Herkkä hipiä

Normaalin lenkkeilyn lisäksi viimeisen viikon aikana ei olla tehty juurikaan mitään muuta. Leon kanssa olen aloittanut pyörälenkit, että Leksa saisi sitä ravaamisharjoitusta. Yritin aluksi normaalin remmin kanssa muutaman kerran, mutta homma oli melkoista sähellystä ja komentamista. Ja kaikesta komentamisesta huolimatta Leo veti kuitenkin. Sain sitten viikonloppuna pari vanhaa Flexiä tuttavalta, koska hänen koiransa on siirtynyt ajasta ikuisuuteen jo vuosia sitten. Fleksin kanssa homma sujuu paremmin, kun Leo saa määrätä tahdin ja minä yritän vaan pyöräillä perässä samaa vauhtia. Remmi on löysänä melkein koko ajan, välillä joudun vähän muistuttamaan, että ravi olisi se oikea askellaji, eikä laukka.

Meiltä kun lähtee pyöräilemään, niin joka suuntaan on vaan asfalttitietä. Jos tekee pidemmän lenkin, niin osan matkasta pääsee hiekkatietä. Olen kuitenkin tehnyt Leon kanssa vielä melko lyhyitä lenkkejä, joten olen mennyt vaan asfalttia. Lenkit ovat olleet 3 - 4 kilometriä. Eilen sitten tein ensimmäistä kertaa vähän pidemmän lenkin. Noin puolessavälissä katsoin, että Leo ontuu vähä toista etujalkaa. Tarkastin jalan painellen ja väännellen, mutta Leo ei aristanut mitään kohtaa. Jatkoimme siis matkaa ja Leon ravi näytti taas vähän matkaa tasaiselta. Pian ontuminen tuli kuitenkin takaisin. Tarkistin taas jalan, mutta en löytänyt siitä mitään vikaa. Tarkkailun perusteella päättelin, että ongelma on tassun pohjassa. Eipä siinä sitten auttanut muu, kuin pyöräillä kotiin rauhallisempaa vauhtia. Ontuminen paheni loppua kohti koko ajan vaan lisää, vaikka vauhtia oli korkeintaan puolet normaalista. Omassa pihassa Leo kuitenkin touhotti normaaliin malliin ja juoksi Viivin kanssa kilpaa. Kuitenkin kun Leo pysähtyi, niin se selvästi kevensi vasenta etujalkaa. Sisällä sitten tutkin koko tassun oikein kunnolla ja löysin ongelmakohdan. Keskellä olevan (se isoimman "tyynyn") anturan reunasta oli kulunut nahka puhki. Alla näytti olevan kuitenkin jo ihan hyvää ihoa, joten leikkasin haavan reunoilta vaan kuivuneet nahat pois. Leo ei reagoinut mitenkään, joten toimenpide ei tainnut sattua ollenkaan.

Näyttäisi siltä, että asfaltilla juokseminen ei sovi Leon herkille tassuloille. En tiedä, parkkiintuuko tassujen nahka ajan kanssa. Mutta pidän nyt joka tapauksessa pientä taukoa pyöräilystä ja Leo saa olla muutenkin sairaslomalla ainakin muutaman päivän. Täytyy tarkkailla tuota tassua, että se varmasti paranee kunnolla. Ilmeisesti tuo "haava" (ei se nyt varsinaisesti haava ole, mutta en tiedä parempaakaan sanaa) on ollut Leksan tassussa jo joitakin päiviä. Olisikohan se vähän niin kuin rakko ihmisellä. Rakko kuitenkin puhkesi vasta, kun alla oli joku hyvä iho. Eli sinänsä tuon ei pitäisi olla mikään iso juttu. Tällä hetkellä Leo ei tunnu aristavan tassua ollenkaan, eikä se edes nuole jalkaansa. Ja Leohan nuolee jokaista pientäkin haavaa aivan maanisesti yleensä. Olen siis päätellyt, että tassu ei vaivaa Leksaa juurikaan.

Hassua eilisessä pyörälenkissä oli se, että Oskari otti Petosen mukaan samalle lenkille. Peto juoksi melkein yhtä kovaa koko matkan, kokoajan laukaten. Ei sitä saanut ravaamaan, vaikka yritti mennä kuinka hiljaa. Hitaamassa vauhdissa Peto vaan veti kovempaa. Kotiin päästessä Leo oli ihan puhki ja läähätti varmaan puoli tuntia. Peto oli jo noin minuutin päästä ihan cool, ei ollut edes yhtään hiki. Leolle siis todella tekisi hyvää pyörälenkkeily ja tuollainen kestävyysliikunta. Herralle taitaa olla vähän turhan yksipuolista liikuntaa tuo vapaana juokseminen. Varsinkin, kun se vaan laukkaa melkein koko ajan vapaana ollessaan.

Mutta tällaiset kuulumisen tällä kerralla. Nyt ajattelin lähteä tekemään jälkeä koirasille. Ehkä Leokin pääsee mukaan ajamaan jonkun lyhyen jäljen pehmeällä alustalla. Isompi lenkkeily on nyt kuitenkin pari päivää tauolla, että tassu saa parantua kunnolla.