Voihan ahdistus!

Katsoin parhaaksi rauhoittua pari päivää, ennenkuin kirjoitan tänne mitään. Perjantaina kirjoitus olisi varmasti ollut aika synkkä...

Tuulikaapin ovenkarmia

Tuulikaapin ovi

Päätin kokeilla Pedon kanssa perjantaina häkittämistä. Sen ahdistus on nyt kasvanut jostain syystä ihan uusille käyrille, joten jotain oli pakko kokeilla. Epäilin, että häkittäminen ei toimi, mutta toivoin sen toimivan. Petohan kuitenkin usein nukkuu häkissä ihan oma-aloitteisesti, vaikka ovi on aukikin. Välillä Viivillä ja Pedolla on jopa vähän kisaa siitä, että kumpiko saa nukkua häkissä. Laitoin siis häkin oikein mukavaksi Petoa varten, laitoin Petosen aamulla häkkiin ja lähdin töihin toiveikkain mielin.

Kun tulin kotiin, kuuntelin ulkona, että asunnosta ei kuulu ääntäkään. Hyvä merkki. Kun sitten avasin ulko-oven, kuulin Pedon haukusta heti, että nyt on paniikki päällä ja kunnolla. Se haukkui ihan hysteerisenä. Menin melko ripeästi häkille ja totesin, että häkittäminen ei ollut toiminut. Tässä häkistä jälkien siivouksen jälkeen otettu kuva:

Laskeskelin tuossa, että Petsku oli saanut irrotettua päivän aikana 7 tai 8 tuollaista pystyrautaa. Peto ei näyttänyt kärsineen kovin suuria vaurioita. Ikenet tietysti olivat aika punaiset ja ärtyneet, mutta en löytänyt suusta haavoja.

Aika epätoivoinen olo tuli kyllä. Tämä oli listallani jo aika siellä loppupäässä, kun ajatellaan käytettävissä olevia keinoja. Olen selvitellut Vaasassa olevia koirien päivähoitopaikkojakin, mutta mun palkalla ei makseta semmosia summia, mitä ne maksaa. Enkä tiedä, miten Peto sopeutuisi mihinkään vieraaseen paikkaan muutenkaan. Lisäksi jonkun pitäisi olla sen seurana oikeastaan koko ajan. Olen lueskellut ohjeita, että miten eroahdistuksen voisi saada koulutettua pois. Vaan eipä onnistu sellaisetkaan prosessit näin töissäkäyvältä yksin asuvalta ihmiseltä. Melkein jo varasin Petoselle  lopetusajan :´(

Nyt kun olen vähn rauhoittunut, niin päädyin kuitenkin toiseen ratkaisuun. Otan huomenna Pedon työpäivän ajaksi autoon ja soitan eläinlääkärille ajan. Kokeillaan jotain reseptillä saatavaa rauhoittavaa lääkettä nyt vielä. Vaikka eipä sekään taida olla sellainen ratkaisu, jolla tämä asia ratkaistaan lopullisesti. Ainakin sillä voisi saada lisäaikaa miettiä muita mahdollisuuksia. Tuo haihdutin saa olla seinässä edelleen ja lisäksi askartelin-paskartelin vähän tuulikaapin oveen juttuja. Peto on hyppinyt työpäivien aikana oveen ja saanut aikaan kunnon ryminän. Ainakaan sellaista meteliä ei nyt enää saa aikaan, koska teippailin oveen huovan paloja:

Mietin vieläkin, että mikähän tuon Pedon tällä kertaa ajoi tähän tilaan? Olen siinä käsityksessä, että se oli jo välillä melko rauhallinen, eikä haukkunut ainakaan ihan häiritsevissä määrin (yhden naapurin mukaan). Ehkä se oli joku lumiaura tai muu työkone. Tai sitten se oli se, että minulla oli normaalista poikkeavaa menoa parina päivänä. Oli mikä oli, sille ei voi enää mitään. Tätä eroahdistusta lukuunottamatta Peto on kuitenki mitä ihanin pikkukoira. Eilen se oli vauvakutsuillakin lapsilauman siliteltävänä, eikä Petskua jännittänyt se pätkääkään. Lapsien ikähaarukka oli n. 1,5-vuotiaasta 3-vuotiaaseen, eli kaikki eivät silitelleet ihan oppikirjan mukaan. Siitäkin huolimatta Peto oli ihan rauhassa ja nätisti. Muita koiriani en olisi uskaltanut viedä tuohon tilanteeseen, eli Peto on tosiaan aikamoinen luottokaveri joissain tilanteissa. Pakko kai tässä on vaan yrittää keksiä ratkaisuja, että Peto sopeutuisi tähän nykyiseen elämään.

Petsku-Patsku tänään