Halusin Viiville isomman etsinnän näin tauon jälkeen. On se aina hyvä katsoa, missä mennään ja onko jotain, mitä pitäisi ehdottomasti harjoitella. Viiville harjoiteltavaa ei niinkään tullut, mutta meille ihmisille kyllä. Suunnistamisen kanssa oli vähän ongelmia. Suureksi osaksi siksi, että kartalla näkyi vain joku yksi polku ja ojia. Se polku oli suureksi osaksi umpeenkasvanut ryteikkö isomman ryteikön keskellä. Ja ainahan se menee niin, että siellä metsässä niitä ojia on about viisinkertainen määrä kartalle merkittyihin nähden. Maalimiehet olivat tulkinneet karttaa eri tavalla kuin me etsijät ja sen vuoksi heidän löytämisensä kesti odotettua kauemmin. Kolmesta etsittävästä yksi oli sovitulla alueella. Onneksi se yksi osasi sanoa, että etsittävät ovat kyllä eri paikassa kuin mitä sovittiin.
Toinen etsittävä oli ryteikössä ojan varrella ja se piilo osoittautui aika hankalaksi. Ilmeisesti oja kuljetti hajua vähän matkan päähän piilosta, mutta tuulettomasta säästä johtuen hajua ei ollut sitten piilon lähellä. Viivikin sai hajun jo kaukaa ja lähti oikeaan suuntaan itsevarmasti. Sitten vähän ennen piiloa se kääntyikin poispäin ja jatkoi nenä pystyssä väärään suuntaan. Piilon lähellä olikin kaksi ojaa, joista ilmeisesti molemmat veivät haju piilosta poispäin. Pienen kiertelyn jälkeen Viivi löysi etsittävän, mutta vasta, kun sattui menemään riittävän lähelle. Parille muullekin koiralle otettiin sama piilo Viivin jälkeen ja jokaisella oli enemmän tai vähemmän ongelmia löytää etsittävää tuosta paikasta. Hyvä treeni siis ohjaajalle, piti vähän miettiä ojan virtaamissuuntaa (jota ei tietenkään ollut karttaan merkitty) ja sen perusteella päätellä, missä etsittävä mahtaa olla.
Kolmaskin etsittävä löytyi, kun saimme vähän vinkkiä, mihin suuntaan kannattaa lähteä. Vinkkiä kysyimme siis sen vuoksi, että emme olleet tässä vaiheessa enää olenkaan sillä alueella, joka kartalta oli sovittu läpikäytäväksi. Etsittävien eduksi on sanottava, että tämä väärä alue, jolla he olivat, oli kuitenkin parempi kuin se oikea alue, joka oli melkein läpipääsemätöntä ryteikköä. Kun Viivi oli ensimmäisenä, niin päätimme ottaa muillekin koirille etsinnän sille "väärälle" alueelle, koska siellä pystyi kulkemaan. Ja kun ne alueen rajatkin nyt olivat suunnilleen tiedossa.
Ihan hyvä, että meille on tulossa tässä syksyn mittaan suunnistuskurssi. Tosin huonon kartan lukeminen on aina hankalaa, kokemuksen myötä tietysti sitäkin oppii enemmän. Lisää vaan harjoituksia vieraille alueille huonon (eli yleensä n. 10 + vuotta vanhan) kartan kanssa. Ja kyllähän tässä jo jotain suunnitelmia tehtiinkin tulevaisuutta ajatellen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti