Tokoa, hälytreeniä ja vaikeita päätöksiä

Ilmoitin Leon taas kerran tokokokeeseen hetken mielijohteesta, enkä sitten muistanut tai ehtinyt muka treenata edes kunnolla ennen koetta. Seuraavaan kokeeseen voisin vaikka kokeilla kunnolla valmistautumista ;)

Huonosta valmistautumisesta huolimatta kokeessa oli monta hyvääkin asiaa, vaikka lopputulos ei ollut kummoinen. Tässä koe eriteltynä:

Paikalla makaaminen 3 minuuttia, ohjaaja piilossa: 9. Tuomari sanoi, että Leo oli ollut levoton ja vinkui vähän. Kisakumppani oli kuitenkin videoinut paikkamakuun ja videolta selvisi seuraavaa: Leo meinasi nousta jo ennen kuin ehdin piiloon. Se kai kuitenkin muisti, että ei saa nousta ja jatkoi makoilua hieman alkuperäistä vinommassa asennossa. Aina välillä Leo oli katsellut vieressä olevaa koiraan ilmeellä "Mä oon Leo, kukas sä oot". Noin puolessa välissä Leo meinasi nousta toistamiseen, mutta näytti taas muistavan, että ei saa nousta. Se jäi makaamaan vähän lisää vinompaan asentoon. Ilmaa se haisteli vähän väliä ja vinkuikin vähän. Pysyi nyt kuitenkin, mutta eihän tuo hyvä juttu ole. Ihmettelinkin piilosta tullessa, että mitähän Leo on puuhaillut, kun se oli niin vinossa.

Seuraaminen taluttimetta: 9. Annoin pari lisäkäskyä, ei ollut parasta seuraamista meiltä.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 0. Leo jäi seisomaan. Ja mikä typerintä, minä näin sen, enkä tajunnut antaa toista käskyä. Jos se olisi mennyt toisella käskyllä, tästä olisi tullut vielä pisteitä.

Luoksetulo: 8. Pysähtyminen olisi saanut olla nopeampi. Ja ennen ja jälkeen pysähdyksen taisi olla eri vauhti.

Seisominen seuraamisen yhteydessä:10. Tämähän meni hyvin jo aikaisemminkin ;)

Noutaminen:10. Eipä tainnut tuomari kuulla sitä murahdusta.

Kauko-ohjaus: 0. Ei noussut taaskaan, ei. Täytyy nyt oikein miettiä, että mikä tässä liikkeessä on nyt se ongelma ja miten se korjataan. Sanoisin, että tähän täytyy saada kierroksia lisää tavalla tai toisella.

Estehyppy: 10. Ei mitään erikoista, perushyvä.

Kokonaisvaikutus: 9. Muistaakseni tuomari ei sanonut mitään kummemmin. Tai sitten en kuunnellut, jos sanoikin. Omasta mielestäkin Leo oli vähän vetelys.

Tällä suorituksella VAS:n kokeesta 138/200 pistettä ja III-tulos. Tuomarina Ilkka Sten. Korjauslistalla paikkamakuu (ikuisesti näemmä) ja kaukokäskyt. Tuo väärä asento oli mielestäni joku ihme häiriö, mutta ei se varmasti haittaisi, vaikka jääviäkin treenaisi enemmän.

Maanantaina meillä oli sitten hälytreenit. Saimme Leon kanssa sellaisen tehtävän, että annettuun koordinaattipisteeseen täytyy siirtyä polkupyörällä koiran kanssa. Pientä häsläystä tuli siitä, että en ole ajanut jalkajarrullisella pyörällä varmaan kymmeneen vuoteen. Yritin jarruttaa koko ajan vaan käsijarrulla, jota ei ollut :D Hyvin meillä kuitenkin meni, kunhan päästiin vauhtiin. Ajattelin siinä pyöräillessä, että mahtaakohan Leo reagoida hajuun, jos sellainen tulee vastaan tässä tilanteessa. Ja tsädäm, yhtäkkiä Leo veti mut melkein kumoon, kun nenä veti metsään päin. Pysähdyimme ja soitimme johtoon, että koira reagoi metsään päin sekä ilmoitimme kohdan koordinaatit. Alunperin meille sanottiin, että se ensimmäinen koordinaattipiste pitää mennä tarkistamaan mahdollisimman nopeasti. Mietin siinä sitten, että kumpikohan tässä on nyt prioriteetissa ensin. Kun johdosta sanottiin, että saamme päättää itse, tarkistammeko reaktion, niin päätin sitten päästää koiran irti hetkeksi. Ja sinnehän se singahti metsään aivan sataa ja haukkuminen alkoi melkein heti. Maalimies oli n. 15 metrin päässä tiestä ja tämän tehtävän tarkoitus olikin juuri se, että ajamme pyörällä ohi tästä kohdasta ja koira saisi maalimiehen hajun tielle. Jätimme maalimiehen muiden koirakoiden löydettäväksi ja lähdimme takaisin johtopaikalle. Leo sai juosta vinkupallosukkansa kanssa ja onnellinenhan se olikin. Kerrankin saa juosta, eikä matte jarruttele jatkuvasti. Järjestäjille kiitos hyvästä ja erilaisesta treenistä! Ja Leolle kiitos, että olet niin... sinä. Mun superkoira <3

Sitten siihen vaikeaan asiaan... Pedostahan tässä on kyse. Aina välillä pari päivää menee aika hyvin, mutta nyt viimeviikkoina huonoja ja vielä huonompia päiviä on riittänyt. Pari viikkoa sitten Peto oli pissinyt pitkin kämppää monena päivänä ja tuulikaapin ovi saa uutta ulkonäköä joka päivä. Ovi on oikeastaan joka päivä kuolassa, samoin lattia oven edessä. Lisäksi sitte on niitä pissoja milloin missäkin. Sen jälkeen, kun Peto pissi mun sänkyyn, se on viettänyt työpäivät Leon kanssa eteisessä. Ei ole enää asiaa mun makkariin silloin, kun en ole kotona. Siinä sai pyykätä heti kaksi päivää, että sain kaikki petivaatteet puhtaaksi. Eteisessäkin on enää pieni kuramatto, kun en viitsi pestä sitä isompaa mattoa monta kertaa viikossa. Tänään oli sitten sillä tavalla kiva päivä, että ilmassa oli ukkosen tuntua. Sitä ukkosta ei tullut koko päivänä, mutta Petoa asia oli nähtävästi huolestuttanut. Kun tulin kotiin töistä ja avasin ulko-oven, niin haistoin heti, että nyt on sitten kakittu. Ja kunnolla. Siivosin sitten pientä eteistäni puolitoista tuntia. Kakkia oli lattialla melko tasaisena massana ja voinette arvata, miltä näytti tuulikaapin ovi :( Pesin lattian kolmeen kertaa ja seinät kahteen kertaan. Se pieni kuramatto odottaa vielä ulkona ja mietin tässä, että mistäköhän sen kanssa aloittaisi. Vai veisikö koko maton vaan roskiin.

Nyt täytyy sanoa, että tähän loppuu mun jaksaminen. On aika antaa periksi ja päästää Peto ahdistuksestaan. En halua laittaa tuon ikäistä koiraa kiertoon, enkä tiedä löytyisikö sille edes uutta kotia. Kun on tuota ongelmaa ja lääkitystä ja erikoisruokavaliotakin. Ehkä usko, että kodinvaihtaminen ainakaan helpottaisi pikkumiehen ahdistusta. Tämä päätös on vaan todella vaikea tehdä. Peto on kuitenkin tavallaan "terve" koira, joka on luonteeltaankin aivan ihana. Pieni pusuttelija ja kainalossanukkuja, joka tulee toimeen kaikkien ihmisten ja koirien kanssa. Iloisempaa kaveria saa hakemalla hakea. Mutta jos suurin osa sen valveillaoloajasta on ahdistavaa, ja minäkin ahdistun joka päivä, niin järkevää on päästää irti. Vaikka se tuntuukin tosi pahalta.

En ole ihan vielä päättänyt päivämäärää. Joka tapauksessa aikalailla tässä viimeisiä päiviä tai viikkoja viedään. Ja nautitaan niistä täysillä.