolla. Kouluttajat kertoivat, että heidän koiransa eivät etsi ainuttakaa ukkoa, ennen kuin niille on rakennettu palkka kuntoon. Palkan täytyy olla sellainen, että koira todella haluaa sitä ja on valmis tekemään mitä vaan saadakseen palkkansa. Se ei riitä, että koira on tyytyväinen tai että palkka on melko hyvä. Se on oltava parasta, mitä koira tietää. Monesti maastossa maalimies on koiralle helpommin saavutettavissa ja joku palkka saattaa toimia. Mutta raunioilla koira saattaa joutua suurempien haasteiden eteen ja silloin "melko hyvä" palkka ei välttämättä riitä viemään koiraa niin pitkälle. Tämä keskustelu käytiin juurikin sen vuoksi, että parilla koiralla oli havaittavissa motivaation puutetta. Koirat jaksoivat työstää hankalaa piiloa vähän aikaa, mutta kun haaste tuntui liian hankalalta, koirat antoivat periksi. Kouluttajien mukaan ongelma on useimmiten näissä tapauksissa palkassa. Tämä asia jäi itselleni mieleen muhimaan erityisesti sen vuoksi, että olen tällä hetkellä toisena vetäjänä alkeiskursilla. Ymmärrän kyllä, että kukaan ei halua tulla sellaiselle kurssille, jossa käytetään koko kurssi siihen, että palkkaillaan koiria. Vaikka todellisuuden nimissä parin kuukauden kurssi siihen asiaan olisi hyvä käyttää. Leon kanssa olen mielestäni kuin sattuman kaupalla onnistunut löytämään oikean palkan. Onneksi Leksalla on tekemiseen niin hyvä motivaatio, että se on tällä hetkellä aika hyvässä kuosissa, vaikka palkkauksen kanssa on kyllä tehty matkan varrella virheitä. Taisi se meidän ilmaisuongelmakin aikanaan johtua ihan vaan väärästä palkasta...

Aika tyytyväiseltä näyttää :)

Sunnuntaina toivoin Leolle vielä haastavampaa harjoitusta. Sanoin, että ei ole tarkoitus tokikaan tehdä harjoitusta, jossa koira epäonnistuu. Mutta haluaisin kuitenkin, että se joutuisi vähän miettimään, eikä saisi palkkaansa liian helpolla. Mielestäni se meni lauantaina vähän "rallatellen" ja olin sitä mieltä, että Leokin olisi tyytyväisempi, jos se joutuisi näkemään vähän enemmän vaivaa. Ja sain mitä tilasin ;) Ensimmäinen ukko laitettiin syvään vaakaputkeen, jossa oli matkalla ohitettavana myös "pressuverho". Harjoitus tehtiin heittopalkalla. Eli minä heitin Leon palkan koulutajalle, joka heitti pallon toiselle kouluttajalle ja hän vei palkan "johonkin". Sitten koira päästetään perään. Leo lähti vauhdilla, mutta joutui tekemään töitä löytäkseen perille. Toinen ukko oli pystysyvässä kaivossa ja Leo joutui tekemään siinäkin vähän töitä. Ainakin ylittämään pari vaikeaa kasaa. Niin ja tämäkin siis heittopalkalla. Kolmannella maalimiehellä kävi pieni väärinymmärrys. Kysyin, että onko maalimiehellä palkka valmiina ja kouluttaja sanoi, että on. Hän oli kuullut väärin ja luuli minun kysyvän, että onko maalimies nyt valmis ja voinko heittää palkan. Eli tässä kävi sitten niin, että lähetin Leksan ilman heittopalkkaa. Hyvin se meni siitä huolimatta. Nyt maalimies oli yhden ylitettävän kasan takana putkessa niin, että edessä oli pressu. Leo oli kuulemma kokeillut pressua aluksi varovasti yhdella tassulla... sitten toisella tassulla... ja sen jälkeen Leo puski pressun läpi. JEE!

Loppupalaverissa kouluttajat olivat sitä mieltä, että Leo olisi melko valmis kokeeseen. Toki pointtaamista kannattaa harjoitella vielä lisää ja ilmaisukin täytyisi ottaa mukaan. Heidän mielestään ilmaisun kanssa tuskin tulee mitään ongelmia, Leo todennäköisesti haukkuu joka tapauksessa, jos maalimies ei sitä palkkaa. Kun kerran Leo osaa kuitenkin ilmaista jo.

Täytyy nyt sitten katsoa, miten tässä pääsisi raunioille harjoittelemaan vähän enemmän. Kesäloman aikana voisin tehdä "opintomatkan" johonkin rauniokokeeseen, niin tulisi sekin nähtyä. Taas on uutta treeni-intoa ja -ajatuksia pää täynnä.

Täytyy kyllä sanoa, että tämä koko kolmen kerran rauniokurssi oli todella hyvä. Aluksi oli luentokerta ja sitten nämä kaksi treeniviikoloppua. Itse olen todella kokematon raunioilla, mutta nyt ainakin tiedän, miten ne MM-kisavoittajat treenaavat. Eli sain todella paljon eväitä omaan treeniin ja myös muiden koirien palkkaamiseen. Näitä vaan lisää!