Viivi
Pysyä terveenä ja käytösongelmien korjaaminen. Viivi on viimeaikoina tuntunut sairastelevanyhtä sun toista. On ollut kutinoita, korvatulehdusta ja yleistä kärttyisyyttä normaalia enemmän. Jos kärttyisyys jatkuu, täytyy harkita Viivin viemistä koirahierojalle. Käytösongelmista ärsyttivimpiin lukeutuvat Pedon kurmoottaminen ja maksimaalinen autointoilu.
Viivi on pysynyt perusterveenä, mutta käytösongelmia en ole saanut edelleenkään korjattua. En nyt ala tässä erittelemään tarkemmin, näistä olen kirjoittanut jo kyllästymiseen asti. Yritystä on kuitenkin ollut. Ehkä myös jotain pientä edistystäkin autohulluuden kanssa. Ehkä olemme päässeet ongelman ytimeen ja sehän on tietenkin se, että Vinku luulee määräävänsä tässä taloudessa. Niinhän se vähän määrääkin...
Hierojalla käytiin ja Viivi oli melko hyvässä kunnossa. Kärttyily ei siis johtu ainakaan lihasjumeista, ehkä täytyy vaan jo uskoa, että Viivi vaan on tuollainen hirmustiina. Pedon höykyyttäminen on vähentynyt, koska olen pitänyt terriereitämme erillään tosi paljon. Nykyään valkoiset ovat suuremman osan ajasta samassa tilassa kuin erillään. Että on siinäkin vähäsen päästy eteenpäin, mutta tarkkana saa olla koko ajan.
Jos saan Viivin kunnolla hanskaan, niin tokoakin voisi harkita uudemman kerran. Pelastushakua tietysti jatkamme entiseen malliin. Siinä tavoitteena tottiksen parantaminen ja muuten saavutetun tason ylläpitäminen. Jäljennostoa voisi harjoitella lumien sulettua ja esineiden ilmaisua pitää parantaa. Toivottavasti ei tule yhtä runsasluminen talvi kuin viimevuonna, niin voisi harjoitella vähän isompiakin etsintöjä.
Tokoa emme ole jatkaneet satunnaista kotitreenaamista lukuunottamatta. Pelastuskoirailua on jatkettu ja hallintakin on saattanut hieman parantua. Jäljennostoja harjoittelimme syksyllä ja jatkamme varmaankin keväällä. Isompia etsintöjä on otettu jonkinverran, mutta enemmän pitäisi ottaa. Esineruutua olen ottanut Viivin kanssa ihan liian vähän, mutta kotona olen koittanut vähän vahvistaa tuota esineiden noutamista. Sitäkin saisi treenata paljon lisää.
Peto
Pysyä terveenä. Kaikkea muuta tehdään sitten Petterin kunnon mukaan. Agilitya jatkamme ja jos homma sujuu, voisimme osallistua johonkin epävirallisiin kisoihin. Metsälle Peto varmasti pääsee, jos ei kutise liikaa.
Peto on ollut hyvässä kunnossa ollakseen Peto. Lämmin kesä ja lämpöiset uimavedet sopivat Petoselle paremmin kuin hyvin ja herra onkin ollut hyvässä lihaskunnossa. Agilitya olemme jatkaneet, ohjaajan edistyminen vaan on ollut huonoa siinä lajissa. Kisoihin saakka emme ole vielä(kään) päässeet. Ohjaajalla on vähän ramppikuumetta, Peto varmaan menisikin jo möllirataa vaikka kuinka päin. Metsällä Petsku on ollut aika vähän, mutta on ollut kuitenkin. Saaliiksi on saatu kylläkin vain suppilovahveroita ja ohiammuttua teertä ;)
Loppuvuodesta Peto oli myös hierojalla neljä kertaa. Herralla oli aikamoinen kokovartalojumi niinkuin nyt sen liikkeistäkin saattoi päätellä. Aika hyvin koira saatiin hierottua auki, mutta säännölisesti sen kanssa pitää käydä hieronnassa. Viimekerrasta on tällä hetkellä noin kuukausi ja Peto pomputtaa taas jo takajalkojaan todella paljon. Seuraava hieronta-aika on kyllä jo varattuna.
Leo
Löytää joku säännöllinen paimennuspaikka. Paikallinen yhdistys järjestää yhdet harjoitukset kuukaudessa kesäkuukausien ajan ja sillä paimennusmäärällä homma ei etene kyllä mihinkään. Jos aion ikinä yrittää sitä esikoetta, harjoitella pitäisi vähintään kerran viikossa, mielellään paljon useamminkin. Ehkä jos saisin homman jollain tavalla alkuun, voisin harjoitella jopa itsenäisesti, jos tuntisin jonkun lampaita omistavan ihmisen. Mielellään vielä kohtuullisen ajomatka päässä kotoa. Eipä sitä viitsisi kuitenkaan ajella montaasataa kilometriä joka viikko pelkästään paimentamaan.
Noh, tavallaan löysimme säännöllisen paimennuspaikan, mutta homma ei edennyt sittenkään. Kävin kuitenkin kesällä Liedossa Leon kanssa paimentamassa ja siellä homma sujui paljon paremmin. Tarvitsisin itse varmastikin jämäkän ohjaajan, joka komentaisi minua rohkeasti. Lisäksi lampaiden pitäisi olla tottuneita paimennukseen, koska Leo ja minä emme ole. Pysyisin EHKÄ jotenkin hanskaamaan homman, jos lampaat olisivat jotain paikallaan jököttäviä patsaita, mutta sitähän ne eivät ole. Loppusyksystä päätin, että unohdan paimennushommat hetkeksi. Tuollaisella roiskinnalla saan vaan enemmän vahinkoa aikaan, koska jokainen väärä toisto pahentaa vaan tilannetta. Elättelen kuitenkin edelleen toiveita, että jos pääsisin johonkin hyvälle useamman kerran kurssille, niin meistä voisi tulla jotain. En vaan tiedä, miten voisin sellaiselle kurssille päästä, koska kaikki hyvät (eli ne jämäkät minua komentavat) opettajat olevat niin kaukana.
Jos hommat jatkuvat tokossa yhtä hyvin, niin voisimme aloittaa kisaamisen jo keväällä. Myös AVO:n liikkeet ovat aika hyvällä mallilla.
No tämä toteutui. Aloitimme kisaamisen keväällä ja osallistuimme vuoden aikana neljiin kilpailuihin (onko "neljiin" sana?), joista keräsimme kaksi alokasluokan 1-tulosta. Ne kaksi 2-tulosta johtuivat ohjaajan törttöilystä. Ihan hyvä siis, että olemme edelleen alokasluokassa törttöilemässä. Loppukesä meni vähän plörinäksi tokokisaamisen osalta, koska Leo oli pienellä sairaslomalla tikatun jalkansa kanssa. Pian sen jälkeen sain itse jonkun superflunssan, joka kesti viikkokausia.
Pelastushaussa olin ajatellut osallistua jompaankumpaan tai molempiin peruskokeisiin viimeistään syksyllä. PK-haussa meillä ei ole niitä kisaoikeuksia, koska Leo on papereiden mukaan sekarotuinen. Pitää miettiä PK-puolen pelastuskoirakokeita, mutta niiden suhteen en ole asettanut ainakaan toistaiseksi mitään tavoitteita.
Noh, innokkaana osallistuin peruskokeen pimeäosuuteen heti keväällä. Plörinäksi meni ja päätin laittaa jäitä hattuun. Leo osaa perushommat ja se oppikin ne tosi nopeasti. Varmuutta ja erilaisia tilanteita pitää vaan vielä harjoitella. Päätin lykätä kokeita seuraavalle vuodelle, että herra saa ikää lisää ja me löydämme paremmin yhteisen sävelen. PK-haun jätin kokonaan pois keväällä ajanpuutteen vuoksi. Syksyllä osallistuin sensijaan kahdeksan kerran rauniokurssille ja se sopi meille tosi hyvin. Leo oppi etsimään myös läheltä ja tarkasti vauhdikkaan juoksemisen ja tohottamisen sijaan. Säännöllisesti olemme harjoitelleet koko vuoden noita pelastuskoirahommia ja ehkäpä teemme ne peruskokeet nyt tänä vuonna.
Vuoden 2012 tavoitteet eivät ole vielä ihan kirkkaina mielessä. Viivin ja Pedon kanssa varmaankin tärkein tavoite on, että molemmat pysyisivät kunnossa. Viivi täyttää kesällä jo kahdeksan ja Peto seitsemän. Tuon kokoluokan koirille tuo nyt ei ole ikä eikä mikään, mutta kyllä noissa kuitenkin jo vähän ikääntymisen merkkejä on nähtävillä. Viivi on jotenkin rauhallinenkin nykyään, tosin sen saa kiihtymään edelleen samaan tapaan kuin ennenkin. Peto nukkuu aika paljon ja sillä on harmaat silmäkulmat. Jatkuva lääkitys varmaankin vaikuttaa aika paljon Pedon vointiin, kortisoni on melkoista myrkkyä. Molemmat jatkavat kuitenkin edelleen harrastamista, ei noista sohvakoiriksi ole. Mutta mitään uusia mullistavia tavoitteita en enää aseta kummallekkaan, kunhan pysyisivät saavutetulla tasolla.
Leon suhteen kirjoitinkin tuohon, että Pelastuskoiraliiton peruskokeen molemmat osat voisi suorittaa tänävuonna. Leon pitäisi osata kyllä hommat kuin vettä vaan ja tokokisoissa se on toivottavasti tottunut vähän jäykistelevään ohjaajaankin. Tiedä sitten, miten se maastossa reagoi, kun itse jännitän.Tokosta nyt ainakin se TK1 ja ehkä jopa TK2. Voittajaluokka tuntuu kuitenkin vielä aika kaukaiselta asialta, vaikka senkin luokan liikkeitä olemme aika paljon jo harjoitelleet. Ehkä sössin vielä parit alokasluokan kokeet ja sitten monet avoimen luokan kokeet, niin saamme paljon kisakokemusta...
Pitäisikö vielä.... en taida... no jos sittenkin... tai sitten ei... Jos jaksan harjoitella jäljestämistä oikein ahkerasti, niin voisikohan sitä syksyllä harkita jälkikokeita Leon kanssa? Kesän ja syksyn aikana homma ainakin edistyi aikamoisin harppauksin. Jos mitään suurta takapakkia ei tule, niin ehkä syksyllä sitten...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti