sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Oikeaa virettä etsimässä

Tokossa en ole koskaan osannut rakentaa koiralle pitkäkestoisempaa suoritusta. Muutama liike menee aika hyvin putkeen, mutta sitten koiralta loppuu usko, että jotain palkkaa on tulossa. Tai Leon tapauksessa se taitaa tietää, että palkka tulee sitten vasta ihan lopussa. Ja khyllä, olen kirjoittanut tästä ongelmasta ennenkin, mutta kun se vaan on ja pysyy.

Virejuttuihin kysyin neuvoja ulkopuoliselta kouluttajalta perjantain tokotreeneissä. Harjoitellessa Leon kanssa homma menee ajoittain... no usein... vähän ylivireiseksi. Sitten tulee haukumista ja minä yritän kieltää. Olen tiennyt, että on olemassa tapa, jolla koiran virettä nostetaan sitä haukuttamalla, mutta en ole oikein uskaltanut lähteä kokeilemaan hommaa. Olen ajatellu, että koska en osaa tehdä sitä oikein, saan todennäköisesti haukkumisen vaan lisääntymään sallimalla sen jossain kohdassa. Nyt sitten kokeiltiin asiantuntevan silmän alla. Minä sain ohjeita, miten haukkumista hyödynnetään ja miten koira opetetaan, että vain luvalla saa haukkua. Mentiin pikakelauksella läpi muutama eri tapa palkata haukuttamalla. Ja niinhän siinä kävi, että kun asiantuntija oli minua neuvomassa, Leo hoksasi homman aika nopeasti. Ainoastaan yhdessa seuraamispätkässä tuli pari haukahdusta ja muuten oikeastaan vain silloin, kun haukkumiseen annettiin lupa. Pari kertaa Leo yritti haukkua sellaisissa kohdissa, kun minua neuvottiin, eikä Leon kuulunut tehdä mitään. Mutta silloinkin se vaikeni aika pienellä huomautuksella. Seuraamisessa oli pari juttua, jotka voisivat mennä teknisesti paremmin, mutta niihin ei nyt puututtu, kun opetettiin uutta vireasiaa. Voipi olla, että otan tämän käyttöön. Eli kun näette minut keväällä tokokokeessa ja Leo haukkuu joka liikkeessä ja niiden välissä, niin tiedätte, mistä se johtuu. Homma sujui, kun minua oltiin vahtimassa, mutta ei sitten sen jälkeen.



Viivin Rally-tokohommat sujuvat aika hyvin, mutta se takajalkojen käyttö on edelleen erittäin vähäistä. Viivi osaa peruuttaa, mutta se ei ole tietoisesti ottanut yhtäkään sivuaskelta takajaloillaan. Olen kokeillut muutamaa juttua, jotka Leon kanssa ovat toimineet, mutta Viivin kanssa ne ei toimi. Se on niin pieni, että sen on helppo kierähtää etujaloillaan ja takapää paikallaan. Ja jos yritän laittaa jonkun esteen Viivin viereen, että sen pitäisi siirrellä takajalkojaan, niin se pomppaa ylöspäin ja välttää takajalkojen liikuttamisen sillä. Ehkä vielä keksin jonkun jutun, mikä ei ole vielä tullut mieleen. Yksi ongelma on tietysti sekin, että kun yritän saada sen tekemään jotain uutta, se tarjoaa aikaisemmin opittuja temppuja. On nähty kierimistä ja kaikenlaista peruuttamista, kosketusalustalle syöksymistä eri kulmista ja sen koskemista yhdellä tai kahdella tassulla tai kuonolla. Ja jos Viivi ei ole muuta keksinyt, se on liponut huuliaan kunnon sarjoissa. Että vaikka niitä takajalkoja ei nyt ole saatu liikkumaan, niin hauskaa meillä on kuitenkin ollut.



Sunnuntaina olin Leon kanssa vielä toisella tokokurssilla ja siellä kyselin vinkkejä tunnistusnoutoon ja kaukokäskyihin. Kävikin sitten ilmi, että olen hinkannut Leon kanssa ehkä liian helppoja tunnariharjoituksia. Sille tehtiin sellainen harjoitus, että kapuloita oli jotain 30 kappaletta ja yhteen niistä minä olin koskenut. Sitten odoteltiin, että Leo tekee oikean asian. Ei ole mikään yllätys, että Leo yritti tuoda vähän väärää kapulaa ja kun se ei kelvannut, se yritti seisoa keskellä kapuloita ja haukkua. Välillä se haisteli muutamaa kapulaa ja joko yritti taas tuoda väärää tai aloitti haukkumisen. Komensin olemaan hiljaa ja sitten taas odoteltiin. Yhdessä välissä tuli hetki, jossa minä seisoin kapuloiden toisella ja puolella ja Leo toisella. Siinä sitten vaan tuijoteltiin toisiamme. Jossain vaiheessa Leo sitten päätti kokeilla sitä, että haistelee kapuloita ja toihan se sitten oikean. Väsytysvoitto, jota en olisi kyllä ikinä itsekseni saanut aikaiseksi. Ei olisi mun hermot kestäneet. Sen jälkeen tehtiin vielä pari toistoa ja Leo toi molemmilla kerroilla oikean kapulan. Että niinku aha. Nytpä tiedän. Eli osaa se, kun vaan vaaditaan.



Toisena asiana kysyin neuvoja kaukokäskyihin. Mielestäni Leo osaa melkein kaikki vaihdot jo teknisesti melko hyvin, mutta kun otan vähäkin lisää etäisyyttä, niin homma ei enää onnistukkaan. Eli onhan siinä tekniikassa sitten jotain vikaa. Kun sitten vielä yhdistetään tekniikkapuutteisiin se vireongelma, niin en oikein tiennyt, miten kannattaisi edetä. Sain uusia vinkkejä ja olen jo vähän treenannutkin seisomasta istumista uudella tavalla. Laitan Leon peruuttamaan ja siitä istumaan. Työn alla on, että yhdistäisin siihen nyt uuden käskysanan. Lisäksi voin tehdä muita vaihtoja pidemmältä matkalta niin, että jätän Leolle etupalkan. Se tekee vaihdoista vähän hitaampia, mutta Leo keskittyy paremmin. Tällaiset on siitä kivoja treenejä, että niitä voi treenata vähän pienemmäsäkin pihassa, eikä harjoituksiin mene koko iltaa. Tykkään tällaisesta pienimuotoisesta "hinkkaamisesta", mutta isompia treenejä ei tule tehtyä ollenkaan riittävästi. Mutta näillä mennään nyt tällä hetkellä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti