Jälkikausi avattu

Vetäisin kevään ensimmäiset jäljet keskiviikkona Viiville ja Leolle. Hyvin suunniteltu oli puoliksi tehty tällä kerralla. Tosiaankin siis vain puoliksi. Lähdin polkupyörällä etsimään sopivannäköistä metsäplänttiä jostain tästä meidän läheltä. Pari metsäsaareketta löytyikin ja lähdin lenkkarit jalassa tekemään ensin jälkeä Leksalle. Ensimmäinen esine (kenkä) aika alkuun, että Leo saa palkan jäljen nostamisesta. Sitten oli tarkoitus tehdä vähän pidempi pätkä ja laittaa toinen esine jäljen päähän. Vaan ei sittenkään... Metsäsaarekkeen keskellä olikin vielä lunta. Ja minä pikkutennareissa matkassa. Jätin sitten toisen esineen aika lähelle ensimmäistä (ehkä jotain 30 metrin päähän) ja lähdin etsimään edes kohtuullista reittiä pois metsästä. Hyppelin kiveltä toiselle sulia kohtia etsien ja pääsin melkein kuivin jaloin takaisin tielle. Sitten Viivin jälki toiselle metsäpläntille. Siinä ei ollut mitään erikoista, jostain syystä tulin vaan tehneeksi tosi lyhyen jäljen myös Viiville, vaikka hyvää metsää olisi jatkunut pidemmällekin.

Sitten polkupyörällä kotiin. Söin pikaisesti, paketoin Leon jalan ja pakkasin koirat autoon (Leo sen tötterönsä kanssa). Leon jalan haava on parantunut aika hyvin, mutta laitan siihen vielä siteen, jos lähden omaa pihaa kauemmas ulkoilemaa. Ihan vaan varmuuden vuoksi, että haava ei vaan aukeaisi uudelleen osuessaan johonkin terävään kiveen tai oksaan. Tötteröä on pidettävä, koska Leo yrittää edelleen nuolla haavaa, vaikka haava näyttääkin aika hyvältä. Olen ajatellut, että voin tässä vaiheessa suojata jalkaa vaikka viikon liian pitkään, jos vaihtoehtona on se, että haava aukeaisikin uudelleen ja paraneminen veisi monta viikkoa pidempään.

Ajoin ensimmäisenä Viivin jäljen. Jäljennostolle lähtiessä Viivi oli jostain syystä menossa koko ajan eri suuntaan, kun mihin yritin sitä saada. Jälki kuitenkin nousi ja Viivi lähti melkein juosten jäljestämään. Vinkuhan ei koskaan jäljestä tarkasti jäljen päällä, vaan menee vähän risteillen. Annoin sen nyt tehdä työtä omalla tavallaan ja yritin tulla narun päässä hiljaa. Aina Viivi kuitenkin löytää ne jäljelle jätetyt purkit, vaikka koko touhu näyttää joltain muulta kuin jäljestämiseltä. Intoa neitokaisella oli tällä kerralla tosi hyvin ja jälki ajettiin Viiville tutulla tyylillä. Eli tyylillä, josta minä en osaa juurikaan sanoa, että koska se on jäljellä ja koska ei. Kyllä siinä kuitenkin jotain pientä eroa on olemuksessa silloin, kun se etsii jälkeä ja kun se ajaa sitä. Seuraavalla kerralla teen Vinkuselle kyllä pidemmän jäljen ja purkkien väli on pidempi. Ehkä Viivin jäljestäminen myös rauhoittuisi, kun se ehtisi kunnolla rauhoittua siihen jäljelle. Nykyään teen sille lyhkäisiä pätkiä ja purkkeja on tiheässä.

Leon jälki sitten... Olin unohtanut talven aikana, millaista sen kanssa jäljestäminen on. Tyyppi vetää ihan täysiä. Otin alkuun kunnon jäljennoston (35 - 40 metriä) ja siihen pätkään mahtui semmonen tiheä kuusikko. Siellä taas mentiin silmät kiinni, kun Leo veti. Kuusikkoon meni vaan oranssi jälkiliina, eikä koiraa edes näkynyt. Noh, jälki löytyi ja Leo lähti (jos mahdollista) vieläkin intensiivisemmin vetämään. Veto taukosi, kun Leo tuli esineelle. Vähän vastahakoisen oloisesti se pysähtyi ja toi kengän minulle. Palkaksi vähän vinkupallon pureskelua, jälkiliinan selvittäminen ja jäljestys jatkui taas vauhdilla. Toisen esineen kohdalla Leolla oli niin kova vauhti, että se ehti mennä pari metriä esineestä yli ennen kuin pysähtyi ja rupesi etsimään esinettä. Muovipullokin tuotiin hienosti käteen saakka ja taas vinguteltiin lelua palkaksi. Siihen sen jäljen sitten piti loppua, mutta Leo halusi ihan ehdottomasti ajaa jäljen sinne tielle saakka. En malttanut käskeä sitä pois jäljeltä, kun toinen oli niin tohkeissaan. Tuli sitten vähän suunniteltua vaikeampi jälki näin kevään ensimmäiseksi, kun Leo jäljesti kiveltä lumelle ja siitä sulalle ja taas lumelle ja siitä kivelle, ryteikön läpi lumelle ja siitä vähän sulalle pätkälle jne. Kun lähestyimme tietä, heitin mielestäni ovelasti vinkulelun Leon yli jäljen loppupäähän. Näytti ainakin siltä, että homma meni täydestä. Leo vaan jäljesti ja yhtäkkiä eteen tupsahti vinkulelu :) Siitä se sai sitten kantaa lelua niin pitkään kun halusi. Vähän ennen autoa Leo pudotti lelun ja keräsin lelun mukaani. Jäljen loppumetreillä oli vähän säätöä, kun Leo haki jälkeä parissa ryteikössä ja jälkiliina kiertyi risukkoon. Aika hyvin Leo kuitenkin pysähtyy, kun käsken ja antaa selvittää jälkiliinan. Muuten jälki meni erinomaisesti.

Päätin tekaista molemmille vielä pienen esineruudun, koska jäljellä Leon kanssa oli mielestäni vähän siinä ja siinä, että malttoiko se pysähtyä esineille. Ajattelin kerrankin toimia ikään kuin ennaltaehkäisevästi. Tallasin ehkä 30 x 30 metrisen ruudun. Kengän jätin ruudun takarajalle ja muovipullon ruudun etuosaan. Viivin kanssa kävin aluksi nostamassa molemmat esineet, että ruutu tulisi samalla tallattua vähän paremmin. Viivihän ei edelleenkään oikein ilmaise esineitä, eikä tuo niitä minulle. Olen nyt sitten päättänyt harjoitella erikseen esineisiin reagointeja ja niiden ilmaisua/tuontia. Viivi reagoi esineisiin mielestäni aika hyvin ja etsiikin ne. Mutta sillä ei ole mitään ajatusta, mitä niille pitäisi tehdä. Voisin ottaa tämän kevään/kesän projektiksi esineilmaisun. Kunhan keksisin aluksi, miten Viivin saisi opetettua haukkumaan esineille. Vinkkejä otetaan vastaan :)

Leo ei ollut jostain syystä nyt oikein oikeassa moodissa esineruutua ajatellen. Se jäljesteli ruudussa niitä tallauksia. Pyysin Leksan takaisin ja lähetin uudelleen, josko se nyt olisi oikealla asialla. Ei ollut vieläkään, mutta annoin sen etsiä rauhassa. Se päätyikin aika lähelle kenkää, mutta ei kuitenkaan tuonut sitä. Näin, että se nosti jalkaa esineen lähellä. Se on yleensä merkki jonkinlaisesta epävarmuudesta, joten ajattelin vähän auttaa. Huutelin ruudun reunalta, että "tuo vaan", niin herran pään päälle syttyi lamppu. Leo paikallisti jo haistamansa kengän ja toi sen minulle. Ja taas sai vingutella lelua. Ajattelin ottaa sen ruudun etuosassa olevan muovipullon sitten reaktioharjoituksena. Kävelimme pullon ohi ja Leo haistoi sen, mutta ei lähtenyt etsimään. Kävelin sitten Leon kanssa vielä toisestakin suunnasta pullon ohi ja tällä kertaa Leo lähti sitä itse hakemaan ja toi sen minulle. Taas vinkulelun kanssa autolle.

Esineruudun perusteella voisin sanoa, että en harjoittele omien koirieni kanssa läheskään riittävästi esineitä. Pitääpä nyt ottaa sitä sitten kuurina tässä keväällä. Esineruutu on siitä kiva, että sitä pystyy hyvin harjoittelemaan ihan yksinkin, eikä se vaadi mitään isoja metsiä. Sitä siis ohjelmassa jatkossa, jäljestämisen lisäksi. Jospa sitä opettaisi myös Pedolle jonkinlaista esineilmaisua ihan aktivoinnin vuoksi. Se ei kyllä tuo minulle mitään, eikä myöskään hauku millekkään muulle kuin ulko-ovelle jonkun tullessa. Peto ei myöskään mene mielellään maahan. Yleensä Peto lelun saatuaan haluaa ainoastaan suolestaa niitä. Eli jos haluan ottaa Pedolle esineruutua aktivointina, niin Peto varmaankin menee sinne koirista aina viimeisenä. Tai sitten Petskulle pitää yrittää opettaa jonkinlainen nouto. Olen joskus tainnut aloittaakin sellaisen projektin, mutta keskenhän se on jäänyt.

Hakutreeneissä otin tällä viikolla Viiville liikkuvaa maalimiestä muistutuksena. Sitä pitää aina välillä muistaa harjoitella, vaikka Viivi sen kyllä osaakin. Tai ainakin sen pitäisi osata. Otin treeneissä kaksi maalia ja ensimmäinen meni hyvin. Ihminen käveli hiljakseen pientä rinkiä ja Viivi jäi sinne hienosti haukkumaan. Toinen etsittävä kävelikin vähän reippaammin. Viivi meni sinne hienosti ja meinasi haukkua. Ilmeisesti Vinku tuli kuitenkin siihen tulokseen, että ehkä tämä tyyppi ei olekkaan hukassa, kun kerran noin reippaasti ja määrätietoisesti kävelee. Pari kertaa Vinku kävi maalimiehelle heiluttelemassa häntäänsä, mutta tuli kuitenkin pois. Lopuksi maalimies sitten vähän auttoi Viiviä ilmaisussa ja kyllä sieltä haukkuakin sitten tuli. Mutta selvästi Viivin oli hankala haukkua, kun liikuttiin vähän kovempaa. Ehkä siksi, että Viivin haukkumiseen kuuluu olennaisesti jonkinlainen paikallaan teputtelu tai joskus jopa hyppiminen. Ja se ei pysy reippaasti liikkuvan ihmisen mukana, kun pitäisi pystyä teputtelemaan tai hyppimään. Kiva saada hakutreeneihin joku selvä teema tälle keväälle. Eli liikkuvat maalimiehet :)