Kurssilla jokainen teki testin, että minkälainen oppija itse on. En ollut kovin yllättynyt siitä, että itse opin parhaiten tekemällä tai katsomalla, kun joku toinen tekee. Kun minulle kerrotaan asioita, en opi juuri mitään. Ehkä sen vuoksi olen sitten kouluttaja myös sellainen, että puhun asioista melko lyhyesti, mutta piirrän mielelläni kuvia ja esitän itse, mitä tarkoitan. Oikeastaan olen jopa aika huono selittämään sanallisesti, mitä tarkoitan. Ja ilmeisesti myös vähän huono kuuntelija. Kurssilla oli myös ihmisten jaotteluja muilla kriteereillä, mutta tämä jäin itselleni mieleen konkreettisimpanja. Heh, varmaan siksi, että sain itse kirjoittaa numeroita paperille ja laskea tuloksia. Ei jäänyt mieleen se, mistä vaan kerrottiin ;)
Toisena päivänä oli sitten aiheena koiran oppiminen ja koiran kouluttaminen. Ryhmätöinä mietittiin iltapäivällä koulutussuunitelmia pitkällä ja vähän lyhyemmällä tähtäimellä. Siinä sain huomata, että itse olen parempi tekemään lyhyen tähtäimen suunnitelmia, mutta en mitään viisivuotissuunitelmia. En osaa tehdä sellaisia koiran koulutuksen suhteen, enkä oman elämänikään suhteen. Enää. Jossain vaiheessa olen myynyt itselleni ajatuksen, että pitkän tähtäimen suunnitelmia ei vaan kannata tehdä, koska ikinä ei voi tietää, mitä elämä tuo tuollessaan. Ehkä sitä voisi kuitenkin jonkinlaiset raamit tehdä pidemmälläkin tähtäimellä edes seuraavan koiran kanssa. Edes sen, että millä lajilla aloitan kouluttamisen ja missä järjestyksessä asioita opetan. Leolle voisi myös tehdä suunnitelman vaikka seuraavaksi viideksi vuodeksi. Jonkinlaisen vuosikalenterin vaikka, että mitä asioita treenaan mihinkin aikaan. Tulisi sitten ainakin harjoiteltua kaikkea, eikä aina vaan jotain samaa, kun ei muutakaan keksi. Elikkäs toisen päivän suurin anti itselleni oli suunnitelman tekeminen ja sen seuranta. Oman treeniryhmän kanssa tämän asian suhteen tullaan ottamaan ryhtiliike. Suunnitelmia on kyllä tehty ja yhdessä pohdittu, mutta se seuranta on jäänyt vähemmälle. Ja suunnitelmat on tehty oikeastaan aina yhdelle treenikaudelle kerrallaan. Kun pakkaset ja loskapaskat saapuvat, meidän treeniryhmä tulee kokoontumaan tämän asian äärelle ihan varmasti!
Lisäksi käytiin läpi erilaisia koirankoulutusmenetelmiä ja se asia oli ennestään tuttua. Mutta kertauksesta ei ollut tosiaan haittaa. Itselläni on melko selkeä kuva omassa päässä, että miten haluan koiraani kouluttaa, mutta en ole oikeastaan edes miettinyt teorioita ja termejä asialle. Nyt on sitten (taas) nimetkin niille asioilla, jotka on omassa päässä. En käytä ihan puhtaasti vain yhtä menetelmää, mutta joku punainen lanka tästä omastakin sähellyksestä on löydettävissä. Käytän koulutuksessa mielestäni pääasiassa poimintaa ja houkuttelua. Yritän välttää fyysistä pakottamista ja rankaisun käyttöä, mutta kyllä minäkin kiellän koiriani, jos ne tekevät jotain luvatonta. Fyysiseksi pakoksi lasketaan myös esimerkiksi se, että harjoittelee sivulletuloa seinän vieressä, että koira istuisi suoraan. Eli tuleehan niitä pakotteitakin käytettyä. Ja lyhytpinnaisena ihmisenä en jaksa läheskään aina odottaa, että koira sattuisi tarjoamaan oikeaan toimintoa. Elli ehkä vaan kuvittelen kouluttavani houkuttelemalla ja poimimalla oikeita asiota, mutta ehkä oikeasti teen jotain ihan muuta suurimman osan aikaa. Joka tapauksessa, hyvä tiedostaa, että käytössä on useita eri menetelmiä. Jos ensimmäinen tapa ei tuota tulosta, voi kokeilla jotain muuta.
Pääasiassa yritän tehdä koiristani aktiivisia toimintojen tarjoajia, jotka eivät pelkää epäonnistumista. Jos siis vaihtoehtona on sellainen koira, joka odottaa ohjaajan kertovan, mitä pitää tehdä ja passivoituu, jos asioita ei kerrota sille riittävän tarkasti. Olen ehkä jollain tavalla onnistunut, koska omat koirani passivoituvat aika harvoin. Joskus sekin voisi kyllä tuntua houkuttelevalta vaihtoehdolta tuon ainaisen häsläämisen sijaan... Kun nyt olen esimerkiksi opettanut Viiville paria uutta juttua Rally-tokoon liittyen, niin se on harjoituksissa esimerksiksi maanut selällään, tunkenut istumaan pohkeiden väliin tai esittänyt kuollutta, kun se ei ole ollut varma, mitä siltä haluan. Helposti Viivi ja Leo turhautuessa myös haukkuvat, koska siitäkin on niin usein saanut palkkaa. Ja varmaan senkin vuoksi, kun yrittävät komentaa minua. Että tosiaan... meillä ei passivoiduta :D
Muutamasta käydystä kurssista huolimatta en koe olevani mitenkään luonnonlahjakkuus koirankouluttajien kouluttamisessa. Enkä kyllä omien koirienkaan kouluttamisessa. Täytynee siis suositella tätä kouluttajakurssia vaan kaikille oman treeniryhmän jäsenille, että saatte eväitä oman koiran kouluttamiseen. Yritän kyllä parhaani mukaan tuoda oppimiani asioita kaikille ryhmässä. Piirtämällä ja näyttämällä ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti