Vein ämpärit numikolle valmiiksi ja lisäksi laitoin namialustan ja namitkin ruudun takareunalle odottamaan. Hain Leksan sisältä, osoittelin ruutua ja lähetin ruutuun. Herra juoksi vauhdilla haistamaan jokaista ämpäriä ja löysi vahingossa ne namit jossain vaiheessa. Sitten Leo varmaankin ajattelin, että nameja on piilotettu johonkin lisää, joten täytyypä haistella tämä ruutu ja sen ympäristö tarkasti. Tämä harjoitus oli ihan selvästi liian vaikea Leon osaamistasoon nähden. Noh, Leksa istumaan jonkin matkan päähän ruudusta ja vein namit alustalle Leon nähden. Lähetin ruutuun ja herra haisteli taas vähän joka puolelle. Mitähän se kuvitteli, että ollaan tekemässä? Tunnaria vai? Kolmas yritys meni jo vähän paremmin. Sen jälkeen taisin pari kertaa viedä lelun ruutuun ja sillähän Leksa menee aina hyvin. Tosin se juoksee vaan lelulle, eikä sillä tunnu olevan mitään havaintoa, että siinä lelun ympärillä on sellainen ruutukin. Kokeilin vielä namialustalla ja lelulla joitakin kertoja. Lähetin pari kertaa tyhjään ruutuunkin ja heitin lelun palkaksi, kun herra seisoi ruudun sisällä. Näiden kokeilujen jälkeen kokeilen ehkä seuraavalla kerralla sellaista, että ruudussa on alusta ja namit ja kun ne on syöty, ruutuun pitää jäädä seisomaan ja siitä lentää palkaksi lelu Leon yli. Sitten ehkä vaihdellen jätän satunnaisesti nameja pois. Jos Leo sillä oppisi, että aina pitää mennä tarkistamaan, onko siellä ruudussa mitään. Ja jos ei ole, pitää pysähtyä seisomaan, niin palkka lentää minulta. Harjoittelin myös ruutuun lähettämistä oikealle ja vasemmalle samalla niin, että jätin Leon seisomaan kohtisuoraan minuun päin (ja kylki siis ruutuun päin) ja lähetin siitä ruutuun. Merkkiä en ole vielä opettanut, enkä opetakaan ennenkuin Leksa ymmärtää tuon ruudun.
Leo sisälle ja Viivi ulos ruutua katsomaan. Päästin Vinkusen ensin pisille ja kävi se sitten tutkimassa ja kaatamassa ne ruudun merkitkin samalla. Neiti kai luuli, että olen piilottanut nameja ämpäreiden alle. Sen jälkeen vein Viivin istumaan vähän matkan päähän ruudusta ja vein namit ja alusta ruutuun Viivin katsoessa. Kun sitten annoin luvan mennä ruutuun, Vinkunen juoksi täysiä syömään nakkinsa. Tätä muutama toisto ja kokeilin lähettää tyhjään ruutuun. Kyllä Viivi sinne juoksi haistelemaan ja heitin nakkeja tytskylle itse. Tuo koira on kyllä niin ahne possu, että se juoksisi vaikka sata metriä täysiä, jos lopussa odottaisi nakin- tai juustonmurunen. Sain Vinkusen siis juoksemaan ruutuun täysiä monta kertaa, mutta ei se varmaan ainakaan vielä tajunnut homman ideaa. Se juoksi vaan namialustalle ja jotain ämpäreitäkin siinä oli. Ehkä Viiville kuitenkin sopii namipalkka opettamisessa ihan hyvin. Ehkä jatkan sen kanssa samalla mallilla vähän aikaa ja lähetän sen aina välillä tyhjäänkin ruutuun.
Sitten lyhyt kertaus viimesunnuntain Leon tokotreeneistä. Ensimmäisellä kierroksella kaikki saivat tehdä sellaisen sekoitusliikkeen, että aluksi oltiin perusasennossa kylki hyppyä kohti ja heitettiin noutukapula vähän matkan päähän. Sitten käännyttiinkin rintamasuunta hyppyä kohti ja käskettiin koira hyppäämään ja hypyn jälkeen seisomaan esteen taakse. Siitä sitten koira lähetettiin hakemaan sitä noutokapulaa. Leon kanssa ensimmäinen yritys meni muuten hyvin, että se meni taas maahan hypyn taakse. Kävin nostamassa Leon seisomaan ja palasin lähtöpaikalleni. Sen jälkeen lähetin Leon noutamaan kapulaa ja kun Leksa juoksi minua kohti kapulan kanssa, otin lelun esiin ja palkkasin sillä. En ole vielä ottanut Leon kanssa kovin paljon noutoa kokonaisena, vaan olen harjoitellut tuota vauhdikasta kapulan hakemista ja kapulan kanssa sivulletuloa erikseen. Liike meni kuitenkin aika hyvin ensiyrittämällä. Leo lähti hyppäämään, vaikka kapula olikin odottamass sivummalla. Ja hypyn jälkeen se kuitenkin muisti, mitä sen piti hakea ja mistä.Toinen yritys ei tietty mennyt enää yhtä hyvin. Kun käskin Leoa hyppäämään, se lähti juoksemaan kapulalle yhden, toisen ja kolmannenkin kerran. Sain kyllä käskettyä Leksan takaisin joka kerta ennenkuin se oli kapulalla saakka. Taisi olla neljäs hyppykäsky, kun Leo tajusi, että pitää hypätä. Taisi mennä muuten taas maahan hypyn taakse. Jälleen kävin nostamassa herran seisomaan ja sitten loppu samalla tavalla kuin aikaisemmin. Sen jälkeen harjoiteltiin vielä pari kertaa pelkkää hyppyä ja Leo jäi molemmilla kerroilla hienosti seisomaan hypyn taakse.
Toisella kierroksella otimme tunnaria. En olekaan harjoitellut tunnistusnoutoa Leon kanssa pariin viikkoon ja muutenkin olen harjoitellut sitä melkein ainoastaan kotona. Päädyimme sitten siihen, että vien itse sen kapulan, ettei liian moni asia muutu kerralla. Elikkäs vieraat kapulat olivat valmiina ja vein oman kapulan vähän matkan päähän kasasta heinien alle piiloon. "Oma"-käskyllä Leo juoksi aluksi haistelemaan sitä kasaa ja totesi, että se "oma" ei ole tässä kasassa. Haistellen oma kapula löytyi. Jee! Toinen toisto vielä samalla tavalla, nyt oma kapula vaan oli jo aika lähellä kapulakasaa. Taas sama juttu, eli Leo haisteli aluksi ne vieraat kapulat ja jatkoi sitten etsimistä, kunne se oma löytyi. Siistiä! Näyttäisi siltä, että Leon on tajunnut, mikä tuossa on ideana. Nyt pitäisi vaan kotona treenata vielä sitä, että niissä muissa kapuloissa on tuoreena toisen ihmisen haju. Seuraava ihminen, joka meille tulee kylään, on oleva tämän harjoituksen uhri ;)
Tällä viikolla ei sitten ole oikein muita treenejä ollutkaan. Maanantaina oli pelastuskoiratreeneissä alkeiskurssin viimeinen kerta ja vain alkeiskurssilaisilla oli koirat mukana. Tiistain agility jäi väliin työvuorojen ja polttarijärjestelyiden vuoksi. Olisin joka tapauksessa joutunut menemään harjoituksiin myöhässä töiden vuoksi, joten ajattelin jättää kokonaan väliin ja pyhittää illan seuraavan päivän polttareiden järjestelyille. Eilen oli sitten ne polttarit ja tämä päivä on mennyt ainakin tähän mennessä kalsaripäiväksi. Mutta ehkä tänään voisi ainakin lenkittää koirat ja ehkä ottaa vähän sitä ruutua. Ja Leon kanssa niin pitäisi tehdä sitä seiso-maahan-jumppaa jonkun seinän ja sohvan välissä. Jospa sinne lihasmuistiin saisi jäämään edes jonkinlaisen kaavan joskus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti