Muistan, kun ihmettelin silloin joskus tämän pelastuskoiraharrastuksen alkutaipaleella, että mitä tarkoittaa jäljen nostaminen. Yksinkertaisuudessaan siis sitä, että koira löytää sen jäljen. En osaa kyllä sanoa, kuka ja koska tämä termin on keksinyt. Mun yksinkertaisessa mielessä olisi vaan simppelimpää puhua jäljen löytämisestä.
 |
| Vappulenkiltä |
Viimekirjoituksessa kerroin, että menin tietämättäni Leon kanssa takajälkeä (eli siis jälkeä väärään suuntaan. Taaksepäin) pitkän pätkän. Leo olisi halunnut kääntyä, mutta minä en antanut. Kun en tiennyt, mikä meillä oli ongelmana. Noh, päätin kuitenkin harjoitella Leon kanssa niitä jäljennostoja niin, että sillä on mahdollisuus lähteä vääräänkin suuntaan. Siitäpähän näkisin, että osaako Leo valita oikean suunnan. Ja osasihan se. Perantaina Leksalle tehtiin kolme jäljennostoa ja jokaisella se lähti oikeaan suuntaan. Toisessa nostossa se pöyri hieman ja varmisteli oikeaa suuntaa. Lähti kuitenkin varmasti oikeaan suuntaan, kun oli saanut asian itselleen varmistettua. Jälleen kerran näyttäisi siis siltä, että koiralla ei ole asian kanssa ongelmaa, vaan ongelma on taas siellä hihnan toisessa päässä. Päätin kuitenkin, että tätä asiaa on hyvä treenata ja samalla vaikeampia kulmia jäljelle tultaessa. Tuossa perjantaisessa harjoituksessakin kun tuli jäljelle maksimissaan 90 asteen kulmassa. Vaikealla kulmalla tarkoitan suunnilleen tätä:
Perjantaina tehtiin tosiaan jäljennostoja, metsälenkki ja Viiville pieni treeni. Viivi- Pinksula meinasi haljeta liitoksistaan, kun se näki ihmisen menevät metsään purkki kädessään. Pitelin Vinkua niin, että se ei nähtnyt, mihin piiloon mentiin. Kun sitten päästin sen, niin neiti lähti kuin raketti. Vauhtia oli todellakin enemmän kuin ajatusta. Melko helpon piilon paikantamiseen meni hieman aikaa, kun Viivi vaan juoksi edestakaisin ja ympyrää. Kun ihminen sitten löytyi kiven päältä ja heitti purkin Viiville, niin mummo meinasi taas poksahtaa, kun joutui odottamaan mua varmaan 10 sekuntia purkkia avaamaan. Että juu, kyllähän tuosta edelleen vauhtia ja intoa löytyy, vaikka eläkkeellä onkin :)
 |
| Evästauko |
Ja ainiin! Nythän mulle on käyny semmonen hirvittävä virhe, että olen unohtanut Leon synttärit! Mun pentu täytti viisi vuotta 22.4. eikä syntymäpäivää ole juhlistettu mitenkään. Lupaan ja vannon, että ostan tänään kaupassa käydessä jotain spesiaaliherkkuja koirille. Nyt ei ole tähän hätään mitään synttärikuvaakaan Leksasta, joten laitan pentukuvan arkistojen kätköstä:
 |
| Leo kasvattajallaan varmaankin n. 8-viikkoisena |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti