Kevät!

Lunta on enää ylivähän muutamissa paikoissa. Muuttolintuja näkyy ja kuuluu jo ja Kyrönjoki tulvii. Aika varmat kevään merkit. Joissakin tapauksissa ehdottomasti iloisia asioita, mutta on keväässä huonojakin puolia. Kevättulvat ovat näyttäviä luonnon voimannäyttöjä, jotka valitettavasti aiheuttavat monille ihmisille suuria aineellisia vahinkoja. Monet ovat onneksi selvinneet säikähdyksellä, mutta myötätuntoisia ajatuksia niille, jotka eivät olleet yhtä onnekkaita :(

Omalla kohdallani kevät tarkoittaa pihan siivoamista. Päätän joka syksy, että kerään talvellakin koirien sonnat pihasta sitä mukaa, kun niitä tulee. Mutta se on vaan jotenkin niin helppo jättää keräämättä, kun valkoinen lumi peittää pihan ja se näyttää niin siistiltä. Kevät sitten paljastaa, että piha ei olekkaan ihan niin siisti. Eilen sain haravoitua noin puolet pihasta jo, kasat pitäisi vaan kärrätä pihan perälle. Osa numikosta on vielä niin märkää, että en lähtenyt sitä osaa raapimaan. Nyt sitten käteni paljastaa, että olen ilmeisesti laiska ihminen. Eikös sellaisen kämmeneen tule rakko?

Keräsin samalla lumen alta paljastuneen pullokokoelman samaan kasaan. Leon mielestä muovipullot on suurinpiirtein mahtavinta, mitä maailmasta löytyy. Se ottaa mukaansa melkein jokaisen pullon, minkä löytää. Joskus se yrittää jopa viedä muovipullon kädestäni, vaikka olen vielä juomassa siitä.

Illemmalla lähdin sitten vielä Pedon ja Leon kanssa metsälenkille. Leo pääsi siis mukaan ensimmäistä kertaa vähän yli kolmeen viikkoon. Uskaltauduin nyt testaamaan, miten jalka kestää. Ja kestihän se, haava näyttää edelleen hyvältä. Mielestäni Leo ei ontunut tai arastellut jalkaa millään tavalla metsässä. Illalla näin sen kotona kerran ehkä ontuvan. Sekin oli korkeintaan yksi tai kaksi askelta. Nyt aamulla en ole huomannut Leo aristelevan jalkaa mitenkään. Ehkä voin pikkuhiljaa huokaista helpotuksesta ja katsoa koekalentereita uudemman kerran tokon, haun ja jäljen osalta.Tai ehkä nyt pitäisi aluksi mennä niihin treeneihin ensin. Joka tapauksessa näyttäisi siltä, että pääsimme tuon jalan kanssa paljon helpommalla, kuin mitä aluksi pelkäsin. Toivottavasti mitään takapakkia ei tule. Olihan tuo Leksa-mies eilen niin iloinen päästessään metsään :) Vaikka ainahan se on, vaikka olisi juuri edellisenä päivänä oltu metsässä. Itse olen myös todella iloinen, jos Leon kanssa voi taas mennä metsään ja remmilenkkeilyn saa jättää vähemmälle. Tuntuu, että tuo remmissä kulkeminen on opetettu meillä jokaiselle koiralle edellistä huonommin.

Peto tähystelee

"Heitä keppi!"