Maanantaina oli pelastuskoiratreenit ja harjoitusten teemana oli korkealla oleva maalimies. Viiville otin kolme ukkoa, josta yksi oli ojassa ja kaksi korkealla kivellä. Ojassaolevaa ihmisitä ei meinattu löytää ihan heti, mutta kun Viivi meni ojaan, se sai hajun heti. Ojassa ei ollut vettä maalimiehen onneksi. Kivelläolevat ukot olivat myös Vinkuselle aina kakunpaloja. Neiti ei haukkunut yhtään ennenkuin löysi reitin maalimiehelle.
Leolla oli kaksi ukkoa myös korkeilla kivillä. Ei ongelmia löytämisen eikä ilmaisun kanssa. Hallinan kanssa kylläkin. Koko talvi on treenattu aika pienillä alueilla ja erehdyin jo luulemaan, että Leo on oppinut pysymään lähempänä. Tehokasta itsepetosta näemmä. Herra huitelee tuhattajasataa pitkin metsää niin että sammal vaan pöllyää. Onneksi sillä on aika kantava haukku...
Muina päivinä olen koittanut lenkitellä koiria oman jaksamisen mukaan. Taas kerran minulla on ollut lämpöä jo monta päivää ja aina välillä täytyy ottaa vähän rennommin. Töitten jälkeen on mennyt muutamana päivänä parin tunnin päikkärit ja sen jälkeen koirat lenkille. Lenkin jälkeen ruokaa ja taas nukkumaan. Rasittavaa tällainen puolikuntoilu.
Leon kanssa olen koittanut ottaa joka päivä ainakin yhden rauhoittumisharjoituksen. Tuntuu, että herra on saattanut ymmärtää idean jotenkuten. Tänään otin vähän erilaisia kontaktikävely-kokeiluja. Leo ei ehkä katso ihan silmiin, mutta kyllä se mukana on oppinut kulkemaan vähän uudella tavalla. Se osaa kävellä jalkojenvälissä niin, että se katsoo ylöspäin. Lisäksi se osaa nyt kävellä kohtisuoraan edessäni, vaikka vaihtelen suuntaan. Osaapa tuo peruuttaakkin, jos kävelen kohti. Ehkä Leo näiden harjoitusten myötä oppii liikkumaan mukanani vähän paremmin ja katsomaan samalla ainakin kasvojani kohti. Aika näyttää, onko näistä harjoituksista paljonkin hyötyä. Lisäksi olen ottanut pieniä pätkiä seuraamista niin, että minä juoksen. Se hommahan meillä ei oikein ota sujuakseen, kun Leon mielestä haastan sitä leikkiin, jos juoksen.
Pedon agility jäi väliin työkiireiden vuoksi. Ei Peto ole kuitenkaan huomiotta jäänyt. Olen ainakin kerran päivässä mennyt Pedon kanssa kahdestaan omaan pihaan touhailemaan ja pöllöttämään. Pedosta on löytynyt myös aivan uudenlainen yhteistyövaihde, eikä sillä tarvitse nykyään pitää "karkuremmiä" omassa pihassa. Herra oikeastaan suorastaan tottelee, kun kiellän menemästä takapihalle tai pyydän tulemaan ulkoa sisälle taloon. Pedolta ihan hyvä suoritus, herra kun ei ole koskaan ollut mikään kuuliaisimmasta päästä koira.
Viivinkin kanssa olen yrittänyt pitää edes yhden kahdenkeskisen leikkituokion joka päivä. Eipä tässä sitten juuri muuta ehdikään, jos jokaisen kanssa yrittää touhata edes jotain kahdenkesken ja lenkittääkin vielä kaikki edes jollakin tavalla. Kameraakaan ei ole oikein jaksanut kantaa mukana, joten tämänkin kirjoituksen kuvat ovat vanhoja. Ja kevätsiivous - mikä se on?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti