Kyläilijä

Meillä kävi eilen kylässä pikkuruinen australianpaimenkoira Shiro. Pikkuinen on noin 8-viikkoinen pallero. Luonnollisesti Viivi ei päässyt pentua morjenstamaan, mutta pojat saivat Shiroa haistella.

Aluksi päästettiin pentu eteiseen ja se sai haistella poikia portin läpi. Sitten Riikka otti Shiron syliin ja kantoi samaan huoneeseen meidän koirien kanssa. Eipä ollutkaan sitten ihan arka pentu, vaan murisi kunnolla omistajansa sylistä, kun pojat tungeksivat vähän liikaa. Hauskaa oli se, että Leo järkyttyi murinasta niin perinpohjaisesti, että juoksi toiseen päähän taloa ravistelemaan ja keräsi vähän aikaa rohkeutta. Ja sama uudelleen, taas piti perääntyä reilusti, kun 3,5 kiloa pikkukoiraa murisee. Peto ei tietenkään murinasta välittänyt, vaan haisteli pentua innoissaan. Kun Shiro sitten pääsi lattialle, niin Peto hieman haisteluaan päätti, että jos ei tiedä, miten suhtautuisi, niin aina voi nylkyttää pentua. Siinä sitten tunteet kuumenivat vähän puolin ja toisin, koska tämä pikkuneiti osasi heti ärähtää ja Peto ei oikein meinannut sulattaa näin kylmää ja tunteetonta torjuntaa. Pano-Petteri pääsi sitten myös toiseen huoneeseen ja Leo sai viihdyttää pentua... niin paljon kun uskalsi ;) Shirolla oli häntä rennosti alaspäin, kun se tutki meidän taloa. Mutta aina, kun Leo tuli lähelle, Shiro nosti heti hännän pystyyn. Jänskää kyllä seurata, millainen neiti siitä kasvaakaan.

Ulkona Leo ja Shiro vähän leikkivätkin. Eli Pentu hyppelehti melkein paikallaan ja Leo juosi pihaa päästä päähän. Sisällä Shiro sai tutkia vielä meidän koko talon saunaa ja varastoa myöden. Reipas pentu ei jännittänyt kyllä mitään. Saunaan emme laittaneet valoja päälle, mutta pimeys ei haitannut. Ja meidän varasto on koirille melkoinen hajujen valtakunta moottoripyörineen ja mäyrännahkoineen. Vaan eipä jännittänyt sekään.

Tässä vierailussa oli se hyvä puoli, että minulle ei tullut ollenkaan pentukuumetta. Shiro oli suloinen, mutta ei tullut kuitenkaan sellaista oloa, että "minäääkin haluuuan!". Yksi syy oli kyllä ehdottomasti se, että Viivi räyhäsi pennulle ihan raivona boksistaan. Kyllä se olisi vaikea kuvitella, että toisin pienen pennun Viivin kanssa samaan taloon. No, kyllähän Vinku rähisi myös Leolle ihan hysteerisenä ensimmäisen illan, mutta seuraavana päivänä rallattiin jo matot mykkyrälle. Mutta niin tai näin, selvisin tulikokeesta. Ei tullut pentukuumetta :)