Pakkasta oli semmoen 10 - 12 astetta ja kaksi ihmistä hukassa. Meidän ensimmäinen tehtävä oli tarkastaa n. 500 metriä tienvartta, että lähteekö siitä jälkiä. Pari kertaa Leo poikkesi metsän puolelle, mutta mielestäni ne olivat enemmänkin sellaisia "mitähän tässä menee" eikä semmosia "tässä on jälki!" -tyylisiä tarkastuksia. Tietä pitkin kävellessä Leo sitten yhdessä kohdassa teki todella selvän merkkauksen meidän alueen ulkopuolelle. Kyseessä ei ollut jälki, vaan ilmavainu. Olen tästä todella tyytyväinen, koska aikaisemmin Leo ei ole jälkiliinassa ollessaan juuri nenäänsä nostanut. Odottelimme hyvän tovin johdosta lupaa poiketa toisen koirakon alueelle ja odotellessa kehuin Leksaa. Sen nenä kävi metsän suuntaan hyvin selvästi. Saimme luvan mennä toisen koirakon alueella ja päästin Leksan vapaaksi. Innokkaasti se lähtikin, mutta sitten se jäi pyörimään ja hyörimään. Näytti siltä, että Leo jäljesti. Kytkin sen jälkiliinaan uudelleen ja Leo lähti jäljestämään. Mutta jäljestäminen ei edennyt, Leo vaan pyöri ja hyöri. Seurailin sitä jonkin aikaa, mutta katsoin sitten taskulampulla, että maassa näkyi vaan jäniksen jälkiä. Ja tein sitten (typerästi) sen päätelmän, että se alunperinkin lähti jäniksen hajun perään. Vaikka ei se ole koskaan aikaisemmin tehnyt niin. Palasimme omalle alueelle ja ilmoitimme johtoon, että olemme palanneet alkuperäiseen suunnitelmaan. Myöhemmin kävi sitten ilmi, että toinen etsittävä oli kuin olikin siellä suunnassa, mihin Leo merkkasi. Ja hän oli kävellyt n. 150 metrin alueella edestakaisin ja jo alueelle mennessä tehnyt pari paluuperät ja silmukat. Olisi pitänyt taas luottaa koiraan. Ei Leo ole koskaan mitään jäniksiä jahdannut. Hämäännyin vaan siitä, kun lumessa oli todella paljon jälkiä ja Leo hyöri juuri siinä. Ehkä se sitten oli kadottanut sen ihmisen jäljen ja yritti vaan löytää sitä uudelleen kaikkien häiriöiden seasta.
Noh, tienvarsitarkastuksen jälkeen menimme maaston puolelle. Siinä etsintäsuunnitelmaa tehdessä kuulin pari pamausta ja mietin mielessäni, että "eihän tässä lähellä pitäisi olla mitään ampumarataa". Ei sitten tullut mieleen, että kertomuksen mukaan toinen etsittävistä oli lähtenyt jänismetsälle, eli hänellä on ase mukana. En siis ilmoittanut pamauksista johtoon. Torvi! Itse maasto-osuus meni mielestäni hyvin. Leo pysyi koko ajan sopivalla etäisyydellä ja tuli aina, kun kutsuin sitä. Lisäksi se kävi säännöllisesti itse katsomassa minua. Yhdessä kohdassa Leo yritti tarjota minulle keppiä leikkimistä varten. Kun sanoin, että "loppu", niin Leo jatkoi töitä. Olimme olleet maastossa reilun tunnin, kun johdosta ilmoitettiin, että voimme tulla pois. Sen tunnin aikana Leo ei kertaakaan näyttänyt mielestäni siltä, että sillä olisi ollut kummemmin mitään hajua tai muutakaan. Vähän se aktivoitui, kun kävimme tutkimassa lintutornin ympäristöä ja siellä näkyikin paljon ihmisten jälkiä. Leo ei kuitenkaan vaikuttanut siltä, että sillä olisi ollut mitään vahvempaa hajua.
Loppupalaverissa selvisi, että Leo tosiaan oli jo siinä alkuvaiheessa ollut menossa toisen maalimiehen luo, mutta vein sen itse pois. Sen lisäksi meidän läpikäymillä alueilla ei ollut mitään löydettävää. Senverran olin kuitenkin itse tilanteen tasalla, että olisin mennyt vielä takaisin sille alueelle, jossa Leolla oli ollut se haju. Sanoin suunnistajallekkin metsässä joskus loppuvaiheessa, että se kohta on ollut ainut, missä Leo on reagoinut. Siinä etsinnän edetessä tajusin itsekin, että se Leon merkkaus oli kyllä aika selvä. Varsinkin, kun se ei missään muussa vaiheessa reagoinut mihinkään yhtä voimakkaasti. Vaikka niitä jäniksen jälkiä oli alueellamme koko ajan paljon.
Että aina sitä opittavaa vaan riittää. Ja joka ikisessä hälytysharjoituksessa olen saanut todeta, että olisi pitänyt luottaa koiraan. Jostain syystä en vaan luota siihen vieläkään... Typerä ihminen! Hyvää tässä treenissä oli se, että Leo työskenteli omasta mielestäni sopivalla etäisyydellä oli todella hyvin kuulolla koko ajan. En sitten tiedä, olisiko Leo kadonnut taivaanrantaan hajun saadessaan. Mutta ainakin tyhjällä alueella se työskentelee juuri niin kuin haluankin. Olisi vaan jo korkea aika löytää se luottamus, koska selvästi koirassa ei ole oikeastaan mitään vikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti