maanantai 4. maaliskuuta 2013

Tasaista harmaata

Tämä talvi on kuulemma ollut synkin 50 vuoteen. Aurinkoa on näkynyt poikkeuksellisen vähän. Minusta tuntuu, että olen nähnyt sitä satunnaisesti vain toimiston ikkunasta ulos katsoessa. Onneksi päivät pitenee ja joskus sitä ehtii töiden jälkeen jopa ulos "valoisalla".

Harmaus ei estä näitä minun koiraharrastuksiani.Viivin kanssa on tehty aika tavanomaisia hakuharjoituksia, ei mitään erikoista. En tiedä, onko se kuulossa nykyään jotain vikaa, vai onko se vaan päättänyt, että nyt hän on sen ikäinen, että ei tarvitse enää totella. Sehän nyt on ihan tunnettu fakta kuitenkin, että kun koira tulee vanhaksi, sen ei tarvitse enää totella ihan niin hyvin ;) Itse olen sitä mieltä, että Viivi ei ole vielä siinä iässä. Joku on ilmeisesti kuitenkin kertonut Viiville, että sillä on sellainen valttikortti käytettävissään. Tai sitten vika on oikeasti kuulossa. Se on nyt muutaman kerran metsälenkillä meinannut mennä vähän niin kuin hukkaan. Viivi tuntuu unohtavan itsensä johonkin nuuskuttelemaan ja minä vaan jatkan matkaa. Jonkun ajan päästä huomaan, että Viiviä ei näy missään. Ja Viivi on yleensä melkein 100 prosenttia ajasta näköetäisyydellä tai ainakin se on aina pysynyt menossa mukana ihan oma-aloitteisesti. Pari kertaa olen oikein joutunut pysähtymään ja huutelemaan sitä. Sieltähän se on aina sitten kipittänyt hetken kuluttua, mutta tällaista ei ole tarvinnut ennen tehdä. Kerran pimeällä näinkin pellolla, että Viivi lähti polunristeyksestä eri suuntaan. Se käveli vähän matkaa ja jäi sitten seisomaan vaan polulle. Näin pimeässä, että Viivin vilkkuvalo jäi paikalleen. Siinä se sitten pönötti vaan. Kun sitten huutelin neitiä muutaman kerran, valo lähti tulemaan oikeaan suuntaan. Tuon käytöksen voisi tulkita niin, että se ei oikeasti kuullut, että lähdin eri suuntaan. Tai sitten se vaan oli päättänyt, että Hän menee nyt tänne, muut tulkoon perässä. Kumpikin vaihtoehto on mahdollinen.


Huonokuuloinen JA/TAI omapäinen pikkupelastaja :)


Leon kanssa olen yrittänyt ajaa sisään hakutreeneissä erilaisia lelupalkkoja. Siihen on parikin syytä: Ensinnäkään en ole löytänyt mistään niitä vinkupalloja, joita Leo saa palkaksi hakutreeneissä. Niitä on minulla vain kolme ja jokainen niistä on enemmän ja vähemmän ratkeamispisteessä. Toisena syynä on vireen nostaminen. Jos Leo saisi saalistaa ja ehkä jopa taistella maalimiehellä, niin nousisiko sen vire ilmaisutilanteessa? Leollahan on pari kertaa tullut esiin sellainen ongelma, että ilmaisun aloittaminen pidemmän partioinnin jälkeen on ollut hieman hankalaa. Kyllä sieltä on lopulta tullut kunnon haukku, mutta aloitus on ollut hankalaa. Yritän nyt sitten tällä konstilla saada jotenkin vahvemman mielikuvan ja korkeammat kierrokset herralle. Jotenkin se mielikuva pitäisi saada sellaiseksi, että kun se pidemmänkin partioinnin jälkeen saa hajun ihmisestä, se lähtisi ihmiselle tietyllä asenteella ja mahdollisesti lelun kuva mielessään. Kuitenkaan en haluaisi yhtään enemmän kierroksia siihen itse etsimiseen. Olen tainnut tankata tätä samaa asiaa täällä blogissa jo varmaan vuoden. Tässä jälleen yksi yritys asian korjaamiseksi. Nähtäväksi jää, onko tämäkään nyt sitten se oikea tie kohti varmempaa ilmaisua.

Tokossa Leon kanssa on ollut vaihtelevaa fiilistä. Välillä menee ihan loistavasti ja välillä sitten taas ei. En oikein ole vieläkään tajunnut, että mikä se ero on, joka aiheuttaa tämän vaihtelevaan vireen. Ja silloin, kun homma ei suju, en osaa korjata tilannetta mitenkään. Mitä enemmän yritän innostaa sitä enemmän Leo väistää. Kai se näkee sen tekopirteyden läpi, että oikesti minäkin olen siinä tilanteessa turhautunut. Olen nyt sitten yrittänyt korjata vain omaa käytöstäni. Pari kokeenomaista treeniä on mennyt jo ihan kivasti, joten ilmoitin Leon yhteen tokokokeeseen. Yritän saada itseni siihen mielentilaan, että jos menee huonosti, niin yritän säilyttää mieleni pirteänä sen sijaan, että herne kaivautuu nenäonteloon ja tatti kasvaa otsaan. Ja jos kokeessa kaikesta yrityksestä huolimatta oma mieliala ja sitä myöden koiran suoritus lässähtää, niin keskeytän kokeen. Meille kummallekkaan ei ole hyötyä siitä, että puskemme kokeen väkisin läpi minä hammasta purren ja Leo maisemia katsellen. Jos tällä reseptillä saamme aikaiseksi onnistuneen koesuorituksen, voi ilmoittaa Leksan useampaankin kokeeseen. Mennään nyt kuitenkin ensin varovasti kokeilemaan...


Väsynyt treenaaja


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti