Vatipäät

On nämä mun haukut kyllä melkosia tohottajia, jokainen omalla tavallaan. Viivillä on ne omat häröilynsä, mutta kyllä Petokin osaa. En sen edesottamuksista täällä avaudu kovin usein, koska Viivin tempaukset jättävät kaikki vähäpätöisemmät hörhöilyt varjoonsa.

Pedon riemulla ei ole kertakaikkiaan oikein mitään rajaa, kun tulen töistä (tai oikeastaan ihan mistä vaan) kotiin. Se hyppii ilmaan, näykkii käsiä ja sitten yrittää etsiä jonkun lelun, jonka kanssa juosta ympäri asuntoa. Kun pisuasiat on hoidettu, alkaa yleensä jonkinlainen kuntopiiri. Peto hieroo mahaansa mattoon, Viivi selkäänsä. Leo ei voimistele, mutta se saattaa kannustaa kavereita äänihaukotuksilla. Semmosella moouumouumoumou-äänellä. Ja yhtäkkiä kaikki kolme pötkähtävän makuulle ihan coolina. Jos töissä on ollut vähän raskaampi päivä, niin yleensä olen unohtanut sen tähän mennessä. Ei nuo kaikki Pedonkaan jutut kuitenkaan aina naurata. Kyllä se edelleen kuulemma haukahtelee joinain päivinä vähän enemmän kuin toisina. Viimeviikolla se olis keskviikkona metelöinyt vähän enemmän ja myös kuorinut taas vähän maalia tuulikaapin ovesta. En kertakaikkiaan keksi, miksi se joinain päivinä on ihan rauhassa ja toisina sitten taas ei. Yritän tehdä aamurutiinit aina samalla tavalla ja lähteä kotoa samojen saatesanojen kera. Ainut juttu, joka viimekeskiviikkona poikkesi muista päivistä oli se, että olin vaihtanut työvuoron noin tuntia aikaisempaan. Eli lähdin hieman eri aikaan kuin muina päivinä. En sitten tiedä, menikö lille-killen polla siitä sekaisin. Kai sitä kuitenkin täytyy vaan olla tyytyväinen tähän, että Peto on suurimman osan ajasta kunnolla. Olisi vaan kiva tietää, voisinko jotenkin välttää nuo satunnaiset mölyapinapäivät. Vai johtuukohan se möykkääminen jostain sellaisesta asiasta, jolle en vaan voi mitään? Tämä jää ehkä ikuiseksi mysteeriksi...

Petsku lämmittelee yhtä tassua kerralla

Leo se osaa myös hörhöillä. Lenkeillä se pullistelee nykyään sillä tavalla ihan riittävästi ja vähän ylikin niille vastaantuleville koirille. Ja jos sitten minulla menee hermo, niin Leo yrittää hyvitellä härväämällä kaikkien remmit solmuun ja astumalla Viivin päälle. Jos metsälenkillä Leolle heittää keppiä, niin pitää valita joku pienehkö keppi. Muuten se juoksee keppi suussa mun ohi ja keppi kolahtaa sääreen. Tai sitten pitää varoa, että se ei sohi Viivin tai Pedon silmää puhki siinä riekkuessa. Tokotreeneissä meinasin ottaa viimeviikolla tunnaria, mutta en sitten viitsinyt. Leolla oli vähän liikaa kierroksia siihen liikkeeseen. Siellä se hohotti menemään niin, että kieli roikkui melkein polvissa. Piti sitten tehdä vähän aiottua parempi jäädyttelilenkki. Ja tämä vain siksi, että monena päivänä oli niin paljon pakkasta, että lenkit jäivät normaalia lyhyemmiksi. Että hohotihoo vaan. Tehtiin sitten luoksetulon pysäytyksiä, seuraamista ja vähän merkkiä. Siinähän juoksi ja palkkansa kanssa vielä muutaman kierroksen lisää.

Tämmönen kävelee joskus mun takana lenkillä

Aika usein mua raivostuttaa tuo noiden hohottaminen, mutta viimeaikoina se on kyllä naurattanut enemmän. Yhtenä päivänä jopa yhdyin Viivin lenkillelähtöhärdelliin juoksemalla sen kanssa edestakaisin eteisessä. Ajattelin, että jos matkisin sitä, niin se tajuaisi, miten naurettavalle se homma näyttää ;) Ei se tajunnut...