lauantai 19. tammikuuta 2013

Vähän isompaa treeniä

Sekä Viivi että Leo ovat saaneet nyt viimeisen viikon aikana tehdä pitkäkestoisemman maastoetsintäharjoituksen. Leon kanssa olin "erikoistreeneissä", joissa kaikki osallistujat tekevät isomman etsinnän ja Viivin kanssa hälytysharjoituksisssa.

Leolle olin tilannut tunnin - puolentoista partioinnin. Toivomuksena oli, että alueella olisi muutama esine ja maalimies sijoitetaan niin, että se löytyy vasta siinä vaiheessa, kun on tosiaan etsitty vähintään se tunti. Tämähän järjestetään kätevästi niin, että maalimies tulee etsittävälle alueelle piiloon vasta sitten, kun hänet on tarkoitus löytää. Itse olin asettanut treenin tavoitteeksi sen, että näen, reagoiko Leo esineisiin ilman erillistä käskyä, jos esine vaan tulee sattumalta vastaan. Ja toisena tavoitteena jälleen se, että miten ilmaisu mahtaa sujua pidemmän etsinnän jälkeen. Sekä kolmantena vielä se, että oppisin lukemaan Leksaa alueella.

Ensimmäinen tavoite täyttyi. Leo reagoi ensimmäiseen esineeseen, mutta ei tuonut sitä minulle. Autoin sitten vähän, koska itse näin esineen puun oksalla. Leo sitten toi sen minulle, kun kerroin, että sitä haluan. Ajattelin, että autan ensimmäisen esineen kohdalla ja sen jälkeen se saa tuoda muut tai olla tuomatta. On nyt kuitenkin kerrottu, että ne olisi tarkoitus tuoda. Ja toinen esine sitten tuotiinkin jo vauhdilla korvat luimussa ja häntä heiluen :) Leo oli minusta jonkin matkan päässä esineen löytäessään, enkä auttanut asiassa mitenkään. Sieltä se vaan yhtäkkiä juoksi metsästä hanska suussaan. Hyvä hyvä! Tätä pitää kuitenkin selvästi harjoitella lisää, koska ensimmäisen esineen kohdalla Leksalla ei ollut päässään ajatusta, että mitä sille pitää tehdä. Olenkin nyt lenkeillä ja omassa pihassa pudotellut lapasiani sinne tänne ja Leo on tuonut niitä minulle ilman erillistä käskyä. Olen tietenkin ollut ylitsevuotavaisen iloinen saadessani lapaseni takaisin :)




Toisena juttuna oli se ilmaisu pidemmän partioinnin jälkeen. Jälleen kerran aloittamisen kanssa oli ongelmaa. Tällä kerralla maalimies ei kuitenkaan auttanut mitenkään, mutta Leo pääsi kuitenkin haukkumisessaan vauhtiin. Hieman haukku oli alussa katkonaista, mutta vauhtiin päästyään Leo paukutti tasaisesti. Näköjään täytyy edelleen vaan harjoituksissa panostaa tuohon ilmaisun aloittamiseen. Kumpa vaan keksisin, mistä nuo aloittamisongelmat johtuvat? Joskus haukun aloittaminen saattaa venähtää siksi, että Leo etsii sopivaa paikkaa haukkumiseen. Silloin se kuitenkin aloittaa heti kunnon äänellä. Mielestäni kyseessä on eri ongelma silloin, kun se pöhisee ensin ja ikään kuin "käynnistyy hitaasti". Eli pöhinän jälkeen aloittaa katkonaisen ja huonon haukkumisen, joka sitten voimistuu kunnon haukuksi. Pitänee kysellä kokeneemmilta.

Kolmas tavoite, eli Leon lukeminen maastossa... No on se siinä mielessä luettavissa, että jos sitä ei näy (eli irtoaa kauemmas), niin sillä on haju jostain. Se saattaa olla esine tai ihminen tai yleensäkin alue, jossa on kuljettu hiljattain (vrt. alue, jossa ei ole liikuttu, eikä siellä ole hajuja). Jos alue sattuu olemaan avoimempaa maastoa, niin sitten kyllä näen Leosta, kun se on saanut hajun ihmisestä. Mutta näissä meidän ryteiköissä koiraa ei näe, jos se on yli 10 metrin päässä. Eli sinänsä haasteellista tuo koiran lukeminen. Sellaista en ole vielä onnistunut Leksasta näkemään, että se "merkkaisi" maalimiehen selvästi. Eli nostaisi nenän ja haistelisi johonkin suuntaan. Leo ei varmaan edes tee niin, vaan lähtee heti vauhdilla juoksemaan hajun suuntaan. Viivistä kun näkee aina hyvin selvästi, että missä suunnassa on hajua. Se saattaa pysähtyä ja nousta ihan takajaloilleen seisomaan ja haistelemaan johonkin suuntaan. Ja lähtee vasta sen jälkeen juoksemaan hajun perässä. Muutenkin sen koko liikkuminen ja olemus muuttuu, kun se saa hajun etsittävästä. Ehkä Leostakin tämä olisi nähtävissä, jos siinä vaiheessa näkisi koiran. No, ehkä liioittelen, olen todistanut näkyä jokusen kerran. Kyllä Leosta näkee, jos se vaan on näkyvillä. Mutta tämä on joka tapauksessa meidän heikko kohta, joka vaatii lisää harjoittelua.

Viivin kanssa tuli isompi treeni sitten maanantaina hälytysharjoituksissa. Viivin kanssa saamme aina etsittäväksemme pihapiirejä ja polunvarsia. Isommat koirat laitetaan maastoon katsomaan läpi isoja alueita. Näinhän se onkin järkevä tehdä, koska Viivi ei pienenä koirana (ja minä "isona" ohjaajana) ole se kaikkein nopein ja tehokkan etsijä. Viivi-vinkunen köpötteli suurimman osan ajasta polulla sen näköisenä, että se ei ole edes hommissa. Mutta kun tulimme yhden pellon laitaan, neidin nenä nousi ja se yritti väkisin vetää pellolle. Olin hetkeä aikaisemmin kytkenyt Viivin, koska tiesin meidän olevan lähellä toista partiota ja oman alueemme rajaa. Viivin kanssa kun saattaa esiintyä sitä hallintaongelmaa. Nykyään se kyllä tottelee jo melko hyvin, mutta vältän turhia riskejä sen kanssa. Noh, pellolle se kuitenkin kovasti halusi ja kehuin merkkaamisesta. Ilmoitimme johtoon havainnosta ja jatkoimme matkaa. Saimmekin tiedon, että me jatkamme polkua eteenpäin ja jätämme pellon katsomisen myöhemmälle tai toiselle partiolle. Polkua eteenpäin siis. Yhdessä kohdassa Viivi lähti metsään nenä pystyssä ja pyöri siinä polun vieressä. Se yritti jopa kiivetä pariin puuhun, mutta emme kyllä nähneet puissa mitään taskulampun valossa. Pian saimmekin tiedon, että etsittävät ovat löytyneet, eikä meidän alueelle ole jätetty esineitä (kysyin sitä, koska Viivi selvästi merkkasi jotain ja ajattelin, että voisimme tuoda esineen pois, jos sinne on jonkun omaisuutta jätetty harjoitusta varten). Pyysin Viiville sitten jonkun piiloon polun alkupäähän, että sekin saa tehdä about tunnin etsinnän jälkeen löydön. Siispä kohti johtopaikkaa ja polun alkua. Hyvin Viivi sitten haistoikin piiloutuneen polun alkupäässä. Neiti lähti nenä pystyssä metsään kirmaamaan ihan tohkeissaan. Aluksi Viivi juoksi maalimiehen ohi, mutta törmäsi pian maalimiehen jälkeen. Meni sitten jälkeä pitkin perille ja haukkui hyvin. Palkaksi Vinku sai kokonaisen Frolicin muutamaan palaan murrettuna :D No annoin minä sille lisäksi juustoa kuitenkin...




Loppuyhteenvedossa kävi ilmi, että siellä Viivin merkkaamalla pellolla oli nähty hiihtäjä hieman ennen kuin me saavuimme paikalle. Kiva tietää, että Vinku ei ihan tyhjästä ilmoitellut. Se kohta, jossa Viivi yritti puuhun, oli sellainen, jossa toisen partion koira oli käyttäytynyt ihan samalla tavalla. Sekin oli kuulemma noussut puita vasten ja haistellut ylöspäin. (Toinen partio oli siis siirtynyt omalle alueelleen polkua pitkin.) Mysteeriksi se jää, että mitä siellä sitten oli. Mutta voimme päätellä, että siellä oli jotain, jota harjoituksen suunnittelija/toteuttaja ei kuitenkaan ollut sinne laittanut.

Mutta tällaista tällä kerralla. Kyllä nämä isot partioinnit ja hälytysharjotukset vaan ovat tarpeellisia ja niistä oppii jokaisella kerralla jotain. Tässä hälytysharjoituksessa oli plussaa se, että sain Viivin merkkauksille vahvistusta melkein sattumalta. Eli että oli tieto, että pellolla oli ollut hiihtäjä hieman aikaisemmin. Ja että toisen partion koira oli reagoinut samassa kohdassa samalla tavalla. Ainahan sitä ei saa tietää, että mikä se oli se asia, johon koira reagoi. Leon treenissä oli myös hyvää se, että tiedän taas, missä mennään. Esineitä ja haukkua on vahvistettava. Ja jollain tavalla koira pitäisi saada pysymään vähän lähempänä. Saattaa kyllä olla, että siihen ongelmaan ei löydy ratkaisua ihan heti. Onhan se nyt jo kolme vuotta huidellut vähän omaan tyyliinsä. En vaan hemmetti vieköön haluaisi huudella koiraa koko ajan. Eihän tuo kuitenkaan täysin hallitsematon ole, eli Leo tulee kyllä aina, kun sitä huudan. Joskus nätisti pyytämällä ja joskus karjumalla :D



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti