Seuraamisessa älytön into ja Leo meinasi vähän edistää. Kun muistin kävellä reippaammin, homma sujui hienosti. Tein käännöksiä ja suoria. Pysähdyksiä ja juoksemista. Kaikki meni hyvin. Perusasennot meinasivat aluksi mennä vinoon, mutta kun vaadin keskittymistä, nekin olivat suoria. Leo pystyi olemaan hiljaa, vaikka kierrokset olivat tosi korkealla. Hyvä, hyvä :)
Otin vielä avoimen luokan liikkeestä seisomisen, eli kävellään koiran taakse ja sitten vasta sivuun. Siinä lähti kääntämään. Laitoin sitten pallon Leon eteen, niin eipä kääntynyt enää mukana. Sitten pidin tauon ennenkuin homma lähtee lapasesta. Loppupalkkana vähän purkkiruokaa, jota Leo söi aivan kuin ei olisi ikinä ruokaa nähnyt.
Kun herralla nyt kerran oli vauhtia, ajattelin tehdä vielä jotain vauhdikasta. Ruutuharjoituksissa Leo haukkuu vähemmilläkin kierroksilla, joten sitä en viitsinyt ottaa. Elikkäs noutoa ja luoksetuloa, niin jätkä saa juosta. Otin metallikapulalla aluksi pari kapulan tuomista sivulle. Ja Leo ei pyöritellyt kapulaa suussaan yhtään. Ja malttoi odottaa sivussakin hienosti, että otan kapulan suusta. Ohhoh. Sitten vielä pari piiitkää ja vauhdikasta noutoa. Otin Leksan sivuun ja heitin kapulan. Sitten jätin koiran odottamaan, menin kapulan luo ja heitin sitä vielä kauemmas. Sitten takaisin koiran viereen ja noutokäsky. Vauhtia riitti ja kapulaa tuotiin pureskelematta. Kun Leo oli tulossa takaisinpäin kapulan kanssa, heitin pallon itsestäni taaksepäin ja vauhti jatkui. Vielä toinen niin, että heitin kapulan kerralla niin kauas, kun tyttöheitolla lentää. Kapula jäi pystyyn, mutta annoin Leolle kuitenkin noutokäskyn. Herra lähti vauhdilla. Kääntyi vähän ennen kapulaa katsomaan, että heitänkö jo palloa. Kun en heittänyt, kapula nätisti suuhun ja vauhdilla takaisin. Tällä kerralla odotin, että Leo oli jo melkin perillä ennenkuin heitin pallon. Vielä yksi luoksetulo niin, että kun Leo oli jo melkein perillä, heitin taas pallon taaksepäin. Tyyppi touhotti niin kovasti pallon kanssa, että kaatui kyljelleen, kun yritti tehdä liian tiukan käännöksen.
Sitten lopuksi (niin, näiden vauhdikkaitten harjoitteiden jälkeen) ne paikallamakuut, jotka odotettavasti eivät menneet niin kovin mainiosti. Paikallamakuurivin lähettyvillä vielä joku agilityharrastaja harjoitteli puomin alastulokontakteja ja Leo katsoi sitäkin touhua korva tötteröllä (nimenomaan vain toinen korva, koska ovat eriparia ;) ) Jäin sitten aika lähelle seisomaan ja kielsin kaikenmaailman pään pyörimiset ja maan haistelemisen. Kyllä siinä hyviä pätkiäkin tuli. En nyt oikein tiedä, mitä tekisin tuon paikallamakaamisen kanssa. Leo on nyt itse keksinyt tarjota paikallamakuussa katsekontaktia, mikä sekin olisi tietysti aika toimiva vaihtoehto...alokasluokassa. Mutta kun ylemmissä luokissa mennään piiloon, niin mitäs sitten. Ehkä jatkamme vielä niitä leuan maassapitämisharjoituksia.
Kuvat eivät muuten (onneksi) ole niistä tokotreeneistä. Leo ei ole kuitenkaan vielä äitynyt ihan haukkumaan paikallamakuussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti