Etsimistä pihapiirissä

Joulutauko on nyt sitten virallisesti ohi, aloitimme harjoitukset taasen loppiaisena pelastuskoiratreeneillä. Hyvää fiilistä ja mainota seuraa oli riittämiin, kun kokoonnuimme äitini pihapiiriin harjoittelemaan vähän erilaisempia piiloja. Pihasta löytyy mukavankokoinen ulkorakennus, jossa on jos jonkinlaista piiloa. On autotallia, autokatosta, ulkosauna, puuvajaa ja lisäksi kaikenlaisia halkokatoksia. Pihasta löytyy myös pari kuomullista peräkärryä ja jotain monihaaraisia mäntyjä sekä kesäkeittiö. Asuintalossakin on erillinen pannuhuone ja liukuovella suljettava kuisti. Talon vierestä menee vilkkaasti liikennöity vähän isompi tie ja toiselta puolelta junarata. Piha on aidattu tien puolelta. Häiriöitäkin on siis vähän toisella tavalla umpimetsään verrattuna. Äiti on asunut talossa pian vuosikymmenen ja minä keksin vasta viimevuonna, että hänen pihansa olisi muuten aika hyvä treenipaikka. Aina ei vaan sytytä ;)

Viiville laitettiin neljä piiloa: Autotalli, kuisti, kuomukärry ja yksi puuhun. Autotalliin on kaksi ovea molemmilla puolilla ulkorakennusta. Ihminen laitettiin suljetun oven taakse sillä idealla, että koiralla olisi mahdollisuus saada etsittävästä haju sen suljetun oven alta tai sitten menemällä sisälle autotalliin rakennuksen toiselta puolelta. Autotallin lattiassa on reikiä emmekä sytyttäneet autotallin valoja. Vähän alustahaastetta siis. Viivi sai suljetun oven takaa hajua, mutta ei osannut paikallistaa sitä kovin tarkasti. Ilmeisesti haju nousi oven vieressä olevan puukatoksen kattoon ja puukasojen päälle, koska monet muutkin koirat haistelivat puukasoja, eivätkä paikallistaneet lähdettä autotallin oven alle. Menimme Vinkulan kanssa autotalliin siis rakennuksen toiselta puolelta ja sieltä Viivi sitten löysikin ukon, kunhan selvitti aluksi esteradan maalimiehen luo. Autotallin jälkeen lähdimme asuintalon taakse puiden luo. Siellä Viivi ei saanut juurikaan hajua puussa olevasta maalimiehestä. Ilmeisesti korkealla puussa olevan ihmisen haju meni niin kauas puusta, että aidatun pihan sisällä ei ainakaan matala koira saanut vainua etsittävästä. Talon kulmalla oleva kuomukärry kyllä noteeerattiin ja siellä oleva maalimies haukuttiin pystyyn. Kävimme sitten välillä talon etupuolella haistelemassa kuistia ja siellä olevaa ihmistä. Silläaikaa puussa oleva maalimies tuli vähän alemmas, mutta pysyi kuitenkin edelleen puussa parin metrin korkeudella. Kun sitten palasimme takaisin talon taakse, Viivi oli heti enemmän asialla. Ilmeisesti puussa olevan maalin haju nousi talon seinälle, koska moni muukin koira kävi kovasti seiniä haistelemassa. Pienen ihmettelyn jälkeen Viivi paikallisti ihmisen puuhun ja haukkui hienosti senkin. Pääsääntöisesti treeni meni ihan hyvin. Viivin kanssa oli huomattavissa sitä, että pihassa ja ulkorakennuksissa olevat ukot etsittiin hyvin, mutta kuistissa oleva ukko oli Vinkuselle vähän vaikeampi. Luulisin, että koska paikka on Viiville tuttu, se ajatteli ulko-ovelle menemisen tarkoittavan samaa kuin sisälle meneminen ja meidän äiskän morjenstaminen. Ja sitä ei kesken hommien lähdetä tekemään. Tai sitten se ei vaan jostain muusta syystä ollut missään vaiheessa menossa kuistia tarkistamaan. Kun sitten vähän kehotin menemään kuistille, Viivi jäi ovelle odottelemaan sennäköisenä, että "tule nyt sitten avamaan ovi, niin mennään katsomaan mummaa". Kun sitten raotin kuistin liukuovea, Viivi saikin hajun jostain muusta kuin meidän mummasta ja meni haukkumaan kuistillaolijan.

Leolle otin myös neljä piiloa: Autotalli, puuvarasto, kuomukärry ja yksi ihminen puussa. Myös Leon kanssa menin aluksi autotallin siihen päätyyn, jossa ovi oli kiinni. Leo sai myös hajun ja paikallisti sitä jonkin aikaa. Ja ylläri-pylläri, Leo osasi paikallistaa hajun autotallin oven alle ainoana koirana. Maalimies sanoi, että kun Leo oli tunkenut kuonoaan oven alareunan raosta, se oli tökännyt maalimiestä kantapäähän. Sen jälkeen Leksa nuuskutteli vielä vähän aikaa, työnsi kuononsa oven alareunaan ja aloitti haukkumisen. Avasin autotallin oven ja Leo sai haukahtaa maalimiehelle vielä pari kertaa ennen palkkausta. Hienosti paikannettu! Leon rauniokurssi syksyllä tuli kyllä juuri sopivaan aikaan Leon kehittymisen kannalta ja sieltä saimme mukaamme hyvän paikannuskyvyn. Ensimmäisen ukon jälkeen kävimme kiertämässä rakennuksen toiselle puolelle ja Leo kävi vielä tutkimassa loputkin autotallista, kun pääsi sinne sisälle. Puuvarastossa oleva ukko löytyi näppärästi, kun Leo meni nostamaan jalkaa ulkorakennuksen nurkalle. Samalla se sai hajun ukosta ja teki siinäkin hienon paikannuksen nuuskimalla oven kulmasta kulmaan ja haukkumalla sitten selvästi oven alakulmalle. Tykkään kovasti siitä, että Leo tarkentelee rauhassa, että missä haju on vahvimmillaan ennen kuin aloittaa ilmaisemisen. Puuvaraston jälkeen lähdimme sitten takapihalle puuta kohti. Leo sai aika nopeasti hajun etsittävästä, kävi samalla seinustalla kun kaikki muutkin ja joutui muutenkin vähän hakemaan. Aika nopeasti Leksa kuitenkin paikansi hajun puuhun ja nousi seisomaankin puuta vasten. Kun Leksa katsoin puuhun oikeasta suunnasta, se näki maalimiehenkin ja aloitti haukkumisen. Maalimies heitti Leolla palkkapurkin ja Leo toi purkin minulle avattavaksi. Siitä sitten talon kulmalle ja kuomukärryn luo. Siinäkin Leo teki töitä tarkasti ja aloitti haukkumisen vasta, kun oli saanut päänsä pressun väliin ja näki etsittävän. Leon treeni meni ekstrahyvin :)

Lisäksi olen aloittanut Viivin ja Leon kanssa paikkamakuun tehotreenit. Harjoittelen nyt molempien kanssa niin, että iltaruoka toimii takapalkkana. Olen harjoitellut vasta muutamana päivänä. Ajattelin harjoitella niin, että välillä saavat pötköttää vieretysten ja välillä treenaan tyypit erikseen. Katsotaan, jos tällä saisi jotain aikaiseksi. Leo kun ei ole tuntunut saavat rauhallista mielentilaa pitkillä paikkamakuilla, niin otetaan nyt sitten leuka maassa ja takapalkalla. Viivi pysyy vähän heikosti paikallaan kaikilla tavoilla, mutta ruuasta se tykkää. Jospa sen eteen sitten meidän äkäpussikin suostuisi tekemään jotain, mitä pyydetään ;)