Maanantaina pääsimme pelastuslaitoksen kellariin väestönsuojaan treenailemaan. Mulla oli molemmat koirat mukana. Ensimmäisellä kierroksella otin molemmille samat piilot ihan vaan nähdäkseni, miten eri tavalla Viivi ja Leo toimivat. Viivi meni rauhallisemmin, eikä kaahannut piilojen ohi niin pahasti. Ensimmäisestä se meni muutaman metrin ohi, iski jarrut pohjaan ja palasi takaisin. Toinen piilo oli selvästi vaikea. Maalimies oli piilossa kerrossängyn ylemmässä sängyssä, mutta Viivi päätti haukkua vastakkaisella seinällä olevaa rullakkoa, joka oli täynnä makuupusseja. Ja siitähän Viivi ei sitten päässyt irti kovin helpolla. Nostin Vinkua jopa pari kertaa, että "kato nyt, ei täällä ole ihmistä". Ja kun laskin sen takaisin maahan, haukkuminen jatkui. Ohjasin sitten Viivin kokonaan pois siitä huoneesta ja sanoin, että palaamme sinne hetken kuluttua. Siinä välissä Viivi löysi sermin takana istuvan ihmisen ja tarkasti loput tilasta. Palasimme makuuhuoneeseen ja sama makuupussien haukkuminen jatkui... ja jatkui... ja jatkui. Ohjasin sitten Viivin useammankin kerran kiertämään huonetta uudelleen seinänvieriä kiertäen. Pari kertaa se vielä palasi makuupusseille, mutta jossain vaiheessa se sitten keksi, että ehkä yläsängyssä on joku. Siinä vaiheessa olin kyllä jo pyytänyt maalimies roikottamaan toista kättään laidan yli. Leon kanssa kuvio toistu melko samana sillä erolla, että se meni varmaan 10 - 15 metriä ekasta piilosta ohi ennen kuin löysi jarrut. Makuupusseja haukuttiin paljon sinnikkäämmin, eikä Leon päähän mahtunut kyllä mitään muuta ajatusta. Vaikka ohjasin sen seinänvierille, se eteni aina niille makuupusseilla haukkumaan. Ei auttanut, vaikka annoin sen välillä jo haukkua arviota jotain 100 haukkua siinä toivossa, että se itse jossain vaiheessa ymmärtäisi lopettaa ja etsiä muualta. Rullakkoa koitettiin siirtää huoneessa toiseen kohtaan, mutta ei auttanut sekään. Leo oli päättänyt haukkua niille makuupusseille ja piste. Lopuksi rullakko vietiin kokonaan pois huoneesta ja vasta sitten Leo ymmärsi etsiä tarkemmin. Löytyihän se maalimies sitten, kun vähä malttoi keskittyä.
Toisella kierroksella otin molemmille sellaisen harjoituksen, että en tiedä montako maalimiestä alueella on, enkä tiedä piiloja. Lisäksi sammutettiin valoja vähän enemmän. Viivin kanssa mokasin niin, että en päästänyt sitä yhdelle piilolle, vaikka se merkkasi selvästi. Ajattelin, että se haistaa jotain sen väestönsuoja ulkopuolella, kun se pyrkii ovelle. Mutta maalimies olikin laitettu heti sen oven taakse, josta tultiin sisään. Jep, menin helppoon ;) Muuten Vinkula teki kyllä mielestäni hyvin töitä.
Leon kanssa homma menikin melkoiseksi roiskimiseksi, kun Leksa suditteli menemään. Kun on pakko mennä aina kovaa ja sitten kun haistaa jotain, niin pitää kääntyä niin nopeasti, kun pystyy. Niin sutiihan siinä. Kävin alueen läpi ja ilmoitin iloisesti, että nyt on tutkittu kokonaan, eikä alueella ole enempää ihmisiä piilossa. Niin olihan siellä sittenkin yksi. Se oli sellaisessa vessassa, jossa Leo oli kyllä käynyt, mutta ilmeisesti liian hätäisesti sielläkin. Eikä Leo meinannut haistaa ihmistä, vaikka käskin sen vessaan uudelleen. Leon piti melkein törmätä siihen ihmiseen, ennen kuin etsittävä löytyi. Että jos viimetreeneissä luotin koiraan liian vähän, niin nyt luotin sitten liikaa. Tilana tuo vessa oli joillekkin muillekkin koirille hankala ilmeisesti ilmastoinnin ja viemäröinnin vuoksi. Mielenkiintoinen tila ja harjoitus kyllä, vaikka itseäni jäikin potuttamaan oma toiminta. Kaikki tekemäni virheet olivat sellaisia, joita mulle ei pitäisi tulla. Koska sata kertaa on kuitenkin kerrottu, että rakennukset pitää aina katsoa tarkasti, jokainen koppi ja kaappi. Vaikka onkin koira käytössä. Että semmosta.
Perjantain tokotreeneissä keulimisteema vaan jatkui. Leolla oli taas niin hemmetisti vauhtia ja intoa. Seuraamisessa oli niin kova kontakti, että Leo vähän poikitti mun edessä. Astuin vahingossa sen jalalle useammankin kerran ja siitähän Leon kierrokset vaan nousi. Haukkumista tuli joka välissä, mikään ei onnistunut. Merkille mentiin haukkuen, samoin ruutuun. Hyppy meni myös haukkuen. Mulle tuli jo niin epätoivoinen olo, että polvistuin maahan ja painoin otsani hallin mattoa vasten. Minkälainen harjoitus mun pitää tuon koiran kanssa tehdä, että edes joku asia onnistuisi... Sain sitten lopuksi lähetettyä Leon yhden kerran merkille niin, että se ei haukkunut. Jee! Sen jälkeen vein lelun ruutuun, vein Leon merkille ja lähetin siitä ruutuun. Se meni hiljaa, luojan kiitos. SAIN lopettaa treenit siihen. Eipä mennyt muillakaan treenit ihan putkeen eilen, että jaettu tuska on pienempi tuska. Tai jotain. Seuraaviin treeneihin pakkaan varmaankin treenikassiin itselleni jotain rauhoittavia ja koiralle vain ruokapalkkaa. Tuon lelun kanssa tuntuu menevän tällä hetkellä kyllä niin överiksi.
Vauhdikkaiden treenien lisäksi meidän viikkoon on kuulunut sitten vaan normaalia olemista. Lenkkeilyä ja nukkumista pääasiassa, Petokin on ollut normaaliin malliin menossa mukana. Olen ollut itse ihan hermona ja väsynyt, mutta eiköhän se tästä taas tasaannu ajan kanssa. Välillä sitä vaan ihmisen elämässä tapahtuu sellaisia asioita, jotka vie voimavaroja enemmän. Tällä kerralla voimat vei suru-uutinen. Mutta elämä jatkuu, vaikka jälleen yksi aikakausi elämässä päättyikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti