Aluksi Viivi aina jossain vaiheessa vaan päätti, että nyt on makoiltu riittävästi ja nousi ylös. Vein neitisen vaan aina samaan kohtaan takaisin pötköttelemään. Ehkä Viivi sitten muutaman illan jälkeen huomasi, että nousemisesta ei ole mitään hyötyä. Nyt se ei ole moneen päivään enää noussut makuulta ilman lupaa. Ärsyttäähän sitä, kun pitää odottaa. Ärsyyntyminen näkyy aina siinä noin minuutin - puolentoista jälkeen vinkumisena. Mutta koska en nyt rakenna Viiville mitään toko-paikkamakuuta, niin olen antanut sen vinkua. Voi olla, että ajan kanssa vinkuminen jää pois. Jos ei jää, niin sitten se vinkuu. Pääasia, että pysyy paikallaan.
Leolta olen vaatinut leuan pitämistä maassa. Se on tainnut välillä pitää leukaa lattiassa yhtä kyytiä jo sen parisen minuuttia. Jos pää on noussut, olen vaan käskenyt laittamaan leuan takaisin alas. Useina iltoina Leo ei ole edes vinkunut, mutta välillä se meinaa lähteä Viivin vinkumisiin mukaan. Hyvin Leo on kyllä vaiennut, kun olen kieltänyt vinkumisen. Homma on edennyt kyllä kivasti ja raukea iltahetki on kyllä omiaan tuomaan oikeaa rauhallista mielialaa näihin harjoituksiin.
Aion jatkaa harjoituksia tällä samalla kaavalla nyt jonkin aikaa. Yritän tehdä myös vähän pidempiä pätkiä (3 - 5 minsaa) useammin, nyt olen laiskuuksissani ottanut lyhyitä ehkä vähän useammin kuin pitkiä. En lähde nyt kuitenkaan ainakaan ihan heti venyttämään aikaa paljon yli viiden minuutin, yritän nyt panostaa enemmän siihen, että se mitä tehdään, tehdään hyvin. Katsotaan, josko tuo Viivinkin vinkuminen vähenisi, kun hinkataan samaa vähän pidempään sen sijaan, että pidennettäisiin aikaa koko ajan. Jonkinverran koirien vire paikkamakuussa on noussut tällä viikolla, kun siirsin kaikki koirat raakaruualle. Kipossa oleva pöperö houkuttaa vähän enemmän kuin kuivat nappulat. Mutta eiköhän tämäkin tästä ajan kanssa tasaannu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti