Etsimistä

Kätevästi tässä helmikuun aikana sattui tulemaan peräkkäin kolme vähän erilaista hakutreenikertaa. Aluksi oli rakennusetsintää pelastuslaitoksen väestösuojassa, sen jälkeen rakennusetsintää VSPH:n hallilla (vanha sokeritehdas) ja kolmantena etsintää Agrimarketin pihapiirissä. Kun tämmösistä vähän samantyyppisistä pienemmällä alueella tarkemmin tehvävistä etsinnöistä tuli toistoja vähän enemmän, niin jonkinlaista kehittymistäkin oli nähtävillä Leon kohdalla. No, kyllä ohjaajakin taisi jotain oppia...

Ensimmäinen rakennusetsintä oli melkoista kaahaamista. Leo vaan suti mennessään ja juoksi ensin kai jokaisesta etsittävästä ohi. Toisella kerralla meno oli jo vähän rauhallisempaa, tosin vauhtia olisi saanut edelleenkin olla vähemmän. Etsittävistä ei menty ohi enää niin paljon. Tämä kolmas kerta oli sitten paras tähän mennessä. Aluksi Leksalla oli jälleen vauhtia vähän liikaa, mutta kun itse yritin rauhoittaa ohjaamistani, niin Leokin vaihtoi ihan raville ja katsoi rauhassa jokaisen kolon. Täytyy opetella Leon kanssa enemmän kropalla ohjaamista, koska sanallinen ohjaaminen aiheuttaa ryntäilyä. Jos vähänkin kutsun Leksaa ja osoitan kädellä johonkin suuntaan, niin Leo kääntyy salamannopeasti ja rynnii hirveää vauhtia osoittamaani suuntaan. Maastossa se ei haittaa niin paljon kuin pienemmissä tiloissa. Toki Leo saisi maastossakin mennä vähän rauhallisemmin. Eli meillä taitaa olla nyt Leksan kanssa treenattavien asioiden listalla: Leolla haukkuilmaisu niin, että etsittävää ei tökitä ja minä opettelen ohjaamaan Leksaa enemmän oman kropan liikkeillä.

Viivin kanssa keskityn kevään aikaan varmaankin siihen hallintaan ja esine-etsintään. Jos meillä on jotain erikoistreenejä, kuten rakennuksia tai taajamaa, niin Viivinkin saa etsiä. Sanoisin kuitenkin, että sen maastoetsinnät ovat aika pitkälti etsitty. Viivi on nykyään metsälenkeilläkin semmonen jaloissapyörijä, että eipä siitä taida olla oikein enää isommille alueille etsimään. Jos Viivin oleminen ja eläminen ei tuosta piristy, niin voin jopa viedä sen eläinlääkärille tarkastettavaksi. Jotenkin tuntuu, että Viivi on nykyään aika usein kipeän oloinen ja kärttyinen. Lenkeilläkin sitä saa välillä melkein vetää perässä. Seurailen tilannetta.

Viivin maja

Petsku-patsku elelee siinä arjessa mukana. Se on nyt jostain syystä ollut taas stressaantunut normaalista elämästä. En tiedä, mistä se johtuu. Ehkä siitä, että olen viimeisen viikon aikana tehnyt kaksi normaalista työpäiväarjesta eroavaa päivää. Jos stressaantuminen johtuu ihan vaan siitä, niin vähän hankalaksi käy elämä sen kanssa. Väkisinkin elämässä tulee päiviä, jotka eivät mene täysin normaalin rutiinin mukaan. Ja jos koiralla menee siitä kuppi nurin, niin ei se oikein toimi. Ei oman elämän kannalta, eikä kyllä sen koirankaan elämän kannalta, jos sen pääkoppa ei kestä mitään. Kärsiihän Peto itsekin siitä, että se huhtoo kotona tuntikaupalla sen vuoksi, että lähdin töihin normaalista poikkeavaan aikaan, tai jouduin lähtemään johonkin muualle kuin töihin. Hain nyt kuitenkin DAP-hahduttimeen taas uuden säiliön, jos se auttaisi. Mutta kyllä tässä alkaa keinot loppumaan, jos mikään toimenpide ei johda siihen, että Peto pysyisi kasassa pysyvästi :( Muutostakin on jo nelisen kuukautta aikaa, joten kyllä Pedon pitäisi olla jo sopeutunut uuteen asuntoon ja sen ääniin. Ilmeisesti kyse ei nyt ole asunnosta, eikä mistään äänistäkään, vaan metelöinti johtuu jostaikin muusta ahdistuksesta. Mietin vaan, että eikö se siellä edellisessä asunnossa metelöinyt, vai oliko siellä vaan sellaiset naapurit, jotka olivat pääosin samaan aikaan töissä, kun minäkin? Tässä naapurustossa kun asuu myös vuorotyöläisiä. No, ei kai se pohtiminen nyt auta. Pakko ottaa kai kaikki mahdolliset keinot käyttöön ja jos sekään ei auta, niin...