Viivin ukot laitoin niin, että ensimmäinen oli käytävän syvennyksessä alueen alussa. Tässä Viivi on aikaisemmin usein tutkinut vastakkaisella seinällä olevia tavaroita (kaapelikeloja yms) ja piilo on ollut yllättävän vaikea. Tällä kerralla Viivi ehkä sattui menemään käytävällä niin, että näki maalimiehen, tai sitten haju tuli tällä kerralla selvemmin oikealta seinältä. Tämä löytyi siis heti. Toisen piilon tiesin jo etukäteen olevan hankala. Ihminen oli piilossa oven takana sellaisessa huoneessa, jossa on seinustoilla jotain hyllyjä. Ovi avautuu huoneeseen päin, joten koira ei näe etsittävää mennessää huoneeseen. Viivi sai kyllä aikalailla heti hajun, mutta ei meinannut löytää etsittävää millään. Se haisteli kyllä ovea ja oven ympäristöä huoneen ulkopuolella. Itse huone oli täysin pimeä. Viivi kävi vähän huoneen puolellakin ja päätti sitten haukkua "vähän sinne päin", kun kerran ihmistä ei löytynyt heti. Siinä se sitten haukkui ja haukkui vähän joka suuntaan. Kun huoneeseen osoitettiin taskulampulla, Viivi kävi kyllä ihan perällä asti, mutta ei vaan löytänyt etsittävää. Kyllä se ihan selvästi kertoi, että jossain tässä se on, mutta ei paikallistanut hajua ollenkaan. Taisin sitten omalla toiminnallani painostaa neitikoiraa aika tavalla, joten haukkuminen vaan jatkui ja jatkui. Yhden kerran se jopa pilkkopimeässä törmäsi minuun ja huusi "tässä on joku" -tyylisesti. Pyysimme sitten maalimiestä koputtelemaan vähän, mutta eihän Viivi kuullut sitäkään, koska haukkui kokoajan. Vihdoin ja viimein Vinkunen sitten sattui tunkemaan itsensä oikeaan väliin ja törmäsi ihmiseen. Kun maalimies sitten ojensi palkkaa, niin Viivi ei oikeasti nähnyt mitään, vaan joutui etsimään ihmisen käden ja sen päässä olevan purkin hajulla. Jäimme miettimään, että onko Viivin pimeänäössä vikaa, koska se ei oikeasti tuntunut näkevän yhtään mitään. Viimeistä piiloa helpotettiin sitten senverran, että tilaan laitettiin valot päälle. Tila oli aika iso käytävä, jossa oli keskella ja reunoilla jonkinsortin puiset tynnyritelineet. Tällä kertaa Viivi paikansi hajun oikealle seinälle ja lähti aikalailla järjestelmällisesti käymään telinettä läpi. Sieltä se maali sitten löytyi aika helposti edelliseen piiloon verrattuna. Hyvä, että saatiin loppuun onnistuminen sen hankalan piilon jälkeen. Harjoitusten loppuyhteenvetoon mennessä olin jo itsekin keksinyt, miten Viivin kanssa olisi pitänyt toimia siellä hankalalla piilolla. Painostamisen ja hermostuneen seisoskelun ja täpistelyn sijaan olisin voinut käskeä Viivin vaikka istuman ja rauhoittaa sitä hieman, vähän niinkun nollata tilanteen välissä. Nyt se vaan haukkui ja haukkui joka suuntaan ja välillä jo minullekin, että "tee jotain äläkä vaan seiso siinä!" Olin näköjään valinnut Viiville ihan oikean teeman sen harjoituksiin ja tuollaisia tosi hankalia piiloja pitäisi harjoitella enemmän. Harmi vaan, että tuollaisiin rakennuksiin ja luoliin ei pääse kovin usein. Metsässä samanlaista tilannetta ei tule vastaan kovin helpolla.
Leon kanssa olen nyt tosiaan panostanut harjoituksissa erilaisiin ilmaisutilanteisiin. Nyt laitoin ihmiset piiloihin niin, että Leo ei kovin helposti pystyisi haukkumaan makuulla. Ideana se, että se osaisi haukkua myös silloin, kun ei pääse siihen makuuasentoon. Ensimmäinen ihminen oli tikapuilla aika matalalla. Sillä tavalla, että Leon piti kuitenkin tajuta katsoa ylöspäin löytääkseen etsittävän. Siitä mentiin vauhdilla ohi. Toinen ihminen oli siinä pimeässä huoneessa yhdellä hyllyllä, johon Leo ylettyi katsomaan, mutta etsittävä ei ollut kuitenkaan lattian tasolla. Kolmas etsittävä oli pienellä rapputasanteella. Siinä Leo ei kovin helpolla mahdu makaamaan samalle tasanteelle etsittävän kanssa. No se toinen hyllylläolevan etsittävä löydettiin ensimmäisenä. Leo nousi hyllyä vasten ja haisteli maalimiehen käsivarren päästäpäähän. Kun Leksa sai varmistettua, että "jep, on se ihminen", Leo istui hyllyn viereen ja aloitti haukkumisen. Muutaman haukun jälkeen palkka ja sen jälkeen käskin Leon sille alueelle, jossa se juoksi edellisen etsittävän ohi. Nyt herrakoira sai hajun etsittävästä, mutta muutaman kerran siinä piti mennä edestakaisin, ennenkuin hajun kohde löytyi. Leo nousi tikkaita vasten ja haisteli taas etsittävää hieman. Sen jälkeen se taas istui ja aloitti haukkumisen. Palkka tuli taasen aika nopeasti jo muutaman haukahduksen jälkeen. Kolmattakin maalimiestä Leon oli pitänyt nuuhkaista poskesta ennen haukkumisen aloittamista. Siinäkin Leo taisi haukkua istualtaan, koska ei mahtunut pötköttämään. Onnistunut harjoitus siis, juuri tätä hainkin tällä treenillä. Loppuyhteenvedossa sain vähän pyyhkeitä toiminnastani Viivin kanssa, mutta Leon kanssa olin kuulemma ollut paljon parempi ohjaaja. Välillä näinkin päin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti