sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Jenni Ojalan tokokurssilla Leon kanssa

Mikäpä olisikaan parempi aika kaivaa esiin ne kaikki tokon ongelmat kuin viikkoa ennen ensimmäisiä virallisia kokeita? Oikeastaan ongelmat olivat suureksi osaksi tiedossa, joten sain mielestäni ihan hyviä vinkkejä Jenni Ojalalta. Jo aika alussa kurssia huomasin, että Jennin koulutustavat ovat monessa suhteessa aika erilaiset, kun Korreilla. Ehkä juuri siksi tuntui, että sain kurssista irti todella paljon ja uutta näkökantaa moneen asiaan.

Tällä hetkellä meillä on Leon kanssa suurimmat ongelmat seuraamisessa ja paikallamakuussa. Seuraamisessa kontakti ei pysy ja paikallamakuussa herra on kaikkea muuta paitsi rauhallinen. Joskus tuossa lopputalvesta tajusin itsekin, että en ole opettanut Leolle missään vaiheessa kunnolla katsekontaktia (tai oikein mitään kontaktia) ja päättelin seuraamisongelmien johtuvan siitä. Kevään mittaan olen tehnyt aika perustason kontaktiharjoituksia Leon kanssa ja vähäsen asia on edistynytkin. Nyt kurssilla tuli esiin, että mitä en ole harjoitellut juuri ollenkaan. Minä pönttö olen tehnyt kontaktiharjoituksia vaan niin, että Leo on paikallaan. Se ei osaa oikein ollenkaan kävellä ja pitää kontaktia samalla. Jos esimerkiksi yritän peruuttaa, se jää vaan paikalleen seisomaan ja tapittamaan. Ja kun Leo sitten ymmärtää lähteä liikkeelle, se hakee heti seuraamispaikkaa. Se ei sinänsä ole mikään hirvittävä vika, mutta siinä seuraamisessa kontakti ei vaan pysy riittävän hyvin. Aika pöllöä, etten ole tuotakaan taas itse tajunnut. Viivin kanssa kuitenkin aikanaan tein kontaktikävelyä todella paljon ennenkuin sille edes opetettiin seuraamista. Ja nykyään Vinkusella on seuraamisessa tosi hyvä katsekontakti. Ajattelin nyt viikon aikana yrittää saada jonkinlaista kontaktikävelyä aikaiseksi herran Lepanterin kanssa. Seuraamisen taidan jättää tauolle koko viikoksi ja palaamme sen suhteen asiaan kokeessa. Sen näkee sitten, miten se menee... ehkä päin pyllyä.

Rauhattomuus paikallamakuussa on ollut meillä ongelmana alusta saakka, enkä ole oikein vieläkään löytänyt sitä oikeaa tapaa sen korjaamiseen. Tänään sain ohjeeksi, että minun pitäisi opettaa Leksa rauhoittumaan ihan erillisenä asiana. Daaah, miksi tämäkin piti taas jonkun muun sanoa minulle. Eipä taas tällä koiranomistajalla leikkaa. Rauhoittumisharjoituksia tiedossa myös tämän viikon aikana... ja koko loppuelämän. Sekä koiralle että omistajalle.

"Jaahans, ja mitäs tuolla tapahtuu" 
Leon tyypillinen paikallamakuuasento. Kuva viimekesältä ja homma näyttää edelleen samalta...

Luulin, että noutokapulan pureskelusta olisi jo vähän päästy, mutta tällä viikolla kun harjoittelin tunnaria Leon kanssa kotipihassa, tunnarikapulasta suurinpiirtein lenteli lastuja, kun Leo-mies toi sitä minulle. Kysein neuvoja siihenkin ja sain taas uusia erilaisia vinkkejä. Niihin täytyy palata sitten tuon ensimmäisen tokokokeen jälkeen uudemman kerran.

Kun Korrit tuntuvat painottavan sitä, että koiran pitää tietää, mitä liikkeessä tapahtuu, niin Jenni taas suositteli ennemminkin yllätyksiä ja vaihtelua treeneihin. Toisen ryhmän kanssa tehtiin esimerkiksi noutokapulan heittoa ohjaajasta taaksepäin ja pari muuta hassua harjoitusta. Molemmissa koulutustavoissa on hyvät puolensa, joista pitäisi löytää ne itselleen ja omalle koiralleen sopivimmat. Leo on kyllä sellainen putkiaivo, että sillä menee pakka sekaisin, jos liikkeessä tapahtuu jotain odottamatonta. Toisaalta se on vilkas ja pitkästyy helpolla, joten jotain pieniä yllätyksiä harjoituksiin voisi kyllä mahduttaa. Jos ei nyt kuitenkaan ihan seuraavan viikon sisällä. Ja muutenkin Leolla on monessa perusasiassa vielä niin paljon opeteltavaa, että se pysyy aktiivisena ihan perustreenilläkin. Ehkä tuota vaihtelua tarvitaan enemmän siinä vaiheessa, kun koiran kanssa on treenattu jo vuosia. Viivin kanssa ainakin olen jämähtänyt treenaamaan samoja asioita vuosikausiksi, joten ei ole mikään ihme, jos vähän kumpaakin on kyllästyttänyt välillä.



Tämän päivän antia pitää nyt vielä pureskella ja mietiskellä muutama päivä. Hyödyllisiä vinkkejä joka tapauksessa ja tosiaan vähän erilaista asennetta treenaamiseen. Voisihan sitä kokeilla vähän villiintyä taas välillä teknisen ja pikkutarkan treenaamisen sijaan. Voi olla, että Leolle kuitenkin sopii paremmin rutinoitunut ja tekninen treenaaminen. Se kun on vähän tuollainen totinen puurtaja. Viivi onkin sitten ihan oma lukunsa... senkin kanssa voisi touhailla vähän uusia juttuja ihan mielenvirkistyksesi. Kävin nimittäin ostamassa neljä keltaista lasten hiekkaämpäriä viikonloppuna. Niistä lisää sitten toisella kertaa :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti