"Kettua mä metsästän, aion saada suuren..."

Peto on suuri metsästäjä, se tuli taas todistettua tiistain agilitytreeneissä. Menimme Pedon kanssa rataa ja olimme juuri kepeillä. Peto pujotteli tosi hienosti ja vauhdilla, kunnes yhtäkkiä keppien puolessavälissä Peto nosti nenänsä ja häippäsi omille teilleen. Aivan sama mitä sanoin, Peto jolkotteli nenä pystyssä hallin laitaa kohden. Ajattelin, että nyt se haistoi jonkun hiiren. Hyvin selvää oli kuitenkin, että Peto oli haistanut jonkun eläimen. Pedolla oli metsästysmoodi päällä. Sen näkee aika selvästi, meininki on ihan erinäköistä, kun muissa moodeissa.

Ja mitä meidän suuri metsästäjämme oli sitten haistanut? Harkkojen vetäjä oli tuonut radan reunalle näytille muutaman omatekemänsä narulelun. Yhteen naruun oli käytetty aitoa ketunkarvaa. Vähän aikaa haettuaan Peto paikallisti lelut ja kolmesta lelusta valitsi juuri se, jossa oli kettua. Lelut olivat myytävänä, joten pakkohan mun oli ostaa se kettulelu Pedolle. Lopputreenit menivätkin sitten hyvällä draivilla, kun Peto sai palkaksi aina rettuuttaa juuri ostamaansa lelua :D

Lelun vetovoima tuli todistettua vielä seuraavanakin päivänä. Olin jättänyt sen keittiön pöydälle treeneistä tullessa ja se oli jäänyt niille sijoilleen seuraavan työpäivän ajaksi. Viivi on työpäivät kotona sillä puolella taloa, jossa tuo keittiön pöytä on. Neitikoira ei ylety ottamaan mitään pöydältä, kunhan tuolit on muistettu laittaa kunnolla pöydän alle. Joskus pöydälle on saattanut unohtua jotain syötävääkin, mutta ruuat ovat saaneet olla rauhassa koko työpäivän. Mutta ei kettulelu. Töistä tullessa lelu oli lattialla kuolaisena ja jokusen karvatollon menettäneenä, mutta muuten ihan ehjänä. Viivi oli tyytyväisen oloinen, olihan hän päästänyt päiviltä kokonaisen ketun... ainakin omasta mielestään :)

Lelu maksoi kokonaiset viisi euroa ja on jo osoittanut olevansa jokaisen sentin arvoinen. Toisaalta tuli kuitenkin melkein paha mieli meidän suurien metsästäjien puolesta, kun joutuvat retuuttamaan lelua, jossa on vain pieni pätkä ketunkarvaa. Pitäisiköhän lähteä kiertämään ladonalustoja pitkästä aikaa? Ei tuo agility, eikä ihmisten etsiminenkään ole mitään verrattuna kunnon nujakointiin ketun tai supin kanssa.