Aamupäivästä vein Leon ja Pedon lenkille. Alle tunnin lenkki teki taas tehtävänsä, koska ainakin meillä oli aika lämmin. Samalla lenkillä katsastin lähipeltojen tilanteita, että mitkä on jo puitu. Päässä muhi jo suunnitelma iltapäivää varten...
Muutamaa tuntia myöhemmin pakkasin sitten jälkimerkit, muovipurkit ja vinkulelun kyytiin ja ajoin pyörällä tapahtumapaikalle. Meidän lähellä on pieniä metsäplänttejä ja peltoja teiden välissä. Asutusta ja teitä on näiden peltojan ympärillä senverran lähellä, että en ole koskaan vienyt koiria noille pelloille juoksentelemaan. Jäljen sinne kyllä voi vetää, kun koirat ovat kytkettyinä. Eli eikun tuumasta toimeen.
Leolle tuli reilu 400 metrin jälki, jossa oli reilusti alustanvaihtoja. Pelto lähti metsästä (n. 20 m), jonka jälkeen tuli pieni pelto-osuus (n. 80 m). Pellolta metsään, jossa myös yksi esine (n. 100 m). Taas pellolle (n. 100 m) ja siitä metsään, jossa taas esine (n. 80 m). Lopuksi vielä pätkä pellolla ja lopussa palkkana namipurkki ja lelu (n. 50 m). Yritin tehdä jäljen suurimmaksi osaksi myötätuuleen, mutta kyllä tuolla jäljelle sivutuultakin osui. Ja ehkä tuosta maastosta johtuen tuuli tuntui pyörivän aika tavalla. Joka kerta, kun tulin metsästä pellolle, tuntui, että tuulee eri suunnasta. Totesin jälkeä tehdessä, että pelto-osuudet olivat aika aurinkoisia ja tuulisia. Päätin, että en annakaan jäljen vanhentua niin pitkään, kun alunperin suunnittelin.
Viiville vielä pieni pätkä niitetylle heinäpellolle ja paljon purkkeja. Jälki oli ehkä jotain 80 metriä pitkä ja siinä oli loppupalkan lisäksi kaksi purkkia.
Pyörällä kotiin, vähän odottelua ja koirat autoon. Leon jälki ehti vanhenemaan noin tunnin. Herralla tuntui olemaan tällä kerralla intoa vähän liiankin kanssa, vinkumista ja puhinaa kuului jo siinä vaiheessa, kun laitoin sille jälkivermeitä päälle. Jälki nousi tien vierestä hyvin ja sitten mentiin läpi ensimmäisen ryteikön. Metsän ja pellon välissä oli pieni oja ja siihen Leo pysähtyi ehkä puoleksi sekunniksi haistelemaan, että mihin jälki jatkuu. Sitten oltiinkin pellon puolella. Siinä Leo meni aikamoista siksakkia mutta pysyi jäljellä vähän juuri ja juuri. Tämä osuus jäljestä oli aika voimakkaassa sivutuulessa ja sen vuoksi Leo teki aika paljon koukkauksia jäljen vasemmalle puolelle. Tultiin metsään ja vauhti taas lisääntyi. Esineestä Leo touhotti ensin ohi, mutta palasi itse takaisin ja pienen mietinnän jälkeen otti hanskan suuhunsa ja toi sen minulle. Jostain syystä Leo veti sen jälkeen pari kertaa vähän väärään suuntaan ja päästinkin sen menemään muutaman metrin. Sitten jäin kyllä odottamaan ja käskin koiran viereeni. Yritin rauhoittaa koiraa vähän, koska se oli ihan fiiliksissä. Jälki-käskyllä homma jatkui taas vauhdikkaana oikeaan suuntaan. Olin kävellyt polkua pitkin metsässä aika pitkään, kunnes lähempänä peltoa olin kaartanut polulta pois. Siinä Leo meni vähän kaarroksen ohi ja meinasi jatkaa polkua pitkin. Aika nopeasti Leksa kuitenkin huomasi, että jälki ai jatkunutkaan ja pienellä kaarroksella oikea jälki löytyi. Taas pellolle ja tämä pätkä meni jo paremmin. Leo veti tasaisesti ja sain kävellä perässä narun päässä. Metsäosuus lähti taas vauhdilla ja esineestä vähän ohi. Leo pyöri hetken, löysi hanskan ja toi sen minulle. Homma jatkui vauhdikkaasti metsäosuuden läpi ja tultiin viimeiselle peltopätkälle. Pellolla oli vähän paikka paikoin vettä ja ehkä siitä johtui vähän epätasainen jäljestäminen. Tällä osuudella Leo myös pysähtyi kaksi kertaa ja kääntyi katsomaan minua. Jatkoi kuitenkin jäljestämistä itse. En osaa sanoa, miksi se teki niin. En mielestäni nykinyt ainakaan narusta mitenkään. Olisiko ollut sitten vaan sitä, että emme ole aikaisemmin tehneet vielä näin pitkää jälkeä ja Leo kääntyi kysymään, että jatkuuko tämä vielä pitkään. Loppupalkka löytyi ja purkista Leksa ei välittänyt pätkääkään. Loppupalkaksi siis lelun heittelyä samalla, kun kävelimme autoa kohti. Harmittaa, kun en huomannut katsoa, miten kauan jäljen ajamiseen meni. Sanoisin arviolta, että noin 5 - 10 minuuttia.
Aikamoinen vauhti herralla oli, sitä pitäisi saada vähän hillitymmäksi. Ehkä jälkeä olisi uskaltanut vanhentaa enemmänkin. En kuitenkaan halunnut tehdä liikaa vaikeuttamisia samalla jäljelle. Tuossa oli jo pituutta enemmän kuin yleensä, samoin alustanvaihtoja. Olen kyllä aikaisemminkin tehnyt sellaisia jälkiä, jotka menevät pellolta metsään tai metsästä pellolle. En kuitenkaa niin, että alusta vaihtuu monta kertaa saman jäljen aikana. Metsässä Leo näyttää pysyvän jäljellä paremmin, pellolla "haravoidaan" vähän enemmän. Esineet Leo näyttäisi haistavan, mutta kun vauhtia on noin paljon, niistä mennään ensin ohi. Leo menee vähän niinkuin tyylillä, että "Hei, mitä tuossa oli". Sitten se pysähtyy ja pyörii vähän aikaa, kun se paikantaa sitä jotain, joka siinä äsken vilahti. Aika suuri riski on vielä, että asineet jäävät metsään. Hyvänä asiana kuitenkin se, että Leo toi hanskat pyytämättä, eli se tietää, mitä niille esineille pitää tehdä. Ehkä seuraava jälki on metsässä ja enemmän vanhennettu. Josko sillä saisi vauhtia vähän hidastettua. Luulen, että nameja Leolle on turha laittaa jäljelle suoritusta hidastamaan, koska ei se tunnu jäljellä juuri syömisestä piittaavaan. Onkohan tämä joku viettijuttu sitten, että se on jollain sellaisella viettialueella, johon ei kuulu syöminen? Saalisviettiköhän se sitten olisi? Joka tapauksessa lelu on palkkana toimivampi jäljellä.
Viivi jälki meni taas tyypillisesti. Mielestäni se ei jäljestänyt yhtään, mutta kuitenkin kaikki purkit löytyivät. Välillä neiti meni nenä pystyssä, kun pitäisi mennä nenä alhaalla. Metsässä osaan edes hetkittäin sanoa, onko Viivi jäljellä vai ei. Pelolla en tiedä yhtään. Ehkä se kuitenkin jäljestää, mutta minä en vaan näe sitä, en sitten pätkääkään. No, Vinkuselle tuli hyvä mieli ja purkit eivät jääneet peltoon. En osaa analysoida asiaa oikein enempää, Viivin kanssa on jäljestämisen jälkeen usein vähän sekava olo... "Mitä juuri tapahtui? Jäljestettiinkö me?".
Yöllä meillä oli sitten vielä hakutreenit pimeässä. Leo sai jäädä kotiin, vain Viivi pääsi hakuilemaan. Harjoitukset alkoivan iltakymmeneltä ja päättyivät puoli kahden maissa yöllä. Meitä oli matkassa viisi ihmistä ja viisi koiraa ja kaikilla tuntui olevan fiilis huipussaan. Illan teemana tuntui olevan pimeätreenit kera jekkkujen. Melkein jokaiselle oli suunniteltu jonkinlainen källi, oli se sitten maalimies alueen ulkopuolella tai jotain muuta. Itselleni osui kohdalle sitä jotain muuta. Viiville oli tavallaan kolme maalimiestä, joista ensimmäinen alueen ulkopuolella. Suunnistin pimeässä vaan niin huonosti, että löysimme tämän ukon hyvin, koska olin itsekin vähän alueen ulkopuolella. Kun tulimme lähemmäs toista maalimiestä, näin hänen heijastimensa kuusen alta. Viivikin oli jo menossa oikeaan paikkaan. Mutta mitä ihmettä, yhtäkkiä metsästä meitä lähestyy yksi lamppu ja kuuluu rytinää. Viivi oli jo kuusen alla haukkumassa maalimiehelle, kun yksi treenikaverimme juoksi ohitsemme ja sanoi jotain "Meni iltalenkki vähä pitkäksi". Viivi ei häiriintynyt juoksijasta yhtään, mutta minä katsoin touhua suu auki tyyliin "Mitä täällä tapahtuu?!?". Kun näin sen lähestyvän valon, aloin miettimään, että ollaanko me muka tien vieressä ja tuleeko tuolta tosiaan tähän aikaan joku ulkopuolinen lenkkeilijä. Treenikaverit saivat makeat naurut ja nauratti kyllä itseäkin. Onneksi koira ei välittänyt jekusta tuon taivaallista, se vain haukkui maalimiehelle ja vaati nakkejaan. Viivi on joskus ollut tosi herkkä omille mokailuilleni, mutta kai se on tässä vuosien varrella jo tottunut hoitamaan hommat minusta huolimatta :) Tosi hyvä treeni meille ja viihdyttävä muillekin. En tiedä, johtuiko se vuorokauden ajasta, mutta kaikilla tuntui olevan tosi rento ja hyvä fiilis. Iltaan mahtui muutama muukin naurukohtaus ja lopuksi oli vielä pullatarjoilukin. Voiko treeni tästä paljon paremmaksi enää mennä? Kelikin oli aivan loistava, lämmin syysyö. Lämpöä oli vähän toistakymmentä astetta, eikä tuullut juuri yhtään. Vesisadetta ei saatu niskaamme pisaraakaan ja hyttysiäkin tuntui olevan jo vähemmän kuin keskikesällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti