Naks

Muutama viikko sitten olin siellä kouluttajaseminaarissa (ilmastoimattomalla autolla, muistatte ehkä). Seminaarin yhtenä pääteemana oli operantti kouluttaminen, elikkäs naksutinkoulutus. Itse naksuttelen koirilleni jonkinverran ja uskon kyllä menetelmään. Mutta tähänkin menetelmään suhtaudun hieman varauksella siinä mielessä, että äärimmilleen vietynä se on mielestäni ehkä vähän liian tekninen tapa kouluttaa koiraa. Joillekin ihmisille tapa varmasti sopii, mutta itse en ole ehkä riittävän tekninen ihminen, että osaisin hyödyntää menetelmää hyvin. Olen kuitenkin ehdollistanut kaikki kolme koiraa naksuun ja käyttelen sitä joskus. Tänään ajattelin jälleen pitää naksutteluillan karvaturreille.

Vinkunen pääsi lauteille ensimmäisenä ja harjoittelimme kosketusalustaa. Viivi osaa aika hyvin koskea alustaa käskystä, mutta se nimenomaan vain koskettaa alustaa. Eli nopea läppäisy tai raapaisu. Tänään yritin opettaa, että tassu tai tassut täytyy pitää kosketusalustalla. En vielä vaatinut mitään tiettyä asentoa, missä koiran täytyy olla. Eikä tässä vaiheessa ollut vielä väliä silläkään, onko alustalla yksi tassu vai kaksi tassua. Kunhan tassu tai tassut pysyvät alustalla. Aluksi Viivi turhautui, kun palkkaa ei tullut heti pienestä alustan raapaisusta. Neiti päätti tarjota tarmokkaampaa alustan raapimista. Pian raapiminen loppui ja Viivi uonohti tassun alustalle, kun neiti mietti, mitä seuraavaksi keksisi... NAKS! Aika nopeasti Viivi tajusi, että homman nimi oli se tassun pitäminen alustalla. Vaikeutin hommaa sitten senverran, että olin itse eri asennoissa ja alusta oli eri suunnassa minusta nähden. Viivi hanskasi homman aika hyvin. Pidin välillä aina pienen tauon ennenkuin vaihdoin itseni eri asentoon. Viiville tuntui olevan luontaista se, että kun minä seisoin, Viivi pani maaten alustan päälle. Ehkä makuuasennosta oli Viivin mielestä helpompi katsoa ylöspäin? Niin tai näin, huomenna voisin viedän alustan ja naksuttmen ulos. Ajatuksena olisi, että ehkä voisin keskiviikkona näyttää Viivin kanssa, miten kosketusalustaa kosketaan. Tai ainakin se, että meillä on homma vielä vaiheessa...

Petosen kanssa otin aluksi kosketusalustaa. Herra hanskaa homman jo niin hyvin, että en tehnyt kovin monta toistoa. Peto osaa laittaa molemmat tassut alustalle melkein mistä suunnasta tahansa ja omasta asennostani riippumatta. Pertin kanssa alustaa on käytetty myös agilityssa kontaktiesteiden opettamiseen. Pedolla onkin aika varmat kontaktit ehkä juuri tuon varman kosketusalusta vuoksi. Voisikin välillä ihan vaan muistutuksen vuoksi ottaa alustan treeneihin mukaan. No, kun alustaa en viitsinyt tankata, hajoittelin Petosen kanssa noutokapulan pitämistä. Voi olla, että joskus yritän opettaa Pedolla huvin vuoksi noutoliikkeen kokonaankin, mutta tässä vaiheesa harjoittelemme vasta kapulan pitämistä oikein. Olen joskus aikaisemminkin tehnyt vähän pitämisharjoituksia Pedon kanssa ja nytkin homma lähti sujumaan aika nopeasti. Pian Peto jo luuli, että kapula pitää vetää minulta kädestä. Vetäminen loppui, kun naksautin pari kertaa aikaisemmin eli ennen kuin Peto alkoi vetämään. Emme edistyneet kovin paljon, mutta taas sain huomata, että Pedolla on luonnostaa oikea ja hyvä ote kapulasta. Nerokas pikkukoira. Lopuksi Peto sai vielä laittaa muutaman keittiön kaapinoven kiinni, koska Pertin mielestä se on yksi hauskimmista jutuista maailmassa.

Viimeisenä sitten Leon vuoro. Meillä on työn alla se paikallamakuu leuka maassa, joten harjoittelin sitä. Aluksi otin Leon makaamaan eteeni ja käskin laittamaan leuan maahan. Otin vähän eri mittaisia pätkiä muutamasta sekunnista ehkä noin kymmeneen sekuntiin. Eli että Leo makasi leuka maassa eri mittaisia aikoja. Tuossa harjoituksessa voisi varmaankin ottaa jo pidempiäkin pätkiä. Sen jälkeen harjoittelin sitä, että Leo osaisi laittaa leuan maahan myös vierelläni. Koska Leo yrittää makuullaollessakin katsoa minuun, laitoin palkan vasemmalle etuviistoon. Sillä sain Leon makaamaan suorassa ja leuka maassa. Kun tämä sujui, harjoittelin vielä sitä, että leukaa pidetään maassa, vaikka minä lähden liikkeelle siitä vierestä. Sekin onnistui. Samalla sitä itsellekin muistui mieleen, että paikallamakuussakin on monta osaa, joita pitäisi ehkä useamminkin harjoitella. Leolla kyllä suurin ongelma on se, että pitää pysyä paikallaan pidemmän aikaa rauhassa. Mutta eipä se haittaisi, vaikka harjoittelisi useammin liikkeen muitakin osia.

Taukosen jälkeen harjoittelin Leon kanssa vielä noutoliikkeen eri osia. Kapulan kantamista, kapulan tuomista sivuun, kapulan luovuttamista ja kapulan nostamista maasta. Ison noutokapulan kanssa nämä osaset menivät aika hyvin, mutta tunnarikapulan nostaminen maasta on ainakin Leolle hankalaa. Sen on vaikea saada kapulaa suuhunsa suoraan oikeaan asentoon. Ja kun kapula on suussa vain etuhampaiden varassa, asentoa joutuu korjaamaan ja samalla sitä sitten se pureskelu ja jauhaminen jää Leolla vähän päälle. Sain toistojen jälkeen Leon ottamaan kapulan melkein oikein maasta. Tunnarikapulan kantaminen sujui tänään yllättävän hyvin. Ehkä se tuosta vielä joskus. Laitan tähän kuvan vielä tunnarikapulasta, mutta siinä olevat hampaanjäljet eivät tulleet tässä harjoituksessa. Kapula on joku vanha kapula, jolla olen hajoitellut jo Viivin kanssa vuosia.

Itselläni tässä naksuttelussa tuntuu olevan se suurin ongelma maltin puute. Viivi varsinkin tarjoaa uusia juttuja tosi helposti, mutta en malta odottaa oikeaa asiaa. Liian helposti sorrun jonkinlaiseen viisomiseen tai muuhun auttamiseen ja sillä saan koiran aloitekyvyn sammutettua. Aika nopeasti koira oppii odottamaan sitä apua, eikä tarjoakaan asioita enää oma-aloitteisesti. Paimennuksessa kaipaan maalarinteippiä suuni eteen ja tässä hommassa käteni pitäisi teipata kroppaan kiinni. Hemmetti, teipatkaa koko akka, ei tästä muuten mitään tule ;)