perjantai 17. kesäkuuta 2011

Kertaus on opintojen äiti

Leon kanssa pitäisi treenata joka päivä edes jotain. Tämä viikko on mennyt aika plörinäksi treenaamisten suhteen ja huomenna olen menossa Leksan kanssa tokokokeeseen. Ykköstulos ei nyt kyllä ole kovin todennäköinen, mutta kokemusta saamme molemmat. Itselläni tuo kisajännitys on aikamoinen ja Leollekin tekee hyvää tottua jännittyneeseen minuun.

Keskiviikkona ehdin edes paimentamaan Leksan kanssa. Lampaat olivat edelleen aika liikkuvaisella tuulella, joten Leo pidettiin liinassa. Tuollainen vauhdilla laukkaava lammaslauma kun villiinnyttää ainakin Leon myös aikamoiseen laukkaan. Tällä kertaa harjoittelimme taas suuntia sekä lampaiden lähestymistä rauhassa. Tuntuu, että Leo osaa jo suuntakäskyt jotenkuten, mutta jostain syystä herra luulee, että "vasen" tarkoittaa, että juokse vasemmalle täysiä. Sama juttu oikean kanssa. Muutaman kerran kokeilin, että pitääkö teoriani paikkaansa. Leo lähestyi lampaita aika rauhallisesta, ja kun sanoin rauhallisesi "vaaa....", niin herra otti heti muutaman vauhdikkaan juoksuaskeleen vasemmalle. Ja olihan se palkitsevaa, kun lampaatkin sinkosivat heti johonkin suuntaan, jos Leo vähänkin syöksyili. Noh, muutama onnistumisen tunne näissäkin treeneissä kuitenkin tuli. Leo käveli välillä jo aika rauhallisesti lampaita kohti ja pari kertaa, kun Leksa kiersi lampaita, se selvästi katsoi lampaista poispäin. Ehkä kaksi hernettä kohtaavat pian toisensa tuonkin pöllöpään aivoissa. Itse en kyllä osaa edelleenkään oikein mitään.


Vanha kuva, kun uusia ei ole tullut otettua. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti