Petomies elelee ja voi hyvin. Se pääsee lenkille ja yöt nukkuu meidän peiton alla. Viimeaikoina Peto on keksinyt uuden "kivan" nukkumapaikan. Se nukkuu mun tyynyllä mun niskaa vasten käperyneenä. Ihan kivastihan se lämmittää, mutta kyllä Peto välillä vähän painaakin liikaa niskaan. Onneksi Petskun voi yöllä työntää sivummalle ja herra vaan jatkaa tyytyväisenä uniaan siinä asennossa, mihin sen tönii.
Viimeviikolla pidin koirasille taas pienen naksuttelutuokion ihan vaan mielen virkistykseksi. Pedon oli tarkoitus laittaa takajalat alustalle. Peto päättikin tarjota vähän näyttävämpää variaatiota nousemalla ensin etujaloilleen ja laskemalla siitä takajat hienosti alustalle. Ehkä jossain kymmenennen naksautuksen kohdalla se sitten hoksasi, että palkan saa ilman sitä etujaloille nousemistakin. Hassu pikkumies <3 Yhtenä päivänä piilottelin Leolle ja Pedolle nameja meidän terassille. Peto yllätti odottamalla nätisti Leon kanssa nurkan takana, kun piilottelin namit. Ja Petskunen ei ole oikein ikinä pysynyt paikka-käskyn alla pariakymmentä sekuntia enempää. En ole sille ikinä edes opettanut mitään kovin pitkiä paikallapysymisiä. Mutta siinä se nökötti ja lähti vasta luvan kanssa nameja etsimään. Leo ja Peto olivat tasaväkinen pari, kumpikin löysi yhtä monta namia.
Lenkeillä Peto on osoittautunut välillä meidän parhaiten tottelevaksi koiraksi. Leokin tottelee, mutta esimerkiksi luoksetuloon menee aina aikaa, kun se on niin kaukana. Peto on aina lähellä ja tulee luokse nopeasti ja kiltisti.
Patteri-Petteri (lisänimi on tullut tuosta peiton alla nukkumisesta ja jalkojen - sekä nykyään niskan - lämmittämisestä) viettää siis oikeastaan melko leppoisaa eläkeläiskoiran elämää. Vaikka olisihan tuossa vielä energiaa johonkin harrastukseenkin. Jospa lumien sulettua sitten taas jäljesteltäisiin. Ja tietty metsästyskaudella Peto pääsee edelleen metsälle mukaan. Siellä se kuulemma nykyään toimiikin kuin ajatus. Koirat kyllä todella vaan paranee vanhetessaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti