Vatsanpuruja ja jalkojen tutinaa...

...Siitä on mun ja Leksan ensimmäiset tokokokeet tehty. Koiran fiilikset näyttivät olevan aika rennot, puhun siis itsestäni. Heti aamulla syöminen oli hankalaa ja koepaikalle saapuminenkin tuntui pelottavalta. Ehdin kyllä rauhoittua aika kivasti ennen koetta, tein Leon kanssa puolen tunnin lenkin ja sitten istuskelimme nurmikolla rauhoittumassa hyvän aikaa ennen kokeen alkua. Eniten jännitin paikallamakuuta, koska Leohan ei edelleenkään pysy siinä paikallaan rauhassa. Pysyy kyllä aika hyvin, mutta kaikenlaista maan haistelemista ja vinkumista kuuluu Leon mielestä tämän liikkeen suorittamiseen. Alokasluokassa kun vieruskaveritkaan eivät aina välttämättä ole kaikista varmimpia paikallapysyjiä, niin eniten ehkä jännitti juuri se. Että miten vieressämakaajat suhtautuvat herra propelliin. Hyvin se kuitenkin meni, siis että muut eivät häiriintyneet Leon levottomuudesta. Tietysti olisi mennyt vielä paremmin, jos Leo ei olisi ollut levoton. Mutta kerrotaampa sitten koko koe.

Luoksepäästävyys 10. Leo siirtyi vähän tuomaria kohti, mutta istui alas samantien. Tuomari antoi kuitenkin 10.

Paikallamakaaminen 9 tuon levottomuuden vuoksi. Tuomari ei ilmeisesti huomannut, että jouduin antamaan Leolle kaksi käskyä maahan mennessä ja istumaan noustessa. Mutta kokeessahan homma menee niin, että tuomari tuomaroi sen mitä hän näkee. Vaikea se on katsoa viittä koiraa ja ohjaajaa yhtäaikaa. Kokeilin tässä liikkeessä sitä, että kehuin ja kielsin Leksaa pääni sisällä mielessäni. Jospa se osaisi lukeaa ilmeestäni tai jostain sormenpään liikkeestä, mitä ajattelen. Ainakin itselleni tuli rauhallisempi olo, kun keskityn "kehumiseen" mielessäni. Kaksiminuuttinen meni yllättävän nopeasti, vaikka etukäteen ajattelin sen tuntuvan ikuisuudelta.

Seuraaminen kytkettynä 8. Paikka pysyi kohtalaisesti, mutta katsekontaktia oli vain ajoittain. Viimeinen istuminen jäi tekemättä, kun herra oli vähän muissa maailmoissa.

Seuraaminen taluttimetta 8,5. Katsekontakti oli taas vähän hukassa, mutta paikka pysyi aika hyvin. Leokin muisti istua joka pysähdyksellä ja taisi istua aika suoraankin. Itse en ole kovin tyytyväinen noihin seuraamisiin, mutta eipä Leo taida paljon tuon paremmin osata. Kontakti pitäisi kyllä pikkuhiljaa saada kuntoon jollakin konstilla. Ehkä kaivan naksuttimen esiin ja kokeilen sillä.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9. Leo putosi makuulle aika hyvin ja pysyikin siellä. Mutta haisteli maata, pöh. Paikallamakuu-rivi oli ollut aikalailla siinä kohtaa, missä tämä liike otettiin. Leollehan riittää, jos joku naiskoira on joskus istunut tai maannut jossain kohdassa, tai kävellyt siitä tai katsonut siihen kohtaan. Tyttyöhajua voi löytää mistä vaan, kun on tarpeeksi mielikuvitusta.

Luoksetulo 10. Vauhtia oli ja perusasentoon tuleminen oli vauhdikas. Taisi olla aika suorakin arvosanasta päätellen.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 0. Leo hidasti vauhtia, mutta päätti sittenkin lähteä mukaani. Tämä vähän harmitti, koska Leo kyllä osaa liikkeen ihan hyvin. Harjoittelinkin sitä vielä ennen kehää ja Leksa pysähtyi ihan hyvin. Ehkä sitten itse jännityksen vuoksi tein jotain normaalista poikkeavaa.

Estehyppy 9. Tosi hieno hyppy ja vauhdikas MAAHANMENO esteen takana. Siitä kyllä nousi istumaan vauhdikkaasti käskystä. Niin, esteen taakse pitäisi jäädä seisomaan, muuten ihan hyvä. Tämä oli nyt toinen kerta, kun Leo tekee noin, hyppyä pitää siis treenata lisää. Leo on muutenkin taas keksinyt tarjota tuota maahanmenoa aina välillä, kun pyydän sitä seisomaan. Hassu otus.

Kokonaisvaikutus 10. Leo oli kuitenkin reipas ja hommassa mukana melkein koko ajan. Tuomari kyllä mainitsi, että vähän se katselee maisemia välillä, mutta päätyi kuitenkin tuohon kymppiin.

Tällä suorituksella tänään 163/200 pistettä ja ALO1-tulos Allan Aulalta. Olin todella tyytyväinen 1-tulokseen, vaikka mielestäni emme ehkä sitä ihan täysin ansainneet. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa ja nytpä tietää, mitä on vielä treenattava. Tuohon paikallamakuuseen ja seuraamiseen pitäisi nyt keksiä joku taikatemppu, millä ne saadaan kuntoon. Voisi tässä kuitenkin vähän sillä silmällä katsoa koekalenteria, että josko piankin seuraavaan kokeeseen. Vuoden loppuun mennessä haluaisin, että olisimme saaneet kasaan TK1:n ja ehkä jopa kisanneet edes yhden kisan jo avoimessakin. Toisaalta en halua avoimeen ennenkuin tuo seuraaminen ja paikkamakuu ovat kunnossa. Mutta pitää sitä tavoitteita olla, niin tulee treenattua, nih!

Kuva: Kennel Kielapihkan